20 faktaa Krissusta

15.10.18

Tällä kertaa kerron teille muutamia faktoja itsestäni!


1) Olen luonteeltani aika kärsimätön ja siksi esimerkiksi gradun mittaisen työn tekeminen on todella haastavaa ja raastavaa.

2) Pelaan edelleen aktiivisesti Pokémon GO:ta ja olen tällä hetkellä tasolla 33.

3) Olen tehnyt kuvakirjat vuodesta 2010 vuoteen 2016, mutta viime vuoden kirja on edelleen kesken. Se on ollut to do -listallani jo aivan liian kauan.

4) Olen meidän perheen lyhin reilun 160 senttimetrin pituudellani.

5) Aina kun lähden reissuun, pakkaan pieneen violettiin matkalaukkuuni vaatteet, mutta koska se on niin pieni, minulla on yleensä mukana myös useampi kangaskassi, joissa on läppäri, meikkejä ja muita asioita.

6) Minulla tai perheelläni ei ole koskaan ollut lemmikkiä. Nyt kun pikkuveljellä ja hänen tyttöystävällään on kissa, olen minäkin aivan innoissani.

7) Vaikka suurin osa käyttämästäni kosmetiikasta on luonnonkosmetiikkaa, en ole löytänyt hyvää meikkivoidetta tai huuliväriä luonnollisena, joten käytän NYX:n versioita näistä.

8) Teemme Antin kanssa melkeinpä kaikki ruoka- ja bensaostokset S-ryhmän liikkeistä, että saamme mahdollisimman hyvät bonukset.

9) Olen vieraillut todella monessa suomalaisessa kaupungissa, mutta en ole koskaan käynyt Kokkolassa tai Porissa.

10) Lapsuudenkodistani nykyiseen kotiini on 399 kilometrin matka.

11) Rakastan elämänkertadokkareita. Olen katsonut viime aikoina sellaiset Amy Winehousesta, Aviciista ja Whitney Houstonista. Saa vinkata hyviä dokkareita!

12) Olen ollut tekemässä kahta eri kirjaa ja ne molemmat löytyvät kirjahyllystäni.

13) Vaikka olen suurimmalta osin maidottomalla ruokavaliolla, juusto on edelleen heikkouteni. Vuohenjuusto, arkijuusto, sulatejuusto ja tuorejuusto menevät kyllä. Miksi juusto on niin hyvää?

14) Meidän perheessä kaikilla on oma Opel ja minulla on vanhin, vuonna 2002 käyttöön otettu Pallosalama.

15) Yläasteella ja lukiossa käytimme kavereiden kanssa Lintukodon oraakkelilta kysymiämme nimiä ja loimme välillemme sukulaisuussuhteet. Voi niitä aikoja!

16) En pysty käyttämään kovin korkeita korkoja, sillä nilkkaani on leikattu monta kertaa ja se kipeytyy edelleen tietynlaisissa asennoissa.

17) En käytä enää Snapchatia juurikaan, koska porukka on hävinnyt sieltä uudistusten takia.

18) En omista tällä hetkellä polkupyörää, sillä pitkäaikainen pyöräkumppanini varastettiin muutama vuosi sitten ja käytettynä ostamani pyörä ei oikein sopinut minulle ja se lahjoitettiin sukulaisille.

19) Pidän juustokakkujen leipomisesta, mutta en halua jatkuvasti tehdä niitä, koska en halua syödä kokonaista kakkua Antin kanssa kahdestaan kovin usein.

20) Olen tutustunut netin kautta ihmisiin, jotka ovat jääneet elämääni pitkäksi aikaa ja ovat minulle kovin tärkeitä.

Pieniä askelia

9.10.18



Terveisiä Jyväskylästä! Olin täällä viime viikolla yhden yön ja tulin eilen takaisin. Tuntuu, että tekemistä ja reissaamista on taas aika paljon, mutta kun tekeminen on mieluista ja kiinnostavaa niin mikä jottei! Osallistuin eilen illalla Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan Ympäristöviikon avajaistapahtumaan. Siellä oli kaksi puhujaa, jotka pitivät kahdenkymmenen minuutin puheenvuorot ja sen jälkeen heiltä sai kysyä kysymyksiä ja osallistua keskusteluun. Tapahtuman jälkeen siirryttiin Sohwiin keskustelemaan Zero Waste Finland -yhdistyksen toiminnasta ja tulevista suunnitelmista.

