Tammikuun loppu

31.1.18



Tältä se näyttää kaikessa karussa kauneudessaan.

Herkuttelua Helsingissä

28.1.18

Heippa taas! Olen viettänyt lomaviikkoa Antin luona Vantaalla. Ehdin tuossa Milanon reissun jälkeisten parin viikon aikana saada mukavat työ- ja gradustressit aikaiseksi ja oli keuhkokuumeen jälkitautiakin ilmassa, joten ajattelin pienen tauon tulevan tarpeeseen tähän väliin. Saavuin Helsinkiin tiistai-iltana ja siitä lähtien ohjelmassa on ollut Mitä-verkoston tapaaminen, lautapelejä, pakohuonepelin pelaaminen ja vierailu toiselle puolelle Vantaata, mutta ennen kaikkea paljon nukkumista ja Netflixiä. Olo on todella paljon parempi niin henkisesti stressin lieventymisen kuin fyysisesti levon saamisen ja flunssan parantumisen ansiosta. Olen täällä vielä kaksi yötä ja sen jälkeen pitää palata velvollisuuksien äärelle. Jospa sitä uudella energialla jaksaisi graduakin vääntää taas.

Edellä mainittujen juttujen lisäksi olemme juhlistaneet ensi viikolla koittavaa neljävuotispäiväämme käymässä kahdesti ravintolassa. Lisäksi käväisimme nopsaan Taco Bellissä syömässä jaettavan annoksen ja se oli yllättävän hyvää! Mikäs sen parempi tapa juhlistaa yhteistä taivalta kuin ulkona syöminen ja Helsingissä sitä valinnan varaa todella on. Illallispaikaksi valikoitui pitkällisten pohdintojen jälkeen Goodwin Steak House.


Paikka oli oikein tunnelmallinen ja meillä oli kunnolla omaa rauhaa, kun astelimme yläkertaan, jossa ei ollut muita asiakkaita. Alkupaloiksi nautin vehnäleipää ja sienikeittoa krutongeilla ja hyvää oli. Mä nyt olen onnellinen aina kun annan itselleni luvan syödä vehnää, hah.


Pääruoaksi valitsin vegaanisen vöner-pihvin bataattiranskalaisilla ja salaatilla. Kyseessähän on nimensä mukaan pihviravintola, mutta minulle ei pihvi enää uppoa, joten ajattelin kokeilla vöneriä. Suoraan sanottuna ei ollut kauhean suuria odotuksia, eikä vöner kyllä mikään paras maistamani kasvisruoka ollutkaan. Bataattiranskalaiset sen sijaan olivat oikein rapsakoita ja tomaattikastike antoi kasvispihviin hyvin makua. Sinänsä ihan hyvä esitys pihviravintolalta, mutta minä olen kuitenkin vielä jonkin verran nirso kasvisruokien suhteen, niin ei oikein vakuuttanut minua.


Jälkiruoka oli oikein nannaa. Otimme Antin kanssa molemmat crème brûlée -lautaset, jolla oli kolme erilaista makua. Kahvin, vaniljan ja pistaasin makuiset herkut veivät makumaailmasta toiseen, joten tähän oli kiva päättää ateria.

Tänään oli toisen osan vuoro, kun menimme brunssille. Brunssipaikan valinnassa meni myös kauan aikaa ja jouduimme vaihtamaan ensimmäiseksi valittua paikkaa, kun siellä ei ollut enää tilaa. Lopulta päädyimme Kallion Oivan sunnuntaibrunssille.


Oivan brunssilla oli kaksi tarjoilupöytää, joista ensimmäinen täynnä suolaisia herkkuja. Tarjolla oli sämpylää ja croissantteja, leikkeleitä, hummusta ja avokadopestoa, punajuuri-, juures- ja pastasalaattia. Lämpiminä ruokina oli munakasta, härkispaistosta, makkaraa, pekonia, lihapullia ja lämmintä perunasalaattia.


Pöydästä löytyi paljon syötävää, vaikka lihoihin ei halunnutkaan koskea. Täytin sämpylän ja kaksi croissanttia yrttilevitteellä, leikkeleillä ja graavilohella. Niin hyvää! Munakas ja salaatit maistuivat myös hyvin, joskin punajuurisalaatti oli niin voimakkaan makuista, että se ei omiin makuhermoihin sopinut niin hyvin. Sen sijaan härkispaistos oli hieman mautonta.


Makeiden herkkujen pöydässä tarjolla oli tuorepuuroa, jogurttia, mysliä, kastikkeita, mango-tiramisua, sitrus-juustokakkua, suklaakakkua ja pikkuisia smoothie-laseja. En lähtenyt ollenkaan tuorepuuroja ja smoothieita ottamaan, vaan siirryin suoraan herkkuihin. Se taisi kuitenkin olla virhe, sillä mitä Antilta maistoin, olivat molemmat oikein hyviä. Kakut sen sijaan eivät oikein vakuuttaneet. Suolakeksit juustoineen, vaahtokarkit ja viinirypäleet sen sijaan maistuivat hyvin. Kaikkea ei vaan mitenkään jaksanut maistaa, kun ruokaa oli tarjolla niin paljon.

Vähän jäi suoraan sanottuna ristiriitainen olo kummastakin ravintolasta. Paljon oli maukkaita juttuja ja onnistumisia, mutta niitä huonompiakin makuja mahtui sekaan, minkä vuoksi antaisin molemmille paikoille arvosanaksi 3,5/5. Joka tapauksessa oli kivaa käydä herkuttelemassa ja viettämässä aikaa Antin kanssa.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Auringonpilkahdus

8.1.18

Tänä vuonna en tee lupauksia, sillä minulla on ainoastaan yksi tavoite ja se on valmistua tämän kevään aikana. Se tulee vaatimaan hirmuisen määrän työtä, joten olisi kohtuutonta vaatia itseltään kaikkea muutakin sen ohella. Vuodenvaihtumisen kunniaksi viilasin kuitenkin blogia hieman parempaan kuosiin. Vaihdoin taustakuvan neturaalimmaksi harmaaksi ja levensin kuvia. Samalla kävin loppuun vanhojen postausten kuva-asetukset klikkaamalla jokaikisen postauksen kuvan "erittäin suuresta" "alkuperäiseen kokoon". Viimein pitäisi siis olla kaikkien blogin kuvien ajantasalla tämän asian suhteen, joten ehkä ne näyttävät nyt vähän paremmalta.


Samalla kun kävin läpi kuvia poistelin joitakin kuvia, jotka olivat niin huonoja, etten jaksanut katsella niitä enää sekä joitakin postauksia, joissa oli huonolaatuiset kuvat joko siksi että ne olivat liian pieniä tai siksi, että olen ollut surkea kuvaamaan. Lisäksi poistelin joitain postauksia, kun en halua tuottaa kyseisenlaista sisältöä blogiini. Nyt koko blogi on edes vähän tasalaatuisempi, vaikka vieläkin vanhoissa postauksissa on toki ihan surkeita kuvia jäljellä. Hyvää puoli tässä vanhojen postauksen läpikäymisessä on se, että huomaa oikeasti kehittyneensä valokuvaajana. Edelleenkään en väitä olevani hyvä, mutta omalla mittapuullani olen parantunut huimasti.


Nyt on vähän enemmän intoa blogin suhteen, kun sain viilattua tätä edes jonkin verran parempaan kuosiin. Saa vain nähdä, miten tässä keväällä tulee olemaan aika postausten raapusteluun, kun graduahdistus on nyt jo ihan liian korkea. Pitäisi yrittää osata tyhjentää pää kaikista vaanivista ajatuksista esimerkiksi ennen nukkumaanmenoa, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Jospa tulisi parempi fiilis, kun saisi edes vähän etenemään tätä urakkaa!


Mitä tykkäät blogin uudesta ulkoasusta? Entäpä näistä eilen napatuista talvikuvista? Tehokasta viikkoa kaikille!

Tiimipostaus | Kirje minulle vuoden päähän

6.1.18

On vuoden ensimmäinen lauantai, mikä merkitsee vuoden ensimmäistä blogitiimipostausta. Meillä oli tällä kertaa mielestäni aivan mahtava teema postaukselle, meidän tulee nimittäin kirjoittaa itsellemme kirjeet vuoden päähän. Pidemmittä puheitta kirjeen kimppuun!


Hei Krista!

Sinä elät nyt vuoden 2019 alkua ja olet 26-vuotias. Muuta en voi varmuudella sanoa, sillä edelliset vuodet ovat näyttäneet sen, että vuosi on pitkä aika ja moni asia muuttuu. Minä kuitenkin toivon kovasti, että asut Helsingissä tai pääkaupunkiseudulla Antin kanssa mukavassa asunnossa, jonne teillä on ollut varaa ostaa uusi keittiönpöytä huonekaluliikkeestä. Toivottavasti olet töissä jossain paikassa, jonne heräät joka aamu mielellään ja mietit, että kaikki opiskelu ja sen aikainen vaiva on ollut sen väärti. Ehkä olet ollut samassa työpaikassa jo kesästä lähtien tai sitten olet ollut jo useammassa paikassa. Toivon, että et ole ollut työttömänä, ainakaan kovin pitkään.

Toivottavasti sinä yhä jaksat olla kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, vaikka opinnot niitä eivät enää sinulle samalla tavalla tuputa naaman eteen kuin aiemmin. Ehkä olet löytänyt Helsingistä uusia ihmisiä, joiden kanssa voit keskustella samalla innolla kaikesta tärkeästä kuin YKP-ystävien kanssa. Toivottavasti et ole unohtanut kaikkia niitä ihmisiä, joihin sait viimeisinä yliopistovuosinasi tutustua. Tai no tiedän jo nyt, ettet heitä unohda, mutta toivon, että sinulla on myös aikaa ja halua nähdä heitä ja pitää yhteyttä.

Perheen kanssa kaikki menee varmasti samaan tapaan kuin ennenkin, mutta olet varmasti viettänyt aikaa Pihtiputaalla vähemmän kuin minä vietän nyt. Bussi kuitenkin kulkee Helsingistä Keski-Suomeen, joten olet varmasti käynyt aina välillä perhettä moikkaamassa. Villekin on päässyt jo armeijasta ja on varmasti kasvanut ja kypsynyt entisestään. Toivottavasti vietitte kesällä kahdet juhlat. Villen lakkiaiset ja niin, toivottavasti sinä olet valmistunut ennen kesää ja saanut viettää kesäisiä juhlia ystävien ja sukulaisten kanssa.

Muista, että hiuksia ei värjätä synteettisillä aineilla ja että luonnonkosmetiikan tulee olla ensisijainen vaihtoehto. Et saa syödä vehnää, etkä maitoa ja punaista lihaa tulee pääosin välttää. En tiedä, missä Pallosalama menee, toivottavasti se on edelleen pihassasi uskollisena menopelinä. Et saa hommata uutta autoa noin vain, vaan ajelet Pallosalamalla niin kauan kuin se kestää ja sitten harkitset tarkasti uuden kulkuneuvon ostamista.

Muista valokuvata edelleen, vaikka kuinka olisit kiireinen töissäsi. Työ ei saa olla koko elämä, vaan pitää olla muutakin. Ihmiset ovat elämässä kaikkein tärkeintä. Toivottavasti olet saanut liikunnasta säännöllisen osan elämääsi ja sillä tavoin olet saanut otteen fibromyalgiasta. Ehkäpä sinuun sattuisi silloin vähemmän kuin minuun nyt.

Ennen kaikkea toivon, että olet onnellinen ja että tiedät, mihin suuntaan elämässä mennä. Tällä hetkellä kun tulevaisuus tuntuu niin ennakoimattomalta ja isoja muutoksia on luvassa. Sinähän jo tiedät, miten kaikki meni. Eiköhän kuitenkin parhain päin.

Rakkaudella,
2018 vuoden Krista

Muiden blogitiimiläisten kirjeet löydät näistä linkeistä
Anniina / Heli Jenny / Sini

Uusivuosi Milanossa

4.1.18

Tällä kertaa vietin vuodenvaihdetta hieman normaalista poiketen. Lähdin nimittäin äidin ja Villen kanssa reissuun Italiaan. Meidän on pitänyt ainakin puolentoista vuoden ajan mennä Milanoon tapaamaan äidin lukioaikaista kirjekaveria ja nyt se viimein onnistui. Neljän yön reissulla ehti tutkailemaan aika hyvin Italian toiseksi suurinta kaupunkia.


