Huhhuh, täällä on olleet lämpötilat katossa. Ihan monessakin mielessä. Hellettä on ollut parhaimmillaan 36 astetta. Ja juuri kun sain rakkojalkani siedettävään kuntoon, tuli mulle vuosisadan flunssa. Kuumettakin oli parhaimmillaan 38 astetta ellei enemmänkin. Kurkku on ollut kipeä, korviin sattunut ja silmät rähmineet. Lääkärissähän sitä taas piti sitten käydä, kuinkas muutenkaan, olen jo tuttu näky siellä sairaalan penkillä istumassa. Sain sieltä kolmen päivän antibioottikuurin ja tuntuu, että olen jopa hengissä taas. Mikään maailman paras olo ei vieläkään ole, mutta joka päivä on vähän helpompi olla. Ehkä täällä jopa ehtisi tehdä vielä jotain muutakin kuin maata hostellin sängyssä.
Mun elämä ei tosiaan kovin monivaiheista ole täällä hostellilla pyöriessä ollut, joten nämä kuvat ovat vajaan parin viikon takaa. Se on viimeisin reissu jolla olen ollut. Silloin lähdettiin koko AIESEC:n harjoittelijapoppoolla Krkan luonnonpuistoon ihailemaan vesiputouksia.
Paikka oli taianomainen. Vehreää luontoa, portaita, hyönteisiä ja vesiputoksia riitti. Mä olin ihan sanaton. Kävelyreitti oli sopivan pitkä, pääsi näkemaan riittävästi kaikkea, mutta ei väsynyt kävelymäärään.
Kävelykierroksen lopuksi pääsimme uimapaikalle. Uiminen tuolla oli hauskaa, mutta hiemaan hankalaa kovan virtauksen vuoksi. Joissakin kohdissa pysyi paikallaan, vaikka kauhoi menemään kuinka paljon. Onneksi oli kavereita jelppimässä ja vetämässä kiville turvaan.