Tapahtuma herätti paljon ajatuksia. Lisäksi eilen julkaistiin Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti, jonka mukaan maapallon lämpötila on noussut noin asteella esiteollisesta ajasta. Raportti kertoo myös, että mikäli ilmaston lämpeneminen jatkuu nykyistä vauhtia, 1,5 asteen raja ylitetään vuosisadan puoleen väliin mennessä, millä on kohtalokkaita vaikutuksia luonnolle, eläimille ja ihmisille.

Oma ilmastoahdistus vaihtelee kovasti. Välillä on todella voimaton olo, kun taas aina ei asiaa oikein jaksa sen enempää miettiä. Omien valintojen miettiminen ja tottumusten muuttaminen on saanut aikaan paremman mielen. Kun teen edes joitain ympäristölle hyviä valintoja, ei tarvitse stressata niin paljon. Stressaaminen kun ei auta ketään eikä mitään, vaan niillä teoilla on nimenomaan merkitystä. En ole täydellinen ja tuskin kukaan on, mutta kun teen edes joitain parempia valintoja ja olen tiedostanut valintojeni merkityksen, olen kulkenut askeleen verran parempaan suuntaan.

Täällä blogissakin olen puhunut jonkin verran ekologisuudesta, mutta asiasta pitäisi puhua paljon enemmän. Välillä puhuminen vain tuntuu niin hankalalta. Tarkoituksenani ei todellakaan ole syyllistää ketään, eikä tuputtaa mitään, mutta aihe koskettaa itseä niin kovin paljon ja haluaisin puhua siitä enemmän. Asenteiden pitäisi muuttua paljon laajemmin ja sosiaalinen media on siinä olennaisessa roolissa.

Tämän ajatuksenvirran päätteeksi haluan kysyä juuri sinulta muutaman kysymyksen.
Tarvitsetko yhtään uutta huonolaatuista pikamuotipaitaa?
Heikkeneekö elämänlaatusi, jos jätät take away -kupit ottamatta?
Muuttuisiko ruokavaliosi huonompaan suuntaan, jos söisit kerran viikossa kasvisruokaa?

Energistä tiistaita kaikille!

Tiimipostaus | Päiväni tulevaisuudentutkijana

6.10.18

On lokakuun ensimmäinen lauantai eli on tuttuun tapaan blogitiimipostauksen aika! Blogi on jäänyt viime aikoina hieman taka-alalle ja siihen on erittäin selvä syy, jonka tietävät kaikki minun instastoorejani seuranneet. Olen nimittäin kirjoittanut pää höyryten gradua, joten kirjoitusenergiaa ei ole enää liiennyt blogiin. Lokakuu saattaa olla aika hiljainen täällä, sillä koko teksti pitäisi saada vielä viimeisteltyä ja sitä on yli 90 sivua. Joten ei välttämättä runosuoni syki enää vapaa-ajalla. Ehkäpä joitain kuvia voisin saada julkaistua? Toivotaan!

Nyt siirrytään kuitenkin postauksen varsinaiseen aiheeseen, joka on my day. Olemme joka syksy toteuttaneet tiimin kanssa kyseisenlaisen postauksen ja niin myös tänä vuonna. Tällä kertaa pyrittiin ottamaan päivän aikana kuvia tunnin välein. Itse kuvasin päivääni keskiviikkona 26.9., joka oli hieman erilainen päivä kuin normaali arkeni. Gradupäivästä ei kukaan jaksaisi lukea postausta, mutta onneksi syyskuun loppuun sattui yksi hieman erilaisempi päivä. Tuona päivänä nimittäin osallistuin Tiedekeskus Heurekassa järjestettyyn FinnSight 2018 -tapahtumaan, joka oli tänä vuonna nimeltään Visiofest. Ystäväni Salla kertoi tapahtumasta joskus kesällä ja minä innostuin lähtemään hänen mukaansa kuulemaan tulevaisuuden pohdinnasta. Seuraavaksi hypätään kuvien kautta päivän vaiheisiin!