Euroopan toiseksi suurin katedraali Duomo ja sen edustalla oleva aukio ovat Milanon keskusta-aluetta, jossa vilinää riittää. Paikalla oli myös jättimäinen joulukuusi ja Duomon takana söpöjä puukoppeja, joissa myytiin koruja, ruokaa ja kaikkea jouluista.


Reissulla tuli syötyä kolme kertaa pizzaa, joista ensimmäinen oli kaikkein rapsakoin. Sen täytteenä oli juustoa, mozzarellaa, parmesaania, pinaattia ja kananmuna.


Äidin ystävä asuu Monzassa, joka kuuluu Milanon metropolialueeseen. Sinne pääsi kätevästi junalla. Monzassa vierailimme hänen kodissaan ja saimme syödä lounaaksi pasta carbonaraa sekä italialaista uudenvuoden herkkua cotechino-makkaraa ja linssejä. Makkara on tehty possun poskesta ja niskasta ja on melko rasvaista. Täytyy myöntää, että tarjoilulautasen saapuessa pöytään minua hieman epäilytti, sillä ruokavalioni liha koostuu nykyisin vain kanasta ja hirvenlihasta, mutta makkara oli yllättävän hyvää!


Lounaan jälkeen kiersimme Monzan keskustaa, vierailimme kauniissa kirkossa ja menimme lopuksi teelle. Maistelin teen kanssa nutellacroissanttia, mikä kuvaa hyvin reissuruokavaliota.


Joka puolella Milanoa ravintoloissa ja ulkoalueilla oli joulukuusia ja muita joulukoristeita, mikä tuntui niin hassulta, kun pääosin kymmenen asteen kieppeillä liikkunut sää tuntui meistä ihan loppukeväältä. Ei ihan ollut sitä perinteistä joulutunnelmaa.


Pitihän siellä kuuluisassa Duomossa päästä käymään myös sisällä. Ensimmäisenä päivänä emme menneet sisälle, sillä aukiolla oli varmaan monen tunnin jono. Onneksi löysin netistä liput, joilla sai skipattua jonon ja päästä suoraan sisälle katedraaliin. Duomon porteilla kun tehdään kaikille vierailijoille turvatarkastus. Italiassa kyllä huomasi tämänhetkisen maailmantilan, kun metroasemillakin seisoi aseistettuja vartijoita. Hyvä vain, että haluavat suojella Duomoa niin hyvin, sillä onhan se jotain käsittämättömän upeaa. Katedraali vain oli aika hankala saada haltuun, sillä se on niin valtavan suuri. Kaunein yksityiskohta Duomossa oli kultainen madonna, joka on täsmälleen samanlainen kuin katolla oleva patsas.


Duomon vieressä on astetta hienompi ostoskeskus Galleria Vittorio Emanuele II. Siinä on kaksi lasikattoa ja freskoja, mitkä ei ihan heti mielessä yhdisty ostoskeskukseen. Liikkeiden nimet oli kirjoitettuna tyylikkäästi kultaisilla kirjaimilla mustalle taustalle. Hirveästi ei tuolla vain tullut shoppailtua, kun liikkeet olivat Vuittonia ja Pradaa eli eivät ihan meidän kukkaroillemme. Hauska oli kuitenkin käväistä katsomassa tuota itse rakennusta.


Navigli of Milan -kanaali oli oikein kaunis näky kaikkine valoineen illan pimeydessä. Tuona iltana lämpötila laski lähemmäs nollaa ja tuuli melko paljon, joten tuli välillä talvinen fiilis. Oli niin tunnelmallista kävellä kanaalin reunaa ja ihailla valoja.

Viimeisenä päivänämme sitten olikin yli 10 astetta lämmintä ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta, mikä muistutti Suomen viime kesän säätä. Monenlaista tuli siis nähtyä ja koettua niin sään kuin kaupunkiin tutustumisen puolesta. Ilotulituksia vain ei uudenvuodenyönä juuri räjäytelty, mikä oli pienoinen pettymys. Vuosi vaihtui joka tapauksessa ja reissu tuli hyvään saumaan irroittamaan hetkeksi graduarjesta. Nyt jaksaa taas pakertaa uusin voimin.

Hyvää vuotta 2018 vielä minultakin ihan kaikille teille!
Proudly designed by Mlekoshi playground