Krkassa

27.6.16

Huhhuh, täällä on olleet lämpötilat katossa. Ihan monessakin mielessä. Hellettä on ollut parhaimmillaan 36 astetta. Ja juuri kun sain rakkojalkani siedettävään kuntoon, tuli mulle vuosisadan flunssa. Kuumettakin oli parhaimmillaan 38 astetta ellei enemmänkin. Kurkku on ollut kipeä, korviin sattunut ja silmät rähmineet. Lääkärissähän sitä taas piti sitten käydä, kuinkas muutenkaan, olen jo tuttu näky siellä sairaalan penkillä istumassa. Sain sieltä kolmen päivän antibioottikuurin ja tuntuu, että olen jopa hengissä taas. Mikään maailman paras olo ei vieläkään ole, mutta joka päivä on vähän helpompi olla. Ehkä täällä jopa ehtisi tehdä vielä jotain muutakin kuin maata hostellin sängyssä.


Mun elämä ei tosiaan kovin monivaiheista ole täällä hostellilla pyöriessä ollut, joten nämä kuvat ovat vajaan parin viikon takaa. Se on viimeisin reissu jolla olen ollut. Silloin lähdettiin koko AIESEC:n harjoittelijapoppoolla Krkan luonnonpuistoon ihailemaan vesiputouksia.


Paikka oli taianomainen. Vehreää luontoa, portaita, hyönteisiä ja vesiputoksia riitti. Mä olin ihan sanaton. Kävelyreitti oli sopivan pitkä, pääsi näkemaan riittävästi kaikkea, mutta ei väsynyt kävelymäärään.


Kävelykierroksen lopuksi pääsimme uimapaikalle. Uiminen tuolla oli hauskaa, mutta hiemaan hankalaa kovan virtauksen vuoksi. Joissakin kohdissa pysyi paikallaan, vaikka kauhoi menemään kuinka paljon. Onneksi oli kavereita jelppimässä ja vetämässä kiville turvaan.

Rantoja ja rakkoja

17.6.16

Mä olen ollut Kroatiassa kohta kuukauden. Mitä olen oppinut? Sen, että täällä ukkostaa ilman sadetta, busseissa ihan oikeasti tehdään lipputarkastuksia, kahvia voidaan juoda jopa kolme tuntia, lääkäriin pääsee ilman soittamista ja asfaltit korjataan kesäkuussa turisteja varten. Monenlaista on ehtinyt tapahtua ja tuntuu, ettei sanat riitä kuvailemaan sitä kaikkea.


Olen nähnyt Splitin rantojen lisäksi Kaštelan kaupungin ja Krkan vesiputoukset. Olen kävellyt yhteensä kymmeniä kilometrejä, saanut valtavat rakot ja joutunut niiden vuoksi lääkäriin. Olen nauranut, ärsyyntynyt, hymyillyt ja tainnut pari kyyneltäkin vuodattaa. Täällä on päässyt elämän makuun, joka hieman laimentui, kun viime vuonna makasin viikkokausia meidän sohvalla. Mutta tämä elämän ja tapahtumisen määrä on välillä jo vähän liikaa. Tarvitsen rauhaa ja lepoa täälläkin.


Onneksi sitäkin saa, kunhan malttaa pysyä hostellilla. On kiva, kun voi tehdä projektiin liittyviä juttuja koneella niin ei tarvitse ihan koko aikaa liikkeellä olla, vaikka muut melkein koko ajan ovatkin. Onneksi minua ei haittaa, vaikka olen välillä yksinkin.


Tämän postauksen kuvat ovat Kaštelasta, pienestä kaupungista lähellä Splitiä. Kaštela on ohut ja pitkä, koostuu seitsemästä eri osasta, jossa jokaisessa on ainakin yksi linna. Rantaviivaa ja pieniä kujia riittää tutkailtavaksi. Mitään erityisen ihmeellistä Kaštelassa ei ole, mutta jos Splitin lomallaan haluaa hetkeksi pois kaupungin sykkeestä, muttei halua matkustaa kauas, on se oiva vaihtoehto.


Loppuun pieni pyyntö teille rakkaat lukijani, käykää tykkäämässä meidän projektisivusta Facebookissa. Sieltä löydät aktiivisesti päivittyvän koosteen kaikesta siitä, mitä me täällä Dalmatiassa näemme ja koemme. Monenlaista on ehtinyt jo tapahtua, mutta päivitämme sivua vielä monen viikon ajan eli mukaan ehtii hyvin.


Kiitos!

Joko pääsee hommiin?