kahdeksan jälkeen
Herätys soi kahdeksan aikoihin ja sen jälkeen piti tehdä reippaasti aamutoimet. Aamiaiseksi söin puuroa, johon pilkoin banaania.


yhdeksän jälkeen
Odottelin kehäjunaa, jolla matkasin Louhelasta Tikkurilaan. Oli jännää mennä junalla kerrankin eri suuntaan kuin normaalisti Helsingin keskustaan suunnatessa!


kymmenen jälkeen
Tapahtuma alkoi kymmenen aikoihin aamukahveilla ja croissanteilla. Puheenvuorot alkoivat puoli yhdentoista aikoihin. Visiofestin avasi kuvassa näkyvä Sitran ennakoinnin johtava asiantuntija Mikko Dufva. Hänen jälkeensä johdannon päivän teemaan tarjoili Sitran ennakoinnin ja strategian johtaja Paula Laine. Pääpuheenvuoron piti tulevaisuudentutkija Wendy Schultz. Hänen luennointinsa visioiden voimasta ja merkityksestä oli todella inspiroiva. Schultz näytti dian, jossa oli siteerattu Clem Bezoldia: scenarios are futures for the head... visions are futures for the heart. Se on aika hyvin sanottu!


yhdentoista jälkeen
Schultz antoi osuutensa lopussa tehtäväksi kirjoittaa jättimäiselle post it -lapulle kolme konkreettista visiota, joiden tahtoisi maailmassa toteutuvan. Muodostimme muutaman hengen ryhmät ja kierrätimme laput toisillemme. Jos omassa lapussa oli sama visio, piti laittaa oikein-merkki ja jos olisi halunnut laittaa saman vision omaan lappuunsa, piti merkitä tähdellä.


yhden jälkeen
Kahdentoista jälkeen en voinut ottaa kuvaa, koska osallistuin Sallan kanssa visiodialogiin, jossa keskusteltiin tulevaisuuden vaikuttamisesta. Koko tapahtumassa oli yhteensä noin 350 osanottajaa, mutta yhdessä dialogissa oli vain kolmisenkymmentä henkilöä. Siellä keskustelimme aiheesta pienissä ryhmissä, joissa oli eri-ikäisiä ja eritaustaisia henkilöitä. Pohdimme muodollista ja epämuodollista vaikuttamista, edustuksellisen demokratian tulevaisuutta ja vallan keskittymistä. Keskustelu oli todella mielenkiintoinen! Sen jälkeen kävin katsastamassa osallistujien kolmen vision post it -lappuja, jotka oli asetettu seinälle näkyville.


kahden jälkeen
Kävimme syömässä lounasta, minkä jälkeen menimme kuuntelemaan visiobuffetin esityksiä. Se sisälsi kymmeniä viiden minuutin puheenvuoroja, jossa eri tahojen edustajat kertoivat tulevaisuuden näkymistään. Olimme paikalla siinä vaiheessa kun eri maakuntien liittojen edustajat kertoivat maakuntiensa näkymistä vuonna 2040.


kolmen jälkeen
Visiodialogeja käytiin kahdeksasta eri aiheesta ja jokaisesta teemasta valittiin yksi puhuja purkamaan keskusteluja ja luomaan uusia näkökulmia koko tapahtumayleisön edessä. Toisessa keskustelussa Salla oli rohkeasti mukana kertomassa näkemyksiään. Keskustelut olivat oikein mielenkiintoisia. Päällimmäisenä pointtina minulle keskusteluista jäi se, että tulevaisuutta pohtiessa pitäisi siirtyä pistemäisestä ajattelusta laajempaan ilmiöiden ja niiden seurausten pohdintaan. Näin sen pitäisi olla aika monessakin asiassa.


