Mittumaarina

26.6.17


Perhe. Mökki. Liikaa grilliruokaa. Saunan lämpö. Kipeä kurkku. Sanojen arvuuttelua. Alkoholittomia juomia. Kaunista luontoa. Mansikkakakkua. Päiväunia. Suklaakeksejä metsässä. Autossa istumista. Ihmisiä. Itikanpuremia. Voikukan haituvia. Kesä.

Kukkaloistoa

23.6.17

Kuvailin tuossa viime viikonloppuna meidän omenapuuta, joka oli silloin kauneimmassa kukassaan. Olen tässä viime aikoina löytänyt itselle ainakin tällä hetkellä sopivalta tuntuvan kuvienmuokkaustyylin, eikä hirveästi mitään filttereitä tule enää käytettyä. Näihin kuviin halusin kuitenkin kokeilla vähän erilaisia muokkauksia sekä filttereitä lisäämään tunnelmaa, sisältö kun kuvissa on aika samanlainen.


Mitäs tykkäsitte kukkakuvistani? Onko filtterit ihan menneen talven lumia?

 Oikein ihanaa juhannusta kaikille!

Yhtä juhlaa

22.6.17

Moikka moi! Täällä ollaan kärvistelty flunssan ja epämääräisten oireiden kanssa, joten nyt on ollut vähän hiljaisempaa. Viime viikonloppuna oli tarkoitus lähteä reissuun, mutta oli sen verran heikko happi, että näin paremmaksi jäädä kotiin lepäämään. Jouduin ottamaan vielä sairauslomaakin, kun olo ei meinannut parantua sitten millään. Mutta kyllä täältä kuopasta noustaan taas, tänään olin jo töissäkin! Vaikka viime viikonlopun reissu peruuntui, on tässä kesällä ehtinyt jo tapahtumaan vaikka mitä kivaa ja juhlavaa. Olen ollut kaksissa juhlissa ja tapasin kaksi neitiä blogitiimistämme. Mennäänpäs kuvien kanssa asiaan!


Antin pikkuveli Eki pääsi ihan hirvittävän säädön ja jännityksen jälkeen lopulta ylioppilaaksi ja sitähän sitten juhlittiin. Minä ja äiti köryyteltiin Pielavedelle juhlimaan minun työkeikkojen jälkeen. Lämmintähän tuona päivänä oli kokonaiset kuusi astetta, joten hirveästi ei ulkona tullut aikaa vietettyä. Onneksi Lukkarisilla on kuitenkin sen verran iso talo ja vieraat kävivät porrastetusti, että kaikki mahtuivat sisälle koko ajan.


Lupailin teille kuvaa juhla-asustani ja tässä sitä olisi! Päällä minulla oli Collectifin tylliunelmamekko. Tummansininen väri oli juuri sopiva tuohon säähän, sillä kylmänä päivänä ei olisi mitkään ohuet kukkamekot tulleet kyseeseen. Oli muuten hienoa, kun tajusin vain muutamaa päivää ennen juhlia, että eihän minulla ole asuun sopivaa yläosaa ja koska tiesin päivän olevan kylmä, ei pystynyt lähtemään pelkällä mekolla. Onneksi käväisin samalla viikolla Jyväskylässä ja H&M:ltä löytyi tuo maailman siistein nahkatakki. Tulee käyttöön ehdottomasti muutenkin, mutta ennen kaikkea se pelasti tuon asun sopimalla yhteen mekon kanssa noin hyvin! Sain tukkaankin väännettyä jotain kampauksen tynkää, vaikka olen maailman surkein hiustenlaittaja. Edellisen illan kiharat, aamun tupeerauksen, hiuslakan, miljoonan pinnin, epätoivon ja muutaman kirosanan jälkeen sain tuollaisen kierrekampauksen tehtyä näihin lyhyisiin hiuksiin. Olin tyytyväinen!


Lukkarisen perheen lapsilla näyttäisi kaikilla olevan nyt lakit.


Kesäkuun toisena viikonloppuna lähdimme Tampereelle, sillä minusta ja Antista tuli kummeja! Nimiäisissä oli törkeän hyvät ruoat (mm. nyhtökauravoileipäkakkua!!), koskettavaa ohjelmaa ja jännittävä arvuuttelu vauvan nimestä. Nimeksi paljastui lopulta Ouna Kuura. Kaunis, moderni nimi ihanalle kummitytölle!


Nimiäisten jälkeen vierailtiin ihmisten luona Lempäälässä ja Kangasalla ja sunnuntaille sain vielä mahdutettua piknikin blogitiimityttösten kanssa. Porukka joutui perumaan tulojaan, mutta onneksi meitä oli kuitenkin kolme lopulta paikalla.


Jennyn ja Sinin kanssa kävimme ostamassa eväitä Koskikeskuksen alakerran kaupasta ja käveltiin Sorsapuistoon piknikille. Juteltiin bloggaamisesta, meikkaamisesta, ystävyydestä ja vaikka ties mistä. Oli hassua, kuinka helppo näiden tyttöjen kanssa oli puhua! Aika kului kuin siivillä. Jossain vaiheessa sade alkoi väijyä, joten siirryimme suosiolla sisätiloihin ennen kuin kastuisimme. Kävimme vielä kahvilassa höpöttelemässä lisää, kunnen minun kyyti tuli ja oli aika lähteä. Näitä tyttöjä haluan nähdä mahdollisimman pian uudestaan!

Mitä kesäjuttuja sinä olet ehtinyt jo tekemään?

Uusi kotini

16.6.17

Monien sattumusten ja vaiheiden jälkeen löysin toukokuun alussa uuden kotini Kekkolasta. Kyseessä on 27-neliöinen yksiö viime vuonna valmistuneessa luhtitalossa. Vauhtia ja stressaavia tilanteita ei muutosta tosiaan puuttunut, mutta tällä hetkellä olen lopputulokseen todella tyytyväinen, sillä uusi asuntoni on niin ihana. En ole ehtinyt tuolla yksin asustamaan kunnolla kuin viikon verran, mutta useita päiviä muiden ihmisten kanssa ja yksittäisiä öitä yksinäni olen tuolla viettänyt. Ihan kunnon arkeen ei siis vielä ole asunnolla päässyt, mutta esimakua asumisesta kuitenkin on jo. Koska kyseessä on yksiö, ei tilaa ihan liikaa ole, vaikka asunto onkin yksiöksi oikeastaan aika iso. Silti oli vaikeuksia saada mahdutettua esimerkiksi keittiötavaroita mihinkään. Onneksi oli omia Ikean jättimäisiä kaappeja, sillä niistä sai yhden kaapin napattua tuonne pahinta tilanpuutetta lievittämään.


Tykkään tämän asunnon värimaailmasta todella paljon, sillä se on pääosin musta-valkoinen muutamilla väripilkuilla. On kiva laittaa kasveja ja värikkäitä mattoja ja sängynpeittoa tuomaan väriä muuten hyvin pelkistettyyn värimaailmaan. Toisaalta tykkäsin edellisen asunnon vanhanaikaisuudesta, mutta nautin kyllä ihan täysiä tämän uuden kodin moderniudesta ja huonekalujen yhteensopivuudesta.


Yksiössä on se hassu puoli, että kaikki" huoneet" on yhdessä ja samassa tilassa. Ainoa harmi siinä kuitenkin on vain keittiön ja sängyn lähekkäinen sijainti, sillä sen takia tuntuu, että keittiötä pitää olla koko ajan siivoamassa ja järkkäämässä, ettei koko kämppä näytä hirveän sotkuiselta ja häiritsevältä. Toisaalta sehän on vain oikein hyvä, tuleepahan ylläpidettyä järjestystä, kun olen yleensä siinä niin hirvittävän huono. Vähäinen tila pakottaa pitämään paikat kunnossa, sillä muuten ei vain yksinkertaisesti mahdu tekemään mitään. Rakkautta on astianpesukone, joka auttaa huomattavasti keittiön siistinä pitämisessä.


Luonnollisesti tavaraa sai tuotua yksiöön todella paljon vähemmän, mitä edellisessä asunnossa meillä oli. Huonekaluja yksiössä on 120-senttinen sänkyni, ruokapöytä ja kaksi tuolia, Ikean Kallax-hyllykkö, Ikean musta kaappi, kirjahylly ja televisiopöytä. Aikamoinen läjä huonekaluja lähti siis muille maille. Toisaalta sain tuonne enemmän huonekaluja, mitä alunperin luulin, kun tämä asunto on useita neliöitä isompi kuin aiemmin katsastamani yksiöt. Esimerkiksi noiden vinojen kirjahyllyjen en olisi mitenkään kuvitellut yksiööni mahtuvan. Ihan positiivisiakin yllätyksiä siis tuli!


Äidiltä saa onneksi aina apuja, kun köyhänä opiskelijana ei ole varaa ostaa kaikkea uuteena. Tänne asuntoon äiti kaiveli varastoistaan punasävyiset matot olohuoneeseen ja käytävälle sekä valko-ruskeat lehtiverhot ainokaiseen ikkunaani. Uutta ei tarvinnut ostaa kuin yöpöytänä ja uniapnealaitteen säilytyspaikkana toimiva valkoinen jakkara. Se hyvä puoli suuressa tavaramäärässä sentään oli!

Mitäs tykkäät uudesta kodistani?

Ihana päivä Suskin kanssa

14.6.17


Toukokuun viimeisellä viikolla vietin aikaa Jyväskylässä ja perjantai-iltana sain Suskilta viestin, jossa oli vain kysymys mitä teet huomenna. Arvasin heti, mistä on kyse ja innolla vastasin, että kotona olen vain. Niinpä me sitten päätimme, että seuraavana päivänä Suski ajaa aamulla Jyväskylään ja sen jälkeen lähdetään tekemään kierros, jossa pysähdellään tutustumaan Jyväskylän parhaisiin paikkoihin. Itse kierroksesta ja niistä parhaista paikoista en nyt enempiä selittele, sillä ne liittyvät erääseen toiseen juttuun, joka selviää teille myöhemmin! Tällä kertaa keskitytään kierroksemme tunnelmiin.


Kiersimme kohteesta toiseen ja joimme teetä, söimme hampurilaiset, kuvasimme paljon, ihmettelimme paikkoja ja nautimme kakkua. Päivä oli oikein kunnon rentouttava tyttöjen päivä, johon kuului vain kaikkea kivaa. Oli niin onnellinen olo, vaikka välillä vähän meinasikin väsyttää.


Sain myös uuden kodin kunniaksi Suskilta ihanan lahjan, jonka värimaailma sopii täydellisesti sisustukseeni!

Olen niin iloinen, että minulla on tällaisia ystäviä, joiden kanssa voi vain olla ja nauraa ja jutella. Ihmiset on elämässä lopulta kaikkein tärkeintä, vaikka välillä ihan liian paljon aikaa vievät velvollisuudet meinaavat täyttää elämän ja tehdä itsestään turhankin tärkeitä. Onneksi aidot ystävät kuitenkin säilyvät, vaikka ei niin usein tavattaisikaan.
Proudly designed by Mlekoshi playground