6.6.16


Olen asunut Splitissä yhteensä jo kaksi ja puoli viikkoa, mutta vasta tänään päästiin vihdoin ja viimein asiaan. Kroatiassa oloni tarkoitus on siis osallistuminen kansainvälisen opiskelijajärjestön AIESECin järjestämään Discover Dalmatia -projektiin. Työskentelemme Tourist Board of Splitille ja meidän vapaaehtoisten tehtävä on kehittää Dalmatian alueen markkinointia. Tarkoituksena on siis valokuvata, tehdä videoita, blogipostauksia ja päivittää projektin someja. Osa matkakuluista kustannetaan meille, joten mikäs sen parempaa kuin matkustella puoli-ilmaiseksi ja ottaa kuvia työkseen.


Tänään siis pääsimme alkuun ja meillä oli aloitusseminaari. Aloitimme sen pelaamalla tutustumisleikkejä, mikä on hieman hassua, sillä osan kanssa ollaan eletty jo viikko yhdessä hostellilla. Lisäksi seminaarissa käytiin läpi AIESECin ja projektin tavoitteita. Huomenna jaetaan viralliset vastuualueet, meikäläisestä tulee ilmeisesti blogivastaava, mikä on oikein mainiota.


Alkuunsa oli hieman vaikeuksia, kun tajusin, että hostellilla ei ole keittiötä, eikä ilmaista pyykkikonetta. Mutta meillä on nyt vedenkeitin, keittolevy ja kasari, joten niillä voi jo tehdä ruokaa. Lisäksi edelliset projektityypit jättivät vadin ja pesuainetta, joten pyykkäämäänkin pystyy. Hiljalleen tässä totutaan hostellielämään.


Projektityön lisäksi tulemme osallistumaan erilaisiin tapahtumiin, joissa esittelemme omien maidemme kulttuuria, seurapelejä ja elämänmenoa. Minä toin totta kai salmiakkia kaikkien kauhuksi.


Split on kaunis kaupunki, jossa on monia puolia. On vanha kaupunki palatsineen ja kellotorneineen, moderni pääkatu merkkiliikkeineen, ihana rantakatu Riva kahviloineen, penkkeineen ja kukkineen ja kauppakeskuksia kauempana keskustasta.


Tulette varmasti kuulemaan lisää juttua kaupungista ja lähialueista myöhemmin. Sillä se on nyt mun työtä se. Hyvää yötä, meikä menee suihkun kautta unosille.

Korculan kauneutta

3.6.16


Dubrovnikista matkasimme katamaraanilla Korčula-saarelle. Viivyimme siellä kaksi yötä, mikä oli mielestäni aivan sopiva määrä kyseiseen paikkaan. Korčula Town on vähän kuin Dubrovnik pienoiskoossa. Kadut ja tunnelma ovat hyvin samankaltaisia. Lisäksi vanhassa kaupungissa on samantyylisiä ravintoloita ja matkamuistokauppoja.


Lähellä satamaa ja vanhan kaupungin porttia on muutamia kojuja, joista yhdestä ostin tämän aivan ihanan hatun kolmellatoista eurolla.


Korčula Townissa ravintoloiden ruoka on halvempaa ja tasalaatuisempaa kuin Dubrovnikissa. Kaikki syömämme annokset olivat todella maukkaita ja paljon halvempia kuin Dubrovnikissa. Lisäksi ihmiset ravintoloissa ovat paljon ystävällisempiä, koska pienessä kaupungissa ei ole niin kiireistä, ainakaan vielä tähän aikaan vuodesta.


Olisimme halunneet mennä keskiviikkona kajakoimaan, mutta sää oli todella huono, kun tuuli niin paljon, joten pidimme aika lailla löhöilypäivän. Torstaina sitten olikin ihan täydellinen sää ja menimme kajakoimaan. Melominen oli todella hauskaa, näimme saaria ja merta, pysähdyimme yhdelle rannalle uimaan ja näimme erittäin kesyjä peuroja, joista toinen söi mielellään antamiamme pähkinöitä. Menomatka oli helppo, mutta paluumatkalla tuuli jo aika paljon ja jouduimme taistelemaan tiemme takaisin rantaan aaltoja vastaan. Ainakin maistui pizza tuon koettelemuksen jälkeen. 


Saarelta löytyi monia hauskoja juttuja: vanhaan tähystystorniin rakennettu kahvilabaari, jonka katolle pääsi istuskelemaan, satama ihanine kasveineen ja rantaviivaa pitkin kulkeva katu, joka on täynnä ravintoloita ja baareja.


Saarelle pääsy oli helppoa, mutta sieltä poistuminen ei niinkään. Kuten eräässä aiemmasta postauksessa kerroin, olin katsonut vähän väärin aikatauluja ja katamaraani ei kulkenutkaan kyseisenä päivänä, joten meidän piti mennä bussilla. Muta onneksi tuo bussi tosiaan kulki, ettei suunnitelmat menneet ihan mönkään. Seuraavassa postauksessa päästään viimein Splitin juttuihin. On jo aikakin, sillä olen ollut täällä jo yli viikon. Hauska viikonloppua kaikille!
Proudly designed by Mlekoshi playground