Monen vuoden mysteeri

22.4.17

Tuntuu kuin joku olisi huitaissut minua henkisellä kuusi tonnia painavalla halolla päähän. Siitä kestää toipua. Sitä on hankala selittää muille. Sitä vain yrittää koota oman itsensä ja oman elämäntarinansa palasia ja luoda niistä taas yhtenäistä, selkeää tarinaa. Mutta se ei muodostukaan niin vain. Sanoja on, mutta kirjoittaja puuttuu. Tai kirjoittaja ei tiedä, mihin järjestykseen kirjaimet ja sanat laitetaan. Ne ovat niin sekaisin. Hajotettuna tuhannen pirstaleiksi. 


Tämä blogi on aina välillä ollut yhtä sairauskertomusta jo yli kolmen vuoden ajan, sillä haluan ainakin jollain tasolla olla rehellinen. Ärsyttää, kuinka blogimaailmassa naiset yrittävät luoda ulkokultaista kertomusta aina niin täydellisestä elämästä. Toki blogi on pääosin sellainen paikka, jonne kerrotaan ja kuvataan kaikki kivat jutut ja joista etsitään hyvää mieltä ja inspiraatiota. Mutta minusta ei aina ole sellaisen kuvan maalaajaksi, koska elämä ei aina todellakaan ole kovin kivaa ja kaunista. Ja koska myös niistä huonoista jutuista pitää voida puhua ääneen.

Olen joskus aikaisemmin kirjoittanutkin, että olen saanut ihan hirveästi apua ja tukea erilaisilta keskustelupalstoilta, nettisivuilta ja Facebook-ryhmistä, joissa käsitellään erilaisia sairauksia. Koska julkinen terveydenhuolto, eikä liioin aina yksityinenkään, ole kovinkaan aktiivisesti auttamassa pahaa oloa aiheuttavien syiden selvittämisessä, valitettavasti pitää turvautua Tohtori Googlen avulla moniin muihin tietolähteisiin, jotka eivät sitten tietenkään kuitenkaan kerro, mikä oikeasti vaivaa. Helpommalla pääsisi, jos siellä terveydenhuollossa oltaisiin aidosti kiinnostuneita potilaista ja heidän hyvinvoinnistaan, mutta ei niin ei. (Paljon hyvääkin sanottavaa julkisesta terveydenhuollosta on ja olen kiitollinen kaikesta avusta, mitä sieltä olen saanut, mutta sitä ei niin hyvääkin siellä on tullut vastaan.) Siksi haluan puhua näistä asioista ääneen. Oikeastaan tämä viimeisin käänne sairauskertomuksessani ja uudenlainen ymmärrys kaiken pahan alusta ja juuresta ansaitsisi kyllä kansanliikkeen perustamisen, joten yhden blogipostauksen kirjoittaminen ei vielä ole kovinkaan paljoa. Mutta lähdetään liikkeelle tästä. Sillä sanojen voima on kuitenkin aikamoisen suuri.


Pitkällisten pohdintojen ja menneiden miettimisen jälkeen pystyn paikantamaan sairauskertomukseni alun vuoden 2013 loppupuolelle. Tuolloin joululomalla epätavallinen väsymys alkoi painaa minua. Kevät 2014 oli jo aikamoista taapertamista huipentuen kesään ja syksyyn 2014, jotka olivat kaikkein vaikeinta aikaa. Vuosi 2015 oli aika ajoin jo hieman helpompi, kunnes kesän 2016 lopulla luulin selättäneeni kaiken pahan. Mutta tosiaankin vain luulin.

Vuoden 2015 alussa sain kilpirauhaslääkkeet ja viime vuoden toukokuussa uniapnealaitteen. Poistin ruokavaliostani vehnän ja maidon. Näistä luulin löytyneen ratkaisun siihen, mikä minua vaivaa. Välillä minulla oli sellainen olo, että kaikki ei ehkä vieläkään ole täysin kunnossa, mutta en halunnut takertua ikäviin ajatuksiin, vaan nauttia uudesta, epätodellisen ihanalta tuntuneesta virkeästä olosta. Kunnes tämän vuoden alusta lähtien olotila on huonotunut ja jaksaminen laskenut kuin lehmän häntä. Sitä on ollut hyvin vaikea sulattaa, sillä luulin tuon kaiken pahan olevan jo takanapäin. Kun se lamauttavalta tuntuva väsymys palaa takaisin, on hyväksyminen aikamoisen hankalaa.