neljän jälkeen
Yhteenvetävän keskusten jälkeen Valtioneuvoston kanslian neuvotteleva virkamies Taina Kulmala puhui loppusanat, minkä jälkeen All Female Panel -kollektiivin Saana Peltola piti tulevaisuusaiheisen stand up -esityksen. Se oli oikein mukava ja keveä lopetus asiapitoiselle päivälle.


kuuden jälkeen
Tapahtuma loppui viiden aikoihin, mutta jäin Sallan kanssa vielä hetkeksi juttelemaan, sillä Antti lupasi tulla hakemaan minut. Sallan juna tuli kuitenkin aiemmin ja jäin yksin ulos odottelemaan. Onneksi oli sateenvarjo mukana, sillä satoi ja tuuli aika kovasti. Anttikin lopulta saapui paikalle ja suuntasimme Louhelan K-Marketille pikaisille ostoksille.

Ostosten tekemisen jälkeen menimme kotiin ja myöhemmin Antin serkku saapui meille yövieraaksi. Olin aivan puhki pitkän päivän jälkeen, enkä jaksanut ajatella enää kuvaamista ja loppuillasta unohdin sen täysin. Kyseessä on kuitenkin minun päiväni -postaus, joten eihän sillä illalla muutenkaan ole niin väliä vai mitä, hah!

Jos joku kiinnostui tapahtuman sisällöistä enemmänkin, täältä löytyy diaesityksiä ja videoita puheenvuoroista. Tapahtumassa oli asiaa niin paljon, että kaikkea ei mitenkään ehtinyt eikä pystynyt kuulemaan tai sisäistämään.

Sellainen oli päiväni tulevaisuudentutkijana. Käy kurkkaamassa, millaisia päiviä muilla blogitiimin tytöillä on ollut!

Matkakohteena Vanha Rauma

27.9.18

Kesällä suunnittelimme Antin kanssa reissua Maarianhaminaan, mutta aikaa ei ollut silloin tarpeeksi töiden takia ja yhtäkkiä olikin syyskuu. Suunnittelimme reissua, mutta laivojen kulkuajat sopivat tosi huonosti meidän aikatauluihin ja lopulta päätimme matkailla kotimaan kamaralla. Eri blogeista ja esimerkiksi Emilian postauksesta sain kipinän lähteä tutustumaan Vanhaan Raumaan. Niinpä pitkien pohdintojen ja puntaroinnin jälkeen varasimme mökin ja pakkasimme Pallosalaman ja lähdimme valloittamaan Vanhan Rauman.


Ajoimme Raumaan Turun kautta ja pysähdyimme matkalla Laitilassa. Bongasimme nimittäin ajellessamme Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan kyltin ja halusimme käydä katsastamassa paikan. Laitila oli oikein suloinen pikkukaupunki. Menimme Wirvoitusjuomatehtaalle ja bongasimme lampaita laitumella. Ihastelimme hetken eläimiä ja menimme sitten vilkaisemaan myymälää. Matkaan lähti minulle pari alennussiideriä ja Antilla olutta.


Meidän yöpaikkamme sijaitsi Rauman naapurikunnan puolella. Olimme kaksi yötä mökissä, joka sijaitsi vuokraemännän pihapiirissä. Tilaa mökissä oli runsaasti, mutta valitettavasti ilma oli hivenen huono.


Lauantaina lähdimme tutustumaan vanhaan kaupunkiin. Olin nähnyt paikasta aiemmin vain kuvia, joten ei voinut tarkalleen ottaen tietää, mitä on luvassa. Paikka oli todella upea. Vanhat puutalot ovat tuttuja muista Suomen kaupungeista, mutta niitä on niissä vain yksittäisin siellä täällä. Raumassa puutaloja on paljon ja ne muodostavat elävän kaupungin keskustan, jossa on erilaisia liikkeitä ja palveluita vanhoissa puitteissa.


Vanhaa kaupunkia tuli kierrettyä ja kuvia räpsittyä ahkerasti, