Väriä hiuksiin hennalla

29.4.16

Koska olen pyrkinyt vähentämään kemikaaleille altistumista niiden haitallisten vaikutusten vuoksi, päätin luopua myös synteettisten hiusvärien käytöstä. Olenkin nyt viime joulukuusta saakka värjännyt kuontaloani hennavärillä. Hennaväri on jauhetta, jota saadaan hennapensaan kuivatuista lehdistä. Kyseessä on näin ollen täysin luonnollinen tapa värjätä, eivätkä hiukset kärsi yhtä paljon kuin synteettisten värien käyttämisen jälkeen. Itse olen värjännyt hiukset nyt kolme kertaa hennalla. Käytän MacUrth-merkkistä jauhetta, jota pussillinen maksaa noin kahdeksan euroa. Minulla jauheesta riittää kahteen käyttökertaan, joten yhdelle värjäykselle tulee hintaa nelisen euroa.


Värjäys on hieman hankalaa puuhaa, mutta ajan kanssa oppii niksit, jotka helpottavat. Jauhe kannattaa laittaa astiaan, joka saa huoletta värjääntyä. Olen käyttänyt nyt tuollaista pientä muovista jogurttisankoa. Astiaan laitetaan puoli pussia jauhetta, kuumaa kahvia ja kookosöljyä, minkä jälkeen ne sekoitetaan. Nestettä ei kannata laittaa liikaa, muuten se valuu värjäysvaiheessa kasvoille. Eli kannattaa lisätä neste varovasti. Kun värin on levittänyt päähän, pään ympärille kiedotaan muovikelmua. Sen alla värin annetaan sitten vaikuttaa. Mitä pidempään jaksaa värin kanssa kekkuloida, sen intensiivisempi tuloksesta tulee. Itse pidän väriä noin neljästä viiteen tuntia.


Ja tällaisia värejä on päässäni näkynyt hennavärjäyksen aloitettuani. Tykkään niin paljon hennaamisesta, sillä se ei tee hiuksistani huonolaatuisia. Päinvastoin hiukseni ovat elävämmät ja parempikuntoiset kuin hetkeen. Värjäyksen yhteydessä päätäni ei myöskään ala kutittaa kuten aina ennen tavallisilla hiusväreillä värjätessä. Olen oikein tyytyväinen siihen, että saan piristettyä hiusteni väriä ilman kemikaalien käyttöä. En voi kuin suositella!

Miksei minusta tule vloggaajaa

26.4.16


Olen viime aikoina päässyt kurkistamaan monen ihmisen elämään Snapchatin ja YouTubeen ladattujen vlogien kautta. On yhtä aikaa käsittämättömän typerää ja ultimaattisen koukuttavaa seurata tuntemattoman ihmisen arkipäivien aktiviteettejä ja pään sisältöä. Koska olen aina suuna päänä ryhtymässä kaikkeen uuteen ja kiinnostavaan, mietin välillä, pitäisikö minunkin alkaa vlogata. Päädyn kuitenkin aina kieltävään vastaukseen.


Vlogeissa yksityisestä tehdään julkista. Videoiden kautta tubettajat päästävät ihmisten katseet kotiinsa, aamupalapöytäänsä, sänkyynsä, ystäviensä luokse ja työpaikalle. Tubettajat näyttävät, mitä ruokaa he laittavat, kuinka he pesevät hampaansa ja millaisia alusvaatteita heillä on. Videoille pääsevät tai joutuvat kaverit, vanhemmat ja mummu puhelun kautta. Miten ihmiset voivat tallentaa näin yksityisiä asioita kaiken kansan nähtäväksi? Minä en voisi. Vaikka jollain tavalla pitäisin mahdollisena oman elämäni ja persoonani esille tuomista, en voisi altistaa perhettäni ja ystäviäni tämänkaltaiselle julkisuudelle.


Joskus mietin bloginkin kohdalla, paljastanko liikaa elämästäni. Jaanko ihmisille sellaisia ajatuksia, jotka pitäisi pitää oman pään sisällä. Tällä hetkellä nuo huolet lähinnä naurattavat, sillä bloggaaminen on niin kesyä vloggaamiseen verrattuna. Blogissa näkyvät vain kuvat ja teksti. Koko olemukseni ja arkipäiväinen elämäni kaikkine ryppyneineen jää blogin ulkopuolelle. Ja hyvä niin.


Vaikka itsekin olen ahkera somen kuluttaja, on silti jotenkin surullista, miten teknologia ottaa meidät haltuunsa. Käytämme tuntikausia toisten ihmisten elämän seuraamiseen, turhanpäiväisten kuvien ja videopätkien ottamiseen ja feedien selailuun. En kritisoi asiaa sinänsä, sillä kuten todettua, rakastan someja ja rentoa aikaa niiden parissa. Mutta sellaista sen pitäisi ollakin. Rentoa ja hauskaa, ei pakko. Kun katson vloggaajien videoita, näen ovien avausta, kylpyammeessa lillumista, bussiin juoksemista ja pukeutumista. Kuinka helppoa on kuvata joka toinen arkipäiväinen suoritus? Onko videoiden editoiminen ja kameralle puhuminen hauskaa jatkuvasti? Ymmärrän, että suosittujen tubettajien kohdalla kyse on työstä ja seuraajille on tuotettava säännöllisesti sisältöä. Mutta silti.


Minä haluan, että elämäni on aitoa ja että teen paljon minun mielestäni oikeita ja merkityksellisiä asioita sen sijaan, että olisin koko ajan kamera kädessä silottelemassa elämääni täydelliseksi toisten ihmisten katseille. Jos en jaksa tiskata viikkoon, en tiskaa. Minun elämäni ei ole somen kautta jaettavaa täydellisyyttä, vaan käytän ainutlaatuiset päiväni siten kuin itse haluan.


Totta kai valokuvaaminen ja videoiden tekeminen ovat itsessään hauska aktivitteeti, kunhan niille on aikaa. Esimerkiksi tämän postauksn kuvat ovat viime perjantailta, kun kävimme Antin kanssa Haukkalan uimarannalla kuvailemassa. Näimme lokkeja, joutsenia ja ihanan illan värittämän maiseman. Emme olisi välttämättä tulleet käyneeksi tuolla ilman kuvaamistarkoitusta. On myös ihanaa laittautua ja tälläytyä kuvauksia varten. Laittaa itsensä vähän erityisemmällä tavalla kuin arkipäivisin. Tällöin valokuvaaminen ja hetkien tallentaminen on mielestäni hauskaa ja erityistä. Saatan myös tehdä blogiini satunnaisesti videoita, voin kokeilla, miltä kameran mukana kantaminen tuntuu. Mutta en tekisi sitä jatkuvasti.


Tarkoitukseni ole todellakaan ole kritisoida vloggaajia, vaan nostan heille hattua. Siksi, että uskaltavat laittaa persoonansa, arkielämänsä ja heikoimmatkin hetkensä toisten näkyville, kaikkien arvosteltavaksi. Siksi, että he jaksavat kantaa kameraa mukanaan kaikkialla. Siksi, että heillä on faneja ja he yrittävät huomioida heitä parhaansa mukaan.


Se vain ei ole minua varten. Eikä kenenkään pitäisi sitä aloittaa vain siksi, että vlogit ovat pinnalla, jos se ei tunnu luontevalta. Kaikesta yksityisestä ei tarvitse tehdä julkista. Elämä ei suoritus, mutta minä haluan tehdä siitä muistettavan. Tehdä asioita, joista voi olla myöhemmin ylpeä. Tahdon opiskella, tehdä työtä, harrastaa, matkustella ja viettää aikaa ihmisten kanssa. Jos se on somen kyllästämää ja hetkien arvokkuus mitataan siinä, kuinka hienon kuvan saa Instagramiin tai miten hauskan videopätkän siitä saa Snapchatiin, pysytellään aika pinnallisissa sfääreissä. Elämä ei ole sarja suuria, tunteikkaita ja ikimuistoisia hetkiä, mutta niistä voi saada edes vähän enemmän sellaisia, jos malttaa laittaa läppärin kiinni ja laskea puhelimen kädestään.

Viikonloppukoostevideo

23.4.16


Moikka! Vuorossa on viimeinen Tampere-postaus. Kuvattiin viikonlopun aikana pieniä pätkiä ja koottiin niistä tällainen video. Nauttikaa!

Parhaita paloja

22.4.16

Viikko sitten olin Tampereella seikkailemassa. Nyt olen onnellinen siitä, että sain käytyä tilastotieteen demotilaisuudessa aamulla ja tehtyä yhden tentin. Ah.

Kokosin tähän postaukseen kuvia, joita viime viikonloppuna tuli otettua kuvaushetken otosten lisäksi.


Perjantaina oli hauska shoppailupäivä Ideaparkissa. Löydettiin vaikka mitä kivaa, muun muassa hauskat aurinkolasit. Mä ostin omani, kun taas Suskin lasit jäivät hyllyyn.


Shoppailujen saldoa. Vaateraportointipostausta tulee vielä erikseen. 


Viikonloppuna tuli pelattua peli jos toinenkin. 


Ostettiin molemmat Ideaparkista tekoripset ja sain laitettua omani täydellisesti, jes!


Tehtiin kunnon herkkukakku. Vuoan irrottamisen jälkeen tosin ei ollut noin sievässä kunnossa. 


Juotiin ihan kunnolla: teetä, smootheita ja makuvettä kului hyvä määrä.  


Pääsi vielä pelailemaan Real or Fakeakin.

Sellaisia kivoja juttuja tuli tehtyä. Nyt pitäisi varmaan siivoilla kämppää, kun on vapaa viikonloppu Jyväskylässä. Sen voi aloittaa kohta. Ei ihan vielä.

Väripilkut

21.4.16

Oho, nyt on jo torstai. En kyllä ymmärrä, millaista kyytiä tämä aika juoksee nykyään. Olin tosiaan viime viikonlopun Suskin luona Tampereella ja palasin maanantaina Jyväskylään. Meillä oli oikein ihana ja rento viikonvaihde. Lauantaina käytiin kuvailemassa lintutornilla ja Pyynikillä. Vähän oli haaleat taustat tämän vuodenajan takia, mutta onneksi aurinko paistoi. Saatiin onneksi kivojakin kuvia otettua ankeasta maisemasta huolimatta.


Perjantai oli aivan huippupäivä. Kuvattiin edellisessä postauksessa mainitut videot ja sitä ennen shoppailemassa Ideaparkissa. Meillä oli niin hauskaa! Mun Seppälän trenssistä hajosi vetoketju ihan totaalisesti, joten oli ihan pakko lähteä metsästämään uutta takkia. Täydellinen yksilö löytyi viimein H&M:ltä.


Mitäs tykkäsitte keväisistä kuvista? Vielä on pari postausta luvassa Tampere-juttuja, palaillaan niiden kanssa pian asiaan. Hauskaa torstaita!

"Jos mä haluan et mä pääsen perille" ja muita viisauksia

16.4.16


Moikka kaikille ja terkkuja Tampereelta! Olen täällä viettämässä leppoista viikonloppua Suskin kanssa. Eilen ajateltiin tehdä parit pätkät, joissa vastataan itsevalitsemiimme kysymyksiin sekä käydään läpi, mitkä väitteet ovat kohdallamme totta ja mitkä ei. Tästä postauksesta löytyy kysymysvideo ja Suskin blogista löytyy väitevideo. Kummatkaan ei olla aikaisemmin tämäntyyppisiä postauksia tehty ja nyt viimein uskaltauduimme, sillä Snapchatin käyttö on alentanut kynnystä puhua kameralle. Olisiko meistä kuitenkaan esimerkiksi vloggaajiksi, katsokaa video ja kertokaa mielipiteenne, heh! Leppoista lauantaita kaikille!

