Tiimipostaus | Viisi tsemppibiisiäni ja tarinat niiden takaa

Moikka taas! On toukokuun ensimmäinen lauantai (vielä hetken), mikä merkitsee uutta tiimipostausta. Tällä kertaa päätimme tyttöjen kanssa kasata teille omat listauksemme tsemppibiiseistämme. Musiikki on itselleni ollut erittäin tärkeä kulttuurin muoto monessa elämäntilanteessa. Viimeisen koitos, jossa musiikilla oli erityisen suuri merkitys minulle, oli gradun kirjoittaminen. Kun olin viime syksynä kirjoittamassa tutkielmaani Kaisa-talolla, laitoin kuulokkeet päähän ja suljin muun maailman ympäriltäni niin että pystyin keskittymään työskentelyyni. Kuulokkeistani soi silloin viimeisimmät listahitit. Aiemmin en ole ollut niin kiinnostunut hittien kuuntelusta, mutta raskaan opiskelutyön vastapainoksi keveä ja yksinkertainen, tarttuva musiikki upposi ja tarjosi loistavan taustan ajattelutyölle. Kun olin kuunnellut biisit pyöristetysti miljoonaan kertaan, ei niihin tarvinnut enää sen kummemmin keskittyä, vaan ne muodostivat sopivan piristävän taustan, jonka avulla pystyin keskittymään kirjoitustyöhön. Joinain harvoina hetkinä hitit häiritsivät keskittymistäni, joten noina hetkinä kuuntelin pianokappaleita ja instrumentaalista musiikkia. Riippui tilanteesta, mikä milloinkin oli itselleni parasta musiikkia keskittymisen ja työskentelyn kannalta. Laitetaan siis listan alkuun hittibiisi, jota kuuntelin aikamoisen monta kertaa gradukirjoitusprosessin aikana.

The Middle tulee olemaan yksi niistä kappaleista, joka tuo mieleeni gradunkirjoituskoitokseni. Eihän tämä nyt sinänsä niin tsemppaava ole, mutta tämä oli niin yksinkertaista mutta tarttuvaa, että tämä soi taustalla paljon. En pysty tätä oikein enää kuuntelemaan, mutta tehtävänsä se täytti kirjoitusprosessin aikana!

Alone vie minut niin elävästi kesäiseen Kroatiaan. Kuumiin iltapäiviin ja raikastaviin limsalasillisiin, väsyneisiin ja hivenen koti-ikäväisiin hetkiin hostellin ravintolassa ja listahitteihin yliopiston kampuksella. Projektiaikani Splitissä oli niin erilaista kuin normaali elämäni niin hyvässä kuin pahassakin että sen muisteleminen herättää kovasti tunteita ja antaa inspiraatiota. Uskoa ja luottoa siihen, että rankempien aikojen päässä on keveitä aurinkoisia päiviä.

Vestan kappaleet sanoituksineen osuvat ja uppoavat kovaa ja Pyhimyksen kanssa yhdessä tehty Kynnet, kynnet kolahtaa myös. Samaistuminen siihen, että ei muutkaan aina ei oikein tiedä, minne ovat menossa ja miksi, lohduttaa ja antaa energiaa. Kyllä se suunta aina löytyy epävarmojenkin hetkien jälkeen. 

Löysin viime kesänä electro swingin ja luukutin sitä oikein kunnolla. Vieläkin genreä tulee aina välillä kuunneltua, vaikka pimeän talven aikana se ei ehkä luontevimmalta tunnukaan. Mutta sitten kun on aika saada iloa ja väriä päivään, laittaa vain soimaan Tape Fiven The Magic Slapstickin ja hymy nousee huulille. 1920-luvun glamour ja jazz, jos jokin, nimittäin nostattaa tunnelmaa!
 

Kuulin Girl On Firen joskus jossain tyttöjen päivän konsertissa ja sen jälkeen tämä on ollut minulle kunnon voimabiisi. Muistan, kun olin valmistautumassa työhaastatteluun ja Antti pyysi minua valitsemaan jonkin kappaleen kannustukseksi itselleni. Pyysin Anttia soittamaan tämän. Kappaleena tämä ei ole mitenkään riehakas, vaan sellainen vakaan päättäväinen. Olen tyttö tulessa, pystyn ihan mihin vain.

Sellaiset olivat minun viisi tsemppibiisiäni. Käy kuuntelemassa myös Ennin ja Jennyn tsemppibiisit!

Jos haluat mukaan blogitiimiimme, käyhän ilmiantamassa blogisi täällä! Aikaa on 15.6. saakka. Toivottavasti saisimme tiimiin mukaan useita uusia blogeja!

Blogitiimimme etsii uusia jäseniä!

Blogitiimimme etsii uusia jäseniä mukavaan porukkaamme. Nyt myös juuri sinulla on mahdollista päästä meidän tiimiinmme mukaan! Tällä hetkellä blogitiimi koostuu minun lisäkseni Ennistä ja Jennystä. Vähentyneen jäsenmäärän takia etsimmekin uusia jäseniä.

Toteutamme yhdessä joka kuukausi yhden blogitiimipostauksen sovitusta aiheesta. Tähän mennessä olemme kirjoittaneet muun muassa miksi bloggaamme, osallistuneet muovittomaan maaliskuuhun, toteuttaneet my dayn yksi kuva per tunti -periaatteella sekä kertoneet hieman rahankäytöstämme. Meillä on myös Whatsapp-ryhmä, jossa voi jakaa bloggaamiseen (tai miksei johonkin muuhunkin aiheeseen) liittyviä ajatuksia tiimiläisten kesken. Ryhmässä suunnittelemme myös tiimipostausten aiheet.

Haemme tiimiin seitsemää motivoitunutta ja sitoutunutta lifestyle-bloggaajaa, joten mikäli kiinnostuit niin jätä kommenttikenttään kuvaus itsestäsi ja siitä millaista blogia kirjoitat sekä linkkaa mukaan blogisi osoite. Aikaa blogin linkittämiseen on keskiviikkoon 15.6. asti, minkä jälkeen otamme yhteyttä valittuihin bloggaajiin.

Tiimipostaus | Miten muoviton maaliskuu meni?

Moikka! Kuten Instagramissani ja täällä blogissanikin mainitsin, kokeilimme Antin kanssa osallistua #MuovitonMaaliskuu-haasteeseen. Jo haasteeseen ryhtyessäni tiesin, että täysmuovittomuus ei tule onnistumaan. Eikä se onnistunutkaan. Olen jo jonkin aikaa pyrkinyt vähentämään jätteitäni esimerkiksi suosimalla kestotuotteita, ompelemalla kestoliinoja keittiöön ja ottamalla kestonenäliinoja käyttöön. Maaliskuussa oli tarkoitus pureutua nimenomaan muovin syntyyn.