En tiedä, olenko tässä vaiheessa iloinen vai surullinen siitä, kun tahdonvoimani ansiosta alkuvuodesta raahauduin aamuisin yliopiston kirjastolle lukemaan ja tekemään hommia tuntikausiksi. Mutta sen avulla vuosia kestäneen mysteerin verho alkoi raottua. Sairastin kaksi poskiontelotulehdusta, henkeä alkoi ahdistaa rasituksessa ja nenästä vuosi verta. Ensimmäistä kertaa ikinä mieleeni tuli, että olin saattanut saada homealtistuksen.

Asia kävi mielessäni aina välillä, mutta en tarttunut siihen sen kummemmin, vaan jatkoin muiden seikkojen syyttelyä. Kunnes pääsiäislomaviikolla olin niin pahasti sairaana, että terveydenhuollon pakeilla piti käydä useampaankin otteeseen vastausta löytämättä. Levottoman mieleni takia turvauduin taas vanhaan ystävääni Tohtori Googleen ja Facebookin vertaistukiryhmiin. Ja sitten se iski. Minä olen ihan oikeasti sairastunut sisäilmasta. Minulla ei ole antaa siitä lääketieteellistä todistusta, mutta minä olen siitä aivan varma. Minulla ei ollut mitään tällaisia oireita ennen yliopisto-opintojen alkamista. Minua on tutkittu aika monilla erilaisilla tavoilla, mutta mitään kaikkia mahdollisia oireita selittävää diagnoosia en ole saanut. Oloni parani viime vuoden kesällä ja syksyllä, koska en viettänyt niin paljoa aikaa yliopistolla. Minulla ei ole keliakiaa, ei viljayliherkkyyttä, mutta kehoni ei siedä gluteenia. Minua hengästyttää, niveliä särkee ja väsyttää niin pirusti. Kaikki täsmää.


Jossakin uutisessa sanottiin, että Suomessa 600 000 ihmistä altistuu huonolle sisäilmalle päivittäin. Minä en tiedä, mutta ei tuo uutinenkaan tiedä, kuinka moni suomalainen todellisuudessa altistuu homeelle ja muille haitallisille yhdisteille jatkuvasti. Suomen oppilaitoksista suurin osa on ihan surkeassa kunnossa, monella työpaikalla on huono sisäilma ja hometaloja on ties kuinka paljon. Kukaan ei voi tietää, kuinka moni altistuu tälle kaikelle jatkuvasti. Osa ihmisistä on fyysisesti vahvempia, eivätkä kärsi näistä, mutta sitten on meitä, joiden keho ei ole terästä ja jatkuva altistuminen aiheuttaa oireita.

Tämän kaiken tajuaminen on ottanut hirveän koville. Koko ajattelutapa itseen ja viime vuosiin on mennyt päälaelleen. Minä en olekaan sairas. Minussa ei olekaan vikaa. Vaan siinä ympäristössä, jossa olen niin viihtynyt, jossa olen saanut sivistää itseäni, elää ikimuistoisia hetkiä, iloita, surra ja kasvaa aikuiseksi. Se ympäristö on kaiken pahan alku ja juuri. Se on myrkyttänyt ruumiini niin että välillä hengittäminenkin sattuu. Se tekee minut hirvittävän surulliseksi. Niin monella eri tavalla, niin monesta eri syystä, etten osaa edes kuvailla sitä.

Tämän kaiken kertominen on vasta alkusoittoa. Sillä tiedän viimeinkin, mikä kaiken aiheutti ja aion tehdä kaikkeni, että löydän tapoja helpottaa oloani ja haluan, että tästä asiasta puhutaan entistä enemmän ja tietoisuus paranee. Tähän asiaan kun voidaan vaikuttaa päätöksenteolla, jos niin vain halutaan.

Persoonallisuuteni?

17.4.17

Helmikuussa Suski oli tehnyt persoonallisuustestin ja raportoi tuloksistaan blogissaan. Innostuin postauksesta kovasti ensinnäkin siksi, että olen kiinnostunut psykologiasta ja ihmisen pään sisäisestä maailmasta ja toiseksi sen vuoksi, että olin tehnyt itsekin saman testin tammikuussa. Kyseessä on 16personalities-testi, jossa on nimensä mukaisesti 16 erilaista persoonallisuutta neljään eri kategoriaan luokiteltuna.


Testin mukaan minun persoonallisuustyyppini on ENFP-T eli kampanjoija. Testin mukaan ENFP-persoona on todellinen vapaa sielu. ENFP:t ovat sosiaalisia, mutta hetken jännityksen ja nautinnon sijaan ovat kiinnostuneempia sosiaalisesta ja emotionaalisesta yhteydestä muiden ihmisten kanssa. ENFP:t pystyvät lukemaan asioita rivien välistä uteliaina ja energisinä. He näkevät elämän isona, monimutkaisena palapelinä, jossa kaikki palat ovat yhteydessä. Kuitenkin pitämättä palapeliä järjestelmällisen koneiston sarjana, ENFP:t katsovat sitä emotionaalisen, lempeän ja mystisen linssin läpi. He etsivät aina syvempiä merkityksiä.

Itsenäisyyttä rakastavat ENFP:t eivät halua löytää itseään tekemässä hallinnollisia tai ylläpidollisia rutiinitehtäviä, sillä he menettävät nopeasti kärsivällisyytensä ja lannistuvat, jos jäävät jumiin tylsään rooliin. ENFP:iden itsetunto on riippuvainen heidän kyvystään keksiä uusia ratkaisuja, ja heidän on oltava varmoja siitä, että heillä on vapaus olla innovatiivisia.
 
ENFP:t tietävät miten rentoutua, ja he osaavat vaihtaa intohimoisen ja vauhdikkaan työidealistin roolinsa tanssilattian kekseliääksi vapaaksi sieluksi. Heillä on mahdollisuus tuntea emotionaalista yhteyttä muiden kanssa. He uskovat, että jokaisen pitäisi antaa aikaa tunteiden tunnistamiselle ja ilmaisulle, ja heidän empaattisuutensa ja sosiaalisuutensa tekee tunteista luonnollisen puheenaiheen.

ENFP-persoonallisuustyypin täytyy varoa luottamasta liikaa intuitioon. Ei myöskään pidä tehdä liikaa oletuksia ja ennakointeja muiden motiiveista, sillä muiden ihmisten lähettämiä signaaleja voi lukea väärin. ENFP:t ovat erittäin tunteellisia ja herkkiä, ja jos he astuvat jonkun varpaille, molemmat osapuolet kyllä tuntevat sen. ENFP:t käyttävät paljon aikaa tutkien sosiaalisia suhteita, tunteita ja ajatuksia ennen kuin he löytävät jotakin, joka tuntuu todella aidolta. Mutta kun he lopulta löytävät paikkansa maailmassa, mielikuvituksen, empatian ja rohkeutensa he saavat aikaan uskomattomia asioita.


VAHVUUDET

Utelias - ENFP:t eivät ole kiinnostuneita hautomisesta, he haluavat mennä ulos kokemaan asioita. 
Tämä on totta, minä en tykkää suunnitella asioita liiaksi!

Tarkkaavainen – ENFP:t uskovat, ettei ole merkityksettömiä toimintoja ja että jokainen muutos ja idea on osa jotain suurempaa, eivätkä halua menettää hetkeäkään.
Tuo "ei halua menettää hetkeäkään" on niin minua! Aina pitäisi olla siellä missä tapahtuu.

Energinen ja innostunut – Keksiessään uusia ideoita ENFP:t eivät pidä kieltään kurissa - he ovat innoissaan havainnoistaan ja jakavat niitä kaikille, jotka kuuntelevat.
Ehkäpä joo...

Erinomainen kommunikoija - ENFP:t nauttivat sekä small talkista että syvistä, mielekkäistä keskusteluista, jotka ovat heille saman kolikon kaksi puolta.
Aiemmin en pitänyt small talkista yhtään ja monet vieraat sosiaaliset tilanteet olivat todella vaivalloisia, mutta nykyään tykkään jutella sekä keveämmistä aiheista tuntemattomien kanssa että syvemmistä jutuista ystävien kanssa. Puhuminen on kivaa!

Tietää miten rentoutua – Koko ajan ei olla pohtimassa syntyjä syviä, vaan tämän persoonallisuustyypin ihmiset tietävät, että joskus kaikkein tärkeintä on pitää hauskaa ja nauttia elämän iloista.
Totta tämäkin! Meinaa vaan nykyisin unohtua liian usein...

Erittäin suosittu ja ystävällinen - ENFP:t tulevat toimeen melko lailla kaikkien kanssa ja heidän ystäväpiirinsä ovat laajoja. 
Suositusta en tiedä, mutta onneksi minulla on nykyään paljon ihania kavereita.


HEIKKOUDET

Huonot käytännön taidot - Kun täytyy ideoita ja aloittaa projekteja, ENFP:illä on poikkeuksellisia kykyjä. Valitettavasti ylläpito- ja hallintotaidot ovat kuitenkin heikkoja, eikä suunnitelmissa pysyminen aina onnistu.
Joo tunnustan, että en ole aina ihan paras kaikessa käytännöllisessä, mutta kyllä minä saan ylläpito- ja hallintotehtäviäkin tehtyä!

Vaikeaa keskittyä – On vaikea säilyttää kiinnostusta tehtäviin, jotka ovat rutiineja, hallinnollisia tai kaukana laajemmista ideoista. 
Välillä on kyllä aika hankala keskittyä vuorien kokoisiin tenttikirjapinoihin.

Yliajattelu – ENFP:t eivät kohtaa asioita sellaisenaan, vaan he etsivät syvempiä merkityksiä yksinkertaisimmistakin asioista ja menettävät yöunensa miettimällä, miksi joku teki, mitä teki, mitä se tarkoittaa ja mitä tehdä asialle. 
Tämä! Ei tarvitse täydennystä.

Stressaantuu helposti - Kaikki yliajattelu ei ole vain hyödyksi, vaan ENFP:t ovat hyvin herkkiä ja kokevat syvää huolta muiden tunteista.
Yleensä tulee kyllä murehdittua ihan liikaa kaikenlaista.

Erittäin tunteellinen - Vaikka tunteiden ilmaisu on tervettä ja luonnollista ja ENFP:t jopa näkevät sen keskeisenä osana identiteettiään, se voi aiheuttaa ongelmia tälle persoonallisuuden tyypille.
Tämän saa tuta kylläkin vain lähipiiri, mutta he sitten senkin edestä!

Itsenäisyyden kaipuu – ENFP:t haluavat tulla nähdyiksi oman kohtalonsa riippumattomina mestareina. Ongelmia aiheuttaa se, että he kuitenkin elävät valvonnan ja tasapainon maailmassa.
Tunnistan tämänkin piirteen itsessäni. Tykkään suunnitella itse, mitä asioita teen ja milloin.

Tämän testin tekeminen ja tuloksien lukeminen oli todella jännittävä kokemus, sillä todella monet jutut kuvasivat minua niin hyvin. Opin ymmärtämään itseäni taas asteen paremmin, esimerkiksi tuo syvempien merkitysten etsiminen on niin minua, mutta en ole aiemmin tajunnut tuota noin olennaiseksi osaksi persoonallisuuttani. Vaikka olenkin aina mieltänyt oman elämäni tarinana, joka koostuu erilaisista osista ja aikakausista ja jonka jokaisella tapahtumalla on merkityksensä suuremmassa mittakaavassa. Eli vaikka monet asiat tuntuvat sillä hetkellä kurjilta, on niillä oma merkityksensä, jonka ymmärtäminen voi viedä kauankin aikaa. Esimerkiksi pitkään jatkunut sairastelu on raastanut minua niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta sen avulla olen oppinut ymmärtämään monia asioita. Tuon merkitysten etsimisen olen kai aina tajunnut, mutta silti se tuli niin selkeästi testissä esille ja sai ajattelemaan. Lisäksi nuo heikot valmiudet käytännöllisissä asioissa on tavallaan totta, sillä en ainakaan nykyään jaksa enkä varmaan osaisikaan tehdä mitään käsitöitä, en ole hyvä sisustamaan, en osaa huoltaa polkupyörää ja niin edelleen. Olen kuitenkin mielestäni aika hyvä keskittymään töihin tai opiskeluun silloin kun haluan, vaikka ei millään huvittaisi. Eli vähän ristiriitaisiakin juttuja tuloksista toki löytyi.

Käykää ihmeessä tekin tekemässä tuo testi, sillä siitä saa paljon ajattelemisen aihetta!

Maaliskuun positiiviset

13.4.17

Huhtikuu on jo puolessa välissä ennen kuin saan julkaistua maaliskuun positiiviset. Tämä alkuvuosi on vaan ollut sellaista tappelua taas oman terveyden kanssa, että oksat pois! Olen kovin onnellinen, että olen saanut tehtyä edes niitä pakollisisia juttuja, joten blogi on jäänyt sivualalle, eikä sille mahda mitään. Välillä tekisi mieli lopettaa kokonaan tai pistää blogi tauolle, mutta toisaalta ei minulla tänne mitään velvoitteita ole, joten saan tehdä tätä silloin kuin jaksan ja haluan. Huhtikuukaan ei tosiaan ole kovin energisissä tunnelmissa kulunut ja viimeisen viikon olen ollut ihan kipeänä. Nyt tuntuu vähän edes näkyvän valoa tunnelin päässä. Onneksi tämä viikko on lomaa, että saa kerrankin edes osan ajasta sairastaa rauhassa. Nyt kuitenkin käännetään katse hetkeksi vähän reilustikin taaksepäin ja vilkaistaan maaliskuun positiiviset jutut!


Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna olimme Antin kanssa Jyväskylässä. Antti teki minulle ihanan aamiaisen, jossa oli kananmunaa ja leipää lisukkeineen. Samana viikonloppuna teimme tyttöjen kanssa parit erikoisemmat drinkit ja istuimme höpöttelyn merkeissä useamman tunnin.


Kahdeksantena päivänä vietettiin kansainvälistä naistenpäivää ja meidän Mitä-verkoston porukan kanssa tehdyt suunnitelmat huipentuivat, kun järjestimme koko päivän kestäneen tapahtuman. Olen niin ylpeä meidän tapahtumasta!


Saman viikon lauantaina minä, äiti ja Antti osallistuimme Jyväskylän rakennusmessuille. Toimin tapahtuman yhtenä someagenttina ja sain vastineeksi kaksi ilmaislippua, kaksi lounaslippua sekä pallovalosarjan ja kirjan. Oli hauskaa käydä kiertelemässä ja tutustumassa rakennus- ja sisustusjuttuihin.


Tuona viikonloppuna vietimme aikaa sekä minun että Antin äitien kanssa. Lauantai-iltana kävimme syömässä Sohwissa ja teatterissa katsomassa Kauas pilvet karkaavat. Sen jälkeen ajelimme Pallosalamalla pitkin Jyväskylää. Sunnuntaina kävimme Vaajakoskella Naissaaren kahvilassa herkuttelemassa ja designpuodissa ostoksilla.


Toiseksi viimeisellä viikolla osallistuin Antin ja Idan kanssa JYYn vuosijuhlasitseille, joissa teemana oli Great Gatsby. Muuten en noille sitseille kyllä olisi lähtenyt, mutta tuon teeman takia oli pakko päästä ja sain houkuteltua seuralaiset mukaan. Oltiin Idan kanssa kyllä aika hienoina vaikka itse sanonkin!


Saman viikon lopuilla menimme Antin kanssa jo toistamiseen Paviljonkiin messuille. Ruoka-, lemmikki-, kirja- ja viinimessut houkuttelivat, kun opiskelijat pääsivät viidellä eurolla sisään. Lemmikkipuolella ihastelimme kissoja, koiria, kaneja ja vaikka mitä muita ja ruokamessuilla napostelimme ilmaisia näytteitä. Viinipuolella maistoimme parista pullosta erilaisia makuja. Ruokapuolelta ostin vegaanisen leipäannoksen, joka oli todella hyvää!

Hyvä, kun näin jälkikäteen katsoo näitä kuvia niin meikäläisen ruokavalio on kyllä ihan päin sanonko mitä. On kyllä pakko skarpata nyt ruokarajoitteiden kanssa ja ruveta katsomaan taas tarkemmin, mitä sinne suuhunsa laittaa. Uskon kovasti, että ruokavaliolla voi vaikuttaa omaan terveyteensä ja olotiloihinsa, olen itsekin sen niin kovasti huomannut. Silti siitä välillä aina lipsuu. En ole mitään herkuttelua vastaan ja tykkään välillä syödä vapaammin, mutta näiden terveysongelmien takia vaan on pakko kiinnittää huomiota syömisiin. Nyt kun tämän taudin selätän niin alan sellaiselle detox-ruokavaliolle, että vähän sitkeämmätkin pöpöt saa kyytiä!

Mitä kaikkea kivaa sinä olet viime aikoina touhunnut?

Tiimipostaus | Kymmenen faktaa

1.4.17


Moikka! Päätettiin tyttöjen kanssa jakaa huhtikuun tiimipostauksessa kymmenen faktaa itsestämme, jotta pääsette tutustumaan meihin vielä hivenen paremmin. Tässä tulevat siis faktat meikäläisestä, toivottavasti opitte jotakin uutta!

1. En käytä enää synteettisiä hiusvärejä. Värjään hiuksiani enää ainoastaan hennajauheilla, joilla saa erilaisia ruskean ja punaisen sävyjä.

2. Olen rakastunut Twenty One Pilotsiin! Yleensä en tuon tyyppistä musiikkia itse Spotifysta kuuntele, mutta heavydirtysoul sai minut rakastumaan ja muutkin kappaleet ovat alkaneet pikkuhiljaa iskeä enemmän ja enemmän.

3. Rakastan historiallisia period dramoja, mutta olen katsonut niitä aivan liian vähän. Downton Abbey, The Crown ja Mr. Selfridge on katsottu, mutta tämä on vasta alkusoittoa. Pakko löytää lisää hyviä historiallisia sarjoja!

4. Teen aivan liikaa hommia ja väsytän itseni. Olen liian kunnianhimoinen energiatasoihini nähden. Pitäisi oppia hölläämään. Ehkä vielä joskus.

5. Minulla, vanhemmillani ja pikkuveljelläni on kaikilla omat Pallosalamat.

6. Pelaan Pokemon Go:ta päivittäin nyt kun se on mahdollista uuden puhelimen ansiosta.

7. Turhat anglismit ovat mielestäni todella raivostuttavia. Blogimaailmassa niitä varsinkin näkee erittäin paljon. Joskus sorrun niihin itsekin helppouden ja suomenkielisten vastineiden puutteen takia, mutta olen silti sitä mieltä, että englannin kieli ei tuo asioihin lisäarvoa.

8. Olen todellakin iltaihminen ja aamuherätykset on jotain ihan kamalaa. Se meemi, jossa uninen nainen kaataa kahvia suoraan keitinkannusta suuhunsa ja ympärillä on teksti: "Tiedätkö sen tunteen kun olet levännyt ja pirteä? - En minäkään." on niin minua! Ehkä joskus vielä ihmeitä tapahtuu ja pystyn heräämään aamuisin ilman kuolemaa. Toivoa sopii.

9. Jos seuraan jotakin blogia tai vlogia, minun on pakko katsoa kaikki videot ja lukea kaikki postaukset. Joskus kun aikaa koneella olemiseen ei ole niin paljoa, luku- ja katselulistat venyy älyttömän pitkiksi. Silloinkin on pakko aloittaa viikkojen päästä ja nähdä kaikki jutut.

10. En ole turhan tiptop kodin siisteyden suhteen. Välillä saan pidettyä hyvää yllä hyvää järjestystä, mutta sitten se taas jää ja kaikki on ihan mullin mallin. On kai myös vähän surullista, että Antti on parempi viikkaamaan pyykkejä kuin minä. Toisaalta onpahan ainakin tässä asiassa aika moderni parisuhde! (Silittää sentään Antti ei osaa eli minä huolehdin juhlapaitojen sileydestä! Edes.)

Käykäähän lukemassa muiden tyttöjen faktat alta löytyvistä linkeistä!  
Proudly designed by Mlekoshi playground