Maaliskuun kiitollisuuksia

13.4.16

Moikka rakkaat lukijani taas pitkästä aikaa! Älkää hyljätkö minua, vaikka välillä kestääkin uusien juttujen tulemisessa vähän pidempään. Sillä mun elämä on ollut pari viime viikkoa ihan kaaosta. En tajua, mistä puun takaa tällainen kiire ja stressi oikein tuli, mutta joka tapauksessa hommia on painettu aamusta iltaan. Nyt on vähän inhimillisemmät ajat koittaneet, joten pystyn pyyhkäisemään pölykerroksen blogini päältä ja kirjoittelemaan hieman.

Koska tämä on huhtikuun ensimmäinen postaus, vaikka on jo 13. päivä, käydään aluksi läpi aiemmin julkaisemattomien kuvien ja kiitollisuuspäiväkirjan otteiden muodossa hieman, mitä kivaa maaliskuussa tapahtuikaan.


Maaliskuun ekana viikonloppuna minä, äiti ja Ville käytiin Turussa moikkaamassa sukulaisia. Yövyttiin Scandic Juliassa ja ensimmäisenä iltana kävimme syömässä hotellin ravintolassa. Valitsin täytetyn portobellosienen parsan kera ja ai että oli silmiä ja makunystyröitä hivelevä kasvisannos.


Seuraavana viikonloppuna oltiin taas reissussa, kun minä ja Antti lähdettiin Helsinkiin. Ikeasta löytyivät uudet kaapit ja Antti pääsi ensimmäistä kertaa kokemaan escape roomin jännityksen. Lauantaina käytiin syömässä Fafa'sissa, jossa tilattiin pitaleivät, hummuslautanen ja bataattiranskalaiset. Laittoman hyvää.


Varsinainen syy Helsinki-vierailulle oli pin-up -kuvaukset Vanessa Forsténin luona ihanassa vanhassa talossa. Pääsi seilorihousut hyvään käyttöön, sillä tykkään tämän asukokonaisuuden kuvasta todella paljon.


Maaliskuun toiseksi viimeisenä päivänä huhkittiin Jyväskylässä, kun olin Mitä-verkoston riveissä järjestämässä Musaa & masalaa -iltaa, jonka tarkoituksena oli ympäristökasvatus, rahankeruu Intiaan vegaaniruoan myynnin avulla ja ihmisten viihtyminen musiikin parissa. Oli ihan huikea ilta, vaikka kommelluksilta emme täysin välttyneetkään.

MAALISKUUN KIITOLLISUUKSIA
❤ Sain esseen lähetettyä viimeinkin ❤ Aurinko paistoi tänään ❤ Kiva kahvihetki Outin ja Heidin kanssa ❤ Hyvät ruoat Turussa ja Jyväskylässä ❤ Oma sänky ❤  Naistenpäivä ❤ Saatiin suunniteltua IKEA-kaapit ❤ Antti teki tomaattikeittoa ❤ Sain kuvakirjan valmiiksi ❤ Mielenkiintoinen luento johtamiskurssilla ❤ Ihanat kuvaukset ❤ Päästiin ehjänä kotiin ❤ Kehuja kengistä ❤ Sain tehtyä kivat meikit ❤ Olen jaksanut viime aikoina huomattavasti paremmin ❤ KROATIA ❤ Sain haalarit ❤ Pystyin luovuttamaan huomisista kahdesta tentistä toisen pois ❤ Antti tiskasi ❤ Käytiin äidin kanssa katsomassa teatteriesitys ❤ Virkistävät aamupäiväunet ❤ Gleessä ihania biisejä ❤

Sellainen oli maaliskuu. Kaiken kaikkiaan aika hieno kuukausi. Olen muuten viimeistään nyt koukuttunut ihan täysin Snapchattiin, kun sain videot toimimaan. Eli jos mun elämä reaaliaikaisemmin kiinnostaa, seurailehan toki. Löydyn sieltä nimellä krizherr.
Proudly designed by Mlekoshi playground