On hienoa, että muovia ylipäänsä kerätään erikseen jatkokäyttöä varten, sillä sitä ei olla tehty Suomessa vielä kovinkaan pitkään, sillä muovia alettiin keräämään vuonna 2016. Muovinkeräyksen hoitaa tällä hetkellä yksityinen taho, joka kelpuuttaa keräykseensä pienet ja ohuet muovipakkaukset. Edelleenkään ei voi siis kierrättää esimerkiksi muoviämpäreitä ja -leluja. Suurin osa muovijätteestä syntyy ainakin meidän taloudessa kuitenkin elintarvikepakkauksista.

Maaliskuun alussa yritin tehdä pari kauppareissua täysin muovittomasti, mutta nekään eivät onnistuneet. Yritin esimerkiksi ostaa gluteenitonta pastaa pahvipakkauksessa, mutta kotona selvisi, että kartonkipaketin sisällä pasta oli vielä suojattu muovipussilla. Lisäksi esimerkiksi kauramaitopurkissa on muovikorkki, minkä lisäksi nesteitä sisältävät pahvipakkaukset on toki päällystetty ohuella muovikerroksella, joten jos olisi täysin muovittomasti halunnut elää, olisi pitänyt välttää näitäkin pakkauksia. Joten tiesin oikeastaan heti, että kuukaudesta ei tulisi mitenkään selviämään täysin ilman muovin ostamista.

Kiinnitimme kuitenkin entistä enemmän huomiota niihin paikkoihin, jossa muovia pystyi suhteellisen helposti vähentämään. Kasvisosastolla perunoita ja porkkanoita pystyi ostamaan ilman muovia omaan pussiin, Antti leipoi itse leipää vanhoihin leipäpusseihin ja muoviset limsapullot jättämällä kauppaan säästi myös muovia. Enpä tainnut myöskään ostaa karkkia ja sipsejäkin ostimme huomattavasti vähemmän. Nämä valinnat ovat tärkeimpiä toki oman terveyden kannalta, mutta säästääpä siinä samalla pakkausjätettäkin.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa on minun ja Antin muovijätteet tämän vuoden puolelta. Maaliskuun kauppareissujen myötä kasa kasvoi kyllä yllättävän vähän. Tuntuu, ettei kaupassa loppujen lopuksi tehnyt kovinkaan paljon eri tavalla kuin muina alkuvuoden kuukausina, paitsi, että heviosastolla oli vielä tarkempi ja jätti herkut hyllyyn, mutta kyllä sitä muovia silti kertyi vähemmän. Muovi on salakavala materiaali niin hyvässä kuin pahassakin. Tuohon läjään tuli toki loppukuusta iso lisäys edellisessä postauksessa esittelemäni Fiksuruoka.fi-tilauksen pakkausmateriaaleista. On toki hyvä, että tuotteet oli pakattu huolellisesti, mutta kasa kasvoi sen myötä harmillisen paljon siihen nähden, miten vähällä muovilla olimme muuten pärjänneet.

Pari muoviroskaa kertyi muusta kuin ruokatuotteista. Ostin nimittäin kirpparilta kolmen kestonenäliinan pakkauksen ja valkoisen paidan, jotka molemmat olivat muovipakkauksissa. Koska kyseessä oli kirpparilta ostetut tavarat, joista toisessa oli kertakäyttöisiä tuotteita korvaavia kestotuotteita ja toinen oli uudenveroinen vaate, ei pienet muoviroskat siinä niin paljoa painaneet.

Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy vaatesaldo, jonka löysin itselleni vaatteidenvaihtotapahumasta, jota olin itsekin järjestämässä. Kalasataman Olohuoneessa kävi melkein 1 000 ihmistä tuomassa ja hakemassa itselleen vaatetta. Tapahtuman suosio oli meille järjestäjille aikamoinen yllätys, vaikka Facebook-event jotain viitteitä suosiosta antoikin olettaa. Oli kiva löytää itsellekin paljon uusia vaatteita täysin ilman muoviroskaa.

Sellaisia fiiliksiä herätti minulla muoviton maaliskuu. Oletko sinä koskaan pohtinut, kuinka paljon muovijätettä oikein syntyykään?

Käy lukemassa myös Ennin postaus aiheesta.

Tiimipostaus | Unelmoinnista

Teen tämän postauksen päivän myöhässä, koska eilinen oli aikamoista haipakkaa, enkä millään ehtinyt koneelle. Pahoittelen tätä kovasti! Siirrytään kuitenkin pidemmittä puheitta aiheeseen. Helmikuun blogitiimipostauksen aiheena on unelmat. Päätimme, että jokainen saa lähestyä aihetta juuri siitä näkökulmasta, josta itse haluaa. Itse ajattelin, että tajunnanvirtamainen kirjoittaminen innostaa itseäni tällä hetkellä eniten ja siksi ajattelin kirjoitella kaikenlaista, mitä unelmointi tuo minulle mieleen.

Unelmointi vaatii positiivista mieltä. Unelmat kertovat siitä, mitä halutaan tehdä ja saavuttaa ja millaista tulevaisuutta kaipaamme. Unelmat voivat olla joko realistisia tai suorastaan absurdeilta tuntuvia. Itse pidän realistisista unelmista. Mielestäni unelmat ovat jotakin, joka suuntaa toimintaamme. Unelma voi tuntua kaukaiselta ja ehkä tavoittamattomaltakin, mutta se on taustalla vaikuttava voima, joka saa työskentelemään

Kun olin erittäin sairas, ainoa unelmani olisi se, että olisin terveempi ja virkeämpi. Ajattelin, että elämäni olisi täydellistä, kun olisin energisempi. Kun elää sellaisen pohjattoman väsymyksen kanssa kuin minä, ei ole voimaa unelmoida. Tai unelmat saattavat tuntua hyvin kaukaisilta ja ne kaikki vaativat sen, että olisi virkeämpi. Onnekseni olen nyt virkeämpi. En terve tai täydellisessä fyysisessä kunnossa, mutta entiseen verrattuna energisempi. Jaksan taas unelmoida enemmän ja unelmat tuntuvat saavutettavammilta.

Tällä hetkellä suurin unelmani on se, että saisin mieleisen viestintäalan työpaikan. Tämä unelma on mielessäni joka ikinen päivä. Teen työtä järjestelmällisesti sen eteen, että saisin työtä. Olen kirjoittanut 29 työhakemusta, ostanut CV:n hiontipalvelun sekä osallistunut verkostoitumis- ja työnhakutapahtumiin. Pyrin tekemään järjestelmällisesti työtä, jotta saavutan unelmani.

Kaukaisempi ja suurempi unelmani on, että minä ja Antti rakentaisimme yhdessä pienen omakotitalon. Haluaisin asua itse suunnitellussa, ekologisia materiaaleja hyödyntävässä ja sisäilmaltaan hyvässä talossa. Olemme Antin kanssa välillä mietiskelleet, millainen tuo talo voisi olla. Tämä on kaikki vielä hyvin kaukaista, mutta se on motivoiva ja tähänkin elämäntilanteeseen iloa tuova unelma.

Unelmani on nuoresta asti ollut oman kirjan kirjoittaminen. Se unelma on ollut sivussa pitkään, mutta nyt minulla on alkanut olla taas enemmän mielenkiintoa kirjoittamista kohtaan ja unelmani nostaa jälleen päätään. En yhtään tiedä, millainen tuo kirja voisi olla ja tiedän, että se vaatii aivan järkyttävän määrän työtä, mutta unelma elää. Ehkä vielä joskus.

Suuri ja paljon omaa toimintaani laajempi unelmani on se, että ihmiset ottaisivat ilmastonmuutoksen tosissaan ja alkaisivat kamppailemaan kaikin keinoin sitä vastaan. Ilmastonmuutoksen kieltäminen on onneksi vähentynyt paljon, mutta tällä hetkellä monella on vallalla negatiivinen käsitys, ettei omalla toiminnalla ole merkitystä, että peli on jo menetetty ja että me kaikki kuolemme joka tapauksessa. Ei! Kyseessä on niin paljon enemmän. Koko kaunis planeetta täynnä kauneutta ja luonnon ihmeitä. Me emme saa antaa sen tuhoutua.

Millaisia unelmia sinulla on?

Tällä kertaa tiimipostauksessa on hieman pienempi osanotto, mutta käykää ihmeessä lukemassa  Anniinan ja Ennin postaukset aiheesta!

Tiimipostaus | 16 kysymystä ja vastausta vuodesta 2018

Vuoden ensimmäisessä blogitiimipostauksessa päätimme tyttöjen kanssa vastata kuuteentoista kysymykseen koskien mennyttä vuotta 2018. Kysymykset on muotoiltu Suvin postauksen pohjalta. Kuva liittyy tapaukseen, sillä vuosi 2018 jää minulle mieleen vuotena, jona valmistuin maisteriksi. Sain viime vuoden puolella todistuksenkin siitä!

1. Mistä vuonna 2018 tekemästäsi asiasta olet ylpeä?

Tähän on helppo vastata! Siitä, että sain kirjoitettua hyvän gradun ja valmistuttua maisteriksi. Ne olivat minulla tavoitteena viime vuodelle ja ne onnistuin tekemään!

2. Mikä inspiroi sinua vuoden aikana eniten?

Edelliseen kohtaan liittyen valmistuminen oli suuri tavoite, joka inspiroi tekemään työtä, vaikka se ei todellakaan aina huvittanut.

3. Millaisissa hetkissä koit suurinta elämäniloa?

Kun en ollut enää niin järkyttävän väsynyt kuin ennen ja tunsin aidosti ilon ja onnen tunteita. Varsinkin kesällä koin paljon näitä tunteita erilaisissa tapahtumissa käydessäni ja töissä juttujen valmistuttua. Myös syksyllä koin paljon erilaisia tunteita, myös iloa ja innostusta, kun tutustuin uusiin ihmisiin täällä pääkaupunkiseudulla.

4. Mikä kappale oli sinulle erityisen merkityksellinen kuluneen vuoden aikana?

Sigalan ja Paloma Faithin ihanan keveä Lullaby, jota kuuntelin monet monet kerrat ja joka sai minut aina hyväntuuliseksi ja joskus jopa tanssahtelemaan yksikseni. Viime vuonna halusin kuunnella paljon keveää ja iloista musiikkia raskaiden aikojen jälkeen. Ja Paloma Faith. ♥

5. Miten pidit itsestäsi huolta vuonna 2018?

Varasin itselleni tarpeeksi vapaa-aikaa ja tuijotin Netflixistä sarjaa jos toistakin. Onnistuin aika hyvin antamaan itselleni luvan levätä silloin kun olin sairas, mikä ei todellakaan ole aina kovin helppoa. Syksyllä myös liikuin enemmän kuin aikoihin.

6. Mikä oli haastavinta vuoden aikana?

Ehdottomasti gradun tekeminen ja kaikkeen opiskelujen loppuun saattamiseen liittyvän stressin kestäminen.

7. Mihin lainaukseen ihastuit?

Gandhin "Be the change you wish to see in the world", koska sen näki monesti esimerkiksi Instagramissa ekologisiin valintoihin rohkaisemisen yhteydessä. Ja se on niin totta ja hyvin rohkaiseva ajatus. Meidän jokaisen teoilla on väliä!

8. Ketä haluaisit kiittää kuluneesta vuodesta?

Äitiä, joka jaksaa aina olla tukena sekä Idaa, joka auttoi minua niin paljon gradun kanssa!

9. Mitkä olivat tärkeimmät vuoden aikana oppimasi asiat?

Kärsivällisyys kannattaa ja tavoitteiden eteen täytyy tehdä kovasti työtä. Oikotietä onneen ei ole, mutta ahkeruus palkitaan aina!

10. Mikä kirja teki sinuun suurimman vaikutuksen?

En lukenut vapaa-ajan kirjoja ollenkaan, vaan erittäin paljon tieteellistä kirjallisuutta gradua varten, mutta sieltä ei nouse mitään yksittäistä kirjaa ylitse muiden, sillä luin niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista liittyen feminismiin, työelämään ja perheellisyyteen.

11. Mitkä piirteesi pääsivät vuonna 2018 eniten esiin?

Sinnikkyys ja ahkeruus.Tein hurjan paljon töitä ja haluan kiittää itseäni siitä!

12. Mitä toivot vieväsi mukanasi myös vuoteen 2019?

Loppuvuoden paremman voinnin ja ahkeruuden tehdä töitä omien tavoitteiden eteen.

13. Mistä asioista olit erityisen kiitollinen?

Perheestä ja ystävistä, jotka ovat apuna ja tukena kaikkina erilaisina hetkinä.

14. Mitä asioita teit ensimmäistä kertaa ikinä?

Muutin pääkaupunkiseudulle, mikä olikin erittäin suuri elämänmuutos.

15. Mitkä tapahtumat painuivat ikimuistoisina mieleesi?

Villen valatilaisuus Kajaanissa ja yo-juhlat olivat ainutlaatuisia ja mieleen painuneita tapahtumia.

16. Mihin haluaisit panostaa tänä vuonna enemmän?

Tein oman postauksenkin vuodelle 2019 asetetuista tavoitteista. Niitä on paljon, mutta ne ovat pieniä eri elämänalueille sijoittuvia tavoitteita, joiden on mahdollista toteutua.

Nyt on kaikki viime vuoteen liittyvät postaukset saatu täällä blogin puolella tehtyä ja julkaistua, joten voidaan hyvin mielin kääntäa katse kohti uusia seikkailuja!

Käykäähän kurkkaamassa muiden tiimiläisten vastaukset kysymyksiin! Linkit löytyvät alta.

Anniina / Heli / Elli / Enni / Jenny / Sini

Tiimipostaus | DIY-joululahjaidea

Hyvää joulunkuun alkua! On kuun ensimmäinen lauantai ja samalla sen ensimmäinen päivä. Se tarkoittaa tuttuun tapaan sitä, että on blogitiimipostauksen aika. Tällä kertaa päätimme tyttöjen kanssa jakaa teille joululahjaideoita, joita voi itse toteuttaa. Minä en todellakaan ole hyvä käsitöissä ja askartelussa ja hieman kauhistelin tätä postausta, mutta päätin ottaa haasteen vastaan ja tehdä DIY-ohjepostauksen. Pidemmittä puheitta siirtykäämme ohjeeseen!

Yllä oleavassa kuvassa on suurinpiirtein kaikki välineet, joita tarvitaan tämän lahjan tekemiseen. Tarkoituksenamme on tehdä lasipurkkiin jouluisten lusikkaleipien taikinan kuivat ainekset ja koristella purkki jouluisesti. Minulla oli käytössä vanha lasagnekastikepurkki.

Aluksi mittasin lasipurkkiin 5 desilitraa vehnäjauhoja. Sen jälkeen lisäsin 2 desilitraa ruokokidesokeria.

Seuraavaksi mittasin purkkiin mausteet. Purkkiin voi lisätä kaksi teelusikkaa joko ruokasoodaa tai leivinjauhetta, ja sen lisäksi teelusikka kanelia, inkivääriä ja neilikkaa. Näistä saa jouluisen maun taikinaan. Koska korkki on sellaisenaan ruma, liimasin siihen ruskeaa kangasta.

Asettelin korkin liimatun kankaan kanssa purkin päälle ja leikkasin ylimääräiset pois. Liimasin korkin reunoille jouluista nauhaa.

Kirjoitin lusikkaleipien ohjeen jouluiselle pakettitarralle. Tarralla sai kätevästi peitettyä etiketistä jääneet liimajäljet. Aika hyvin sain liiman putsattua kynsinlakanpoistoaineella ja Patapata-villalla, mutta pienet liimajäljet purkin kylkeen silti jäi. Tarralla sai onneksi viimeisetkin jäljet piiloon. Tajusin kuitenkin ohjetta kirjoittaessani, että minulle tuli pikku moka. Reseptissä kun oli, että rasvan kanssa pitäisi ruskistaa sokeri, mutta laitoin sokerin muiden kuivien aineiden kanssa purkkiin, hups! Toivon todella, että taikina on leipomiskelpoista, vaikka rasvan sulattaa yksinään ja kuivat aineet laittaa sulan rasvan sekaan! Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy, kuinka kuivuneen korkinpäälyskankaan kanssa kävi. Käytin aika paljon liimaa ja kangas oli niin ohutta, että alta alkoi pilkistää oikein kauniisti Dolmio-logo. Ei auttanut kuin ruveta liimailemaan lisää!

Leikkasin vähän korkkia isomman palan ruskeasta kankaasta ja liimasin toisen punaisen nauhan sauman peitteeksi. Mikään maailman kaunein tuosta korkista ei nyt tullut näiden ongelmien vuoksi ja reseptiinkin lipsahti pikku moka, mutta sanoisin, että tästä tuli kuitenkin yllättävän hyvä siihen nähden, miten huono oikeasti tällaisten tekemisessä olen!

Sellaisen joululahjaidean vinkkasin teille. Saa vapaasti tehdä kauniimmin ja taidokkaammin ja mahdollisesti paremmalla reseptillä! Tällaiseen lopputulokseen minä kuitenkin päädyin näillä taidoilla. Ehkä tämän voi kuitenkin antaa jollekin? Ainakin tekijän kädenjälki näkyy ja sehän on ihan positiivista, eikös?

Muiden tyttöjen vinkit löytyvät alla olevista linkeistä. 

Enni / Sini

Tiimipostaus | Hyvinvointihaaste: unen seuranta

Nyt on marraskuun neljäs päivä. Apua, miten aika oikein kuluu! Toisaalta tuntuu, että viimeiset pari kuukautta ovat kestäneet ikuisuuden ja toisaalta aika viilettää ohi hirveää kyytiä, kun pitäisi saada asioita aikaiseksi ja aika hupenee. Ristiriitainen olo siis, kyllä vain!

Koska on kuun ensimmäinen viikonloppu, on aika julkaista blogitiimipostaus. Tällä kertaa päätimme tyttöjen kanssa tehdä toisillemme viikon mittaiset hyvinvointihaasteet. Olin vähän vastaavanlaisen idean heittänyt ilmoille jo aiemmin, mutta nyt pääsimme yhdessä tarkemmin muotoiltuna toteuttamaan tämän ja odotan innolla, että pääsen lukemaan muiden kokemuksia tästä. Homma meni siis niin että jokainen keksi yhdelle tiimiläiselle viikon mittaisen hyvinvointihaasteen ja jokainen siis sai toteutettavakseen yhden haasteen. Minä keksin haasteen Jennylle ja minulle tällaisen haasteviestin laittoi Ilona: Kristalle voisin antaa sellaisen haasteen, että viikon ajan seuraa omaa unensaantia ja voi vaikka kirjoitella unia ylös. Voisit miettiä nukutko tarpeeksi ja miten omaa unenlaatua voisi parantaa. Tässä postauksessa on tarkoitus kertoilla haasteen tuloksista ja omista fiiliksistä, joita haasteen aikana ilmeni.

Tämä haaste oli parempi kuin hyvä minulle, sillä unirytmini on aivan surkea tällä hetkellä. Kun olin kesällä töissä, se oli piirun verran parempi, mutta nyt kun vain kirjoittelen itsenäisesti gradua ja asun hyvin epäsäännöllisiin aikoihin työtä tekevän miekkosen kanssa, ei kyllä nukkumisrytmin kanssa voi hurrata. Haasteen kuvaus siis lähinnä kertoo, kuinka huonolla tolalla mun nukkuminen on. Vaikka olen asian tiedostanut aiemminkin, tämä haaste herätteli ihan kunnolla. Hypätään siis katsomaan, millainen hirvitys viime viikko osaltani oli nukkumisen suhteen.

ENSIMMÄINEN YÖ

MAANANTAI-TIISTAI

Iltatoimet on tehokkaasti ja mukavasti hoidettu jo klo 23 ja nukkumaan menen puoli kahdentoista jälkeen. Yritän nukkua puolen tunnin ajan, mutta uni ei tule. Kahdentoista jälkeen laitan ASMR-videon päälle ja arvioni mukaan nukahdan puolen tunnin jälkeen. Nousen aamulla ylös 9.20 eli olen saanut unta noin 9 tuntia. Aamulla särkee hivenen päätä. Unen syvyys oli ihan ok.

TOINEN YÖ

TIISTAI-KESKIVIIKKO

Laitan ASMR-videon soimaan klo 23.45 ja nukahdan todella pian. Näen kuitenkin vaiheikkaita unia. Aamulla tai ennemminkin päivällä herään klo 10.45, sillä kännykästä on loppunut akku, enkä ole kuullut herätystä. Jos herääminen on omissa käsissä, se tapahtuu todella myöhään. Unta olen saanut 10 tuntia, olo ei ole hyvä, koska olen nukkunut niin pitkään.

KOLMAS YÖ

KESKIVIIKKO-TORSTAI

Laitan ASMR-videon soimaan puoli kahdentoista aikaan. Yritän tunnin ajan nukkua, mutta uni ei vain tule. Pää on ihan virkeä. Antti tulee puoli yhden aikaan kotiin ja juttelemme vielä hetken. Nukahdan ehkä lähempänä yhtä. Herään klo 9.15. Olen virkeämpi kuin edellisenä aamuna, koska herään aiemmin ja unta on kertynyt noin kahdeksan tuntia.

NELJÄS YÖ

TORSTAI-PERJANTAI

Menen makailemaan sängylle yhdentoista aikoihin, mutta olen kännykällä aika kauan. Nukkumaan rupean noin 0.20 ja uni tulee pian. Aamulla nousen 10.45 monen herätyksen jälkeen ylös. Unta kertyi noin 9 tuntia.

VIIDES YÖ

PERJANTAI-LAUANTAI

Ilta venyy taas Antin kanssa aivan liian pitkäksi ja menen nukkumaan 1.10, jolloin sentään saan unta. Aamulla herään 10.30, mikä on suhteellisen hyvä heräämisaika nukkumaanmenoaikaan nähden ja unta kertyi yli 9 tuntia, mutta en tietenkään erityisen virkeä ollut, sillä nukkumaan meno hieman venähti.

KUUDES YÖ

LAUANTAI-SUNNUNTAI

Olen väsynyt jo aika aikaisin, mutta niin se ilta taas kummasti venyy ja menen nukkumaan 20 yli yhdentoista. Uni tulee pian, kun koko päivän on touhunnut. Kelloja on käännetty, joten vaikka herään klo 9.10, on kello oikeasti jo 10.10. Olen erittäin uninen ja päivä tuntuu käynnistyvän tahmeasti.

SEITSEMÄS YÖ

SUNNUNTAI-MAANANTAI

Menen nukkumaan jo varttia vaille yhdeltätoista, sillä oikeastihan kello olisi jo 23.45. Herään aamulla seitsemältä, joka tietysti vanhaa aikaa olisi klo 8. Teen tämän, koska tajuan unirytmini olevan päin honkia. Olen ihmeen virkeä aikaisen heräämisen vuoksi.

En tiedä, mitä tämä on. Laiskuutta, iltavirkun elämää, tottumusta, mukavuudenhalua? Hyväksi se ei ainakaan ole, mutta tällaiseksi tämä menee, kun ei ole pakollisia herätyksiä aamulla. Aikaisempina vuosina on kuitenkin ollut jotain luentoja tai tapaamisia, joihin on pitänyt herätä ja pitää yllä edes jonkinlaista rytmiä, mutta nyt kun tekee ainoastaan itsenäisesti hommia, se menee tähän.

Olen ollut pari viime viikkoa taas erityisen väsynyt. Siihen on kuitenkin monia syitä: syksy ja pimeys, omasta ruokavaliosta lipsuminen, huonoissa tiloissa ajan viettäminen, reissaaminen, stressi, flunssanpoikanen ja huono unirytmi. Pelkästään en oman laiskuuteni ja valvomisesta nauttimisen syyksi tätä surkeaa unirytmiä voi kuitenkaan oikeasti laittaa, sillä viime viikkoina olen välillä mennyt kyllä ajoissa nukkumaan, mutta uni ei vain ole tullut. Päässä kun on vilissyt miljoonia asioita ja olen ollut ihan virkeä. Siihen taas syynä on varmasti se, että olen ollut todella stressaantunut. Gradun pusertaminen, uudessa paikassa asuminen, yksinäisyys, työnhaku ja sen murehtiminen sekä tulevaisuuden epävarmuus ovat stressanneet todella paljon, mikä näkyy myös unirytmissä.

Kaikki on yhteydessä kaikkeen, erityisesti terveyden ja hyvinvoinnin osalta. Stressi luo negatiivisia ajatuksia, ne taas luovat alakuloisuutta ja väsymystä ja väsymys luo lisää stressiä. Olen kuitenkin iloinen siitä, että tunnistan tämän prosessin itsessäni. Tiedän melko varmasti ne syyt, jotka aiheuttavat minulle huonoa oloa ja voin pyrkiä muuttamaan niitä. On kuitenkin faktaa, että elämä ei aina ole kivaa, eikä sen aina tarvitsekaan olla. Joskus voi olla väsynyt ja alakuloinen ja sekin on ihan ok. Se on erittäin vapauttava ajatus. Eihän stressaamalla aikaansaatu positiivisuus ole mitään aitoa onnellisuutta.

En halua päättää tätä postausta näin negatiivisesti, joten ajattelin seuraavaksi höpötellä teille hieman ASMR-videoista, joista tuolla ylempänä mainitsin. Minun blogi to do -listalla kun on ollut jo jonkin aikaa ASMR-postaus ja nyt on parempi kuin hyvä hetki puhua aiheesta! ASMR eli Autonomous Sensory Meridian Response on aistielämys, joka syntyy erilaisten ärsykkeiden seurauksena. Itse voisin verrata kokemusta kylmiin väreisiin. Aistimuksen voimakkuus vaihtelee ääniärsykkeen mukaan. ASMR-videoiden tarkoituksena on sekä synnyttää tällaista miellyttävää värinää että rentouttaa ja auttaa nukahtamaan. 

Itse en kuuntele ASMR-videoita yleensä tämän väristyksen aikaansaamiseksi, vaan nukahtamisen vuoksi. Välillä nukkumaan mennessä ajatukset laukkaavat ties missä ja silloin ASMR-videon kuuntelu ja kuiskauksiin, naputteluihin, rapinoihin ja muihin ääniin keskittyminen auttaa rentoutumaan ja nukahtamaan. Itse pidän eniten ASMR-videoista, joissa kuiskitaan, naputellaan, rapistellaan ja käytetään erilaisia pintoja ja tapoja tuottaa ääniä. Lisäksi jotkin syömisvideot ovat miellyttäviä. En pidä niin paljoa esimerkiksi nuolemisäänistä, "korvienputsausvideoista" tai hyräilystä. ASMR-videoita on lukemattomia erilaisia ja niiden tekijöitä myös. Itse aloitin oman ASMR-matkani kuuntelemalla ASMR Darlingia. Hän on nyt epäaktivoitunut, mutta onneksi vanhoja videoita voi katsoa aina uudelleen ja uudelleen! Nykyään kuuntelen paljon videoita, joita ovat tehneet Gibi ASMR, ASMRSurge ja FrivolousFox ASMR. 

ASMR-videot auttavat rentoutumaan, luovat hyvää mieltä ja parhaimmillaan miellyttäviä väristyksiä. Ainoa huono puoli on se, että langallisten kuulokkeiden kanssa menee joskus yön aikana solmuun, kun nukkumaan mennessä on kuulokkeet korvilla. Joskus kuuntelin videoita ilman kuulokkeita, mutta en enää osaa, sillä äänet ovat silloin niin paljon vaimeampia.

Sellaisia ajatuksia herätti minussa tämä haaste. Käyhän lukemassa muiden tiimiläisten ajatuksia hyvinvointiviikosta alta löytyvistä linkeistä.

Anniina / Elli / Heli / Ilona / Jenny / Sini

Hyviä unia juuri sinulle!

Tiimipostaus | Päiväni tulevaisuudentutkijana

On lokakuun ensimmäinen lauantai eli on tuttuun tapaan blogitiimipostauksen aika! Blogi on jäänyt viime aikoina hieman taka-alalle ja siihen on erittäin selvä syy, jonka tietävät kaikki minun instastoorejani seuranneet. Olen nimittäin kirjoittanut pää höyryten gradua, joten kirjoitusenergiaa ei ole enää liiennyt blogiin. Lokakuu saattaa olla aika hiljainen täällä, sillä koko teksti pitäisi saada vielä viimeisteltyä ja sitä on yli 90 sivua. Joten ei välttämättä runosuoni syki enää vapaa-ajalla. Ehkäpä joitain kuvia voisin saada julkaistua? Toivotaan!

Nyt siirrytään kuitenkin postauksen varsinaiseen aiheeseen, joka on my day. Olemme joka syksy toteuttaneet tiimin kanssa kyseisenlaisen postauksen ja niin myös tänä vuonna. Tällä kertaa pyrittiin ottamaan päivän aikana kuvia tunnin välein. Itse kuvasin päivääni keskiviikkona 26.9., joka oli hieman erilainen päivä kuin normaali arkeni. Gradupäivästä ei kukaan jaksaisi lukea postausta, mutta onneksi syyskuun loppuun sattui yksi hieman erilaisempi päivä. Tuona päivänä nimittäin osallistuin Tiedekeskus Heurekassa järjestettyyn FinnSight 2018 -tapahtumaan, joka oli tänä vuonna nimeltään Visiofest. Ystäväni Salla kertoi tapahtumasta joskus kesällä ja minä innostuin lähtemään hänen mukaansa kuulemaan tulevaisuuden pohdinnasta. Seuraavaksi hypätään kuvien kautta päivän vaiheisiin!

kahdeksan jälkeen

Herätys soi kahdeksan aikoihin ja sen jälkeen piti tehdä reippaasti aamutoimet. Aamiaiseksi söin puuroa, johon pilkoin banaania.

yhdeksän jälkeen

Odottelin kehäjunaa, jolla matkasin Louhelasta Tikkurilaan. Oli jännää mennä junalla kerrankin eri suuntaan kuin normaalisti Helsingin keskustaan suunnatessa!

kymmenen jälkeen

Tapahtuma alkoi kymmenen aikoihin aamukahveilla ja croissanteilla. Puheenvuorot alkoivat puoli yhdentoista aikoihin. Visiofestin avasi kuvassa näkyvä Sitran ennakoinnin johtava asiantuntija Mikko Dufva. Hänen jälkeensä johdannon päivän teemaan tarjoili Sitran ennakoinnin ja strategian johtaja Paula Laine. Pääpuheenvuoron piti tulevaisuudentutkija Wendy Schultz. Hänen luennointinsa visioiden voimasta ja merkityksestä oli todella inspiroiva. Schultz näytti dian, jossa oli siteerattu Clem Bezoldia: scenarios are futures for the head... visions are futures for the heart. Se on aika hyvin sanottu!

yhdentoista jälkeen

Schultz antoi osuutensa lopussa tehtäväksi kirjoittaa jättimäiselle post it -lapulle kolme konkreettista visiota, joiden tahtoisi maailmassa toteutuvan. Muodostimme muutaman hengen ryhmät ja kierrätimme laput toisillemme. Jos omassa lapussa oli sama visio, piti laittaa oikein-merkki ja jos olisi halunnut laittaa saman vision omaan lappuunsa, piti merkitä tähdellä.

yhden jälkeen

Kahdentoista jälkeen en voinut ottaa kuvaa, koska osallistuin Sallan kanssa visiodialogiin, jossa keskusteltiin tulevaisuuden vaikuttamisesta. Koko tapahtumassa oli yhteensä noin 350 osanottajaa, mutta yhdessä dialogissa oli vain kolmisenkymmentä henkilöä. Siellä keskustelimme aiheesta pienissä ryhmissä, joissa oli eri-ikäisiä ja eritaustaisia henkilöitä. Pohdimme muodollista ja epämuodollista vaikuttamista, edustuksellisen demokratian tulevaisuutta ja vallan keskittymistä. Keskustelu oli todella mielenkiintoinen! Sen jälkeen kävin katsastamassa osallistujien kolmen vision post it -lappuja, jotka oli asetettu seinälle näkyville.

kahden jälkeen

Kävimme syömässä lounasta, minkä jälkeen menimme kuuntelemaan visiobuffetin esityksiä. Se sisälsi kymmeniä viiden minuutin puheenvuoroja, jossa eri tahojen edustajat kertoivat tulevaisuuden näkymistään. Olimme paikalla siinä vaiheessa kun eri maakuntien liittojen edustajat kertoivat maakuntiensa näkymistä vuonna 2040.

kolmen jälkeen

Visiodialogeja käytiin kahdeksasta eri aiheesta ja jokaisesta teemasta valittiin yksi puhuja purkamaan keskusteluja ja luomaan uusia näkökulmia koko tapahtumayleisön edessä. Toisessa keskustelussa Salla oli rohkeasti mukana kertomassa näkemyksiään. Keskustelut olivat oikein mielenkiintoisia. Päällimmäisenä pointtina minulle keskusteluista jäi se, että tulevaisuutta pohtiessa pitäisi siirtyä pistemäisestä ajattelusta laajempaan ilmiöiden ja niiden seurausten pohdintaan. Näin sen pitäisi olla aika monessakin asiassa.

neljän jälkeen

Yhteenvetävän keskusten jälkeen Valtioneuvoston kanslian neuvotteleva virkamies Taina Kulmala puhui loppusanat, minkä jälkeen All Female Panel -kollektiivin Saana Peltola piti tulevaisuusaiheisen stand up -esityksen. Se oli oikein mukava ja keveä lopetus asiapitoiselle päivälle.

kuuden jälkeen

Tapahtuma loppui viiden aikoihin, mutta jäin Sallan kanssa vielä hetkeksi juttelemaan, sillä Antti lupasi tulla hakemaan minut. Sallan juna tuli kuitenkin aiemmin ja jäin yksin ulos odottelemaan. Onneksi oli sateenvarjo mukana, sillä satoi ja tuuli aika kovasti. Anttikin lopulta saapui paikalle ja suuntasimme Louhelan K-Marketille pikaisille ostoksille.

Ostosten tekemisen jälkeen menimme kotiin ja myöhemmin Antin serkku saapui meille yövieraaksi. Olin aivan puhki pitkän päivän jälkeen, enkä jaksanut ajatella enää kuvaamista ja loppuillasta unohdin sen täysin. Kyseessä on kuitenkin minun päiväni -postaus, joten eihän sillä illalla muutenkaan ole niin väliä vai mitä, hah!

Jos joku kiinnostui tapahtuman sisällöistä enemmänkin, täältä löytyy diaesityksiä ja videoita puheenvuoroista. Tapahtumassa oli asiaa niin paljon, että kaikkea ei mitenkään ehtinyt eikä pystynyt kuulemaan tai sisäistämään.

Sellainen oli päiväni tulevaisuudentutkijana. Käy kurkkaamassa, millaisia päiviä muilla blogitiimin tytöillä on ollut!

Anniina / Elli / Enni / Heli / Ilona / Jenny / Sini

Tiimipostaus | Miksi bloggaan?

On syyskuun ensimmäinen päivä ja samalla ensimmäinen lauantai, mikä tarkoittaa tuttuun tapaan blogitiimipostausta! Tällä kertaa meillä on hieman uutisia. Etsimme nimittäin kesällä uusia jäseniä kutistuneeseen tiimiimme. Hakemusten perusteella valitsimme kolme uutta bloggaajaa mukaan porukkaamme! Tämä on ensimmäinen tiimipostaus, jossa uudet jäsenet ovat mukana, joten ajattelimme kaikki hieman kertoa omilla tavoillamme omasta blogistamme, miksi bloggaamme ja ehkä valottaa hivenen blogin historiaa, jotta uudet tuttavuudet tulevat hivenen tutummiksi. Jännää! Pidemmittä puheitta siirrytään tämän blogin tarinaan.

Perustin Unihiekkaa hiuksissa -blogin ja julkaisin ensimmäisen postauksen lokakuussa 2013. Olin sitä ennen kirjoittanut noin kahden vuoden ajan kristallista-nimistä blogia, mutta elämänmuutosten myötä se ei sisältöineen tuntunut enää omalta. Päätin repäistä ja aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Niin syntyi Unihiekkaa hiuksissa.

Halusin uuden blogini nimen olevan ehdottomasti suomenkielinen, sillä kirjoitan blogia suomeksi. Yritän parhaani mukaan vältellä anglismien käyttöä, mutta blogimaailmassa se on välillä hankalaa. Nimi kuitenkin täytyi olla suomeksi. Mielestäni unihiekka on sanana todella kaunis sekä ääntämykseltään että sisällöltään. Nukkumatti sirottelee nukahtavan silmille keveää hiekkaa, joka painaa silmät kiinni uneen. Unihiekkaa ja hiuksissa -sanat sointuvat mielestäni todella hyvin yhteen ja sanayhdistelmästä tulee mieleen utuinen, hivenen taianomainen kuva vaaleista hiekanjyvistä pitkillä hiuksilla. Tässä vuosien varrella unihiekka on tullut ironisestikin aika tutuksi, kun olen kamppaillut raastavan väsymyksen kanssa. Koinko jo blogin luomisen hetkellä poikkeuksellista väsymystä, joka vaikutti nimen luomiseen? En pysty sitä sanomaan, mutta vuoden 2013 lopulla kova väsymys kuitenkin alkoi. Blogin nimi unihiekkaa hiuksissa voisi kuitenkin merkitä väsymyksen lisäksi myös virkistäytymistä: hyvin nukuttujen yöunien jälkeen unihiekat pudistellaan pois silmistä hiuksille ja päivä voi alkaa.

Olen siis kirjoittanut tätä blogia kohta viisi vuotta. Se on ihan todella pitkä aika. Olen muuttunut ihmisenä tuona aikana todella paljon. Olen kuitenkin ylpeä tästä blogista kokonaisuutena ja postauksia lukemalla voi päästä mukaan tuohon kasvuun. Tämä on 408. postaus. Tähän blogiin on siis säilötty yli neljänsadan postauksen verran kuvia ja ajatuksia vuosien varrelta. Joskus pohdiskelin mielessäni, että olisi kiva saada blogin jutut kansien väliin esimerkiksi kuvakirjan tapaan, jotta ne säilyisivät myös paperiversiona, mutta se olisi niin kova homma, että taitaa jäädä tekemättä. Aina voi kuitenkin haaveilla.

Blogini 10 suosituinta postausta ovat Avon ja eläinkokeet, Gluteeniton ja maidoton marjapiirakka, Kroatian ostokset, Gluteenittomat vihikset, Kokemuksia Lushin tuotteista, Me kaikki olemme kauniita, Heinäkuinen linkkaa blogisi -postaus, Linkitä blogisi 2015 + arvonta, Fibromyalgia ja Lakto-pollo-demivegetaristeista ja muista ajan hermolla olevista.

Postaus, joka sisältää Avonin vastauksen erääseen blogini postaukseen, jossa pohdin merkin tuotteiden eettisyyttä, on saanut paljon katselukertoja, koska sitä on linkitetty ilmeisesti useampaankin otteeseen joihinkin Avonia käsitteleviin keskusteluihin. Itse en ole enää Avonilta tuotteita tilannut, koska heidän toimintansa vaikuttaa hieman hämäräperäiseltä useammankin eri lähteen mukaan ja olen löytänyt itselleni paremmin sopivia tuotteita. Resepti gluteenittomaan ja maidottomaan marjapiirakkaan on toiseksi suosituin, mikä on oikein kiva juttu, sillä se toimii oikeasti. Itsekin olen monta kertaa leiponut tuon ohjeen mukaan ja hyvää on tullut! Kroatian ostokset on yllättävästi kolmosena, koska en nyt tiedä, onko se mikään kovin upea postaus, mutta matkailu Kroatiaan on selkeästi lisääntynyt ja shoppailumahdollisuudetkin ilmeisesti kiinnostavat. Neljänneksi suosituin postaus on resepti gluteenittomista vihiksistä. Tämä oli suuren reseptin laadinnan ja kokeilun tulos. Itse en ole kyllä reseptiä kokeillut kuin tuon yhden kerran, pitäisipä leipoa uudemman kerran joskus vihiksiä! Kokemukset Lushin tuotteista ovat viidentenä, mitä en ihmettele lainkaan, sillä Lush kun ei markkinoi, on hyvä etsiä tietoa merkin tuotteista esimerkiksi juuri blogeista.

Kuudenneksi on listalle kivunnut tuore postaus kehopositiivisuudesta, mistä olen oikein iloinen. Ryntäykseen on saattanut vaikuttaa se, että linkkasin tuota postausta markkinoidessani blogini ensimmäistä kertaa omalle henkilökohtaiselle Facebook-seinälleni. Nyt jotenkin tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että haluan tehdä sen ja se kannatti. Listalla seitsemäntenä ja kahdeksantena postauksina ovat linkitä blogisi -postaukset vuosilta 2014 ja 2015. Näistä huomaa selkeästi sen, kuinka into ja kiinnostus bloggaamiseen on hiipunut vuosi vuodelta. Järjestin blogilinkkauksen myös vuonna 2016, mutta se ei ole päässyt listalle ollenkaan. Vuonna 2014 linkitä blogisi -postausta katsottiin 435 kertaa ja kommentteja tuli 66, seuraavana vuonna katselukertoja kertyi 259 ja kommentteja tuli 34 ja vuonna 2016 postausta katsottiin 170 kertaa ja blogeja linkitettiin 9. Yhdeksänneksi suosituin postaus käsittelee fibromyalgiaa ja kirjoitin sen juuri diagnoosin saamisen jälkeen. Kymmenenneksi listalle on kivunnut mielipide-postaukseni liittyen kasvissyöntiin ja sen lokeroimiseen ja ihmisten haluun laittaa itsensä erilaisiin kategorioihin.

Mistä blogini siis koostuu? Se koostuu esimerkiksi mielipiteistä, ruoasta, matkustelusta, sairastelukokemuksista ja eettisemmästä kosmetiikasta ainakin näin suosituimpien postauksen perusteella. Ja tottahan se on. Lisäksi postaan paljon ottamiani kuvia, kerron elämästäni kuulumisineen, höpöttelen ekologisemmista vaihtoehdoista ja fiilistelen pinup-juttuja. Blogini on siis aikamoinen sillisalaatti kaikkea, mikä minua kiinnostaa, sillä blogi on paikka, jonne haluan tallentaa sekä itseni että muiden iloksi parhaita kuviani, ajatuksiani ja tunteitani sekä hyväksi koettuja vinkkejä. Blogi on harrastukseni, jonka parissa voin valokuvata, kirjoittaa ja kokeilla uusia juttuja. Blogista en halua ottaa stressiä, vaikka se välillä sitä tekeekin. Pääosin se kuitenkin inspiroi minua ja saa kokeilemaan uusia juttuja, joihin en muuten ryhtyisi. On myös ihanaa, kun omat kuvansa, ajatuksensa ja kokemuksensa saa visuaalisesti nätisti talteen ja niitä voi selata myöhemminkin ja palata ajassa taaksepäin.

Pidän myös siitä yhteisöllisyydestä, joka meidän blogitiimissämme ja ehkä muutenkin blogimaailmassa vallitsee, vaikka se ei siellä aina niin konkreettinen olisikaan. Koska bloggaaminen ei ole enää niin suosittua kuin muutama vuosi takaperin, lisää se mielestäni tietyllä tavalla tunnelmaa, joka ainakin pienemmissä blogeissa vallitsee. Ne, jotka bloggaavat, bloggaavat siksi koska haluavat tehdä juuri sitä, eivät siksi, että saisivat julkisuutta. Sitä kun saa nykyään helpommin YouTubesta. Itse en ainakaan voisi kuvitella tekeväni videoita, koska haluan säilyttää yksityisyyttäni ja blogissa sen sääteleminen on helpompaa. Lisäksi pidän juuri kirjoittamisesta, enkä halua opetella höpöttämään kameralle. En myöskään ole persoonana sellainen, että saisin herätettyä tunteita puhumalla, mutta toivottavasti kirjoittamalla se joskus onnistuu!

Toivotan tässä postauksessa myös omalta osaltani lämpimästi tervetulleeksi kolme uutta blogitiimimme jäsentä. Elli kirjoittaa ELLI-blogia, Enni Aurore-blogia ja Ilona Stalkkaa mun elämää -blogia. Käykäähän vilkaisemassa kaikkien blogitiimipostauksia ja samalla tutustukaa hieman tarkemmin näihin uusiin tiimiblogeihin. Linkit löytyvät tuttuun tapaan alapuolelta!

Anniina / Elli / Enni / Heli / Ilona / Jenny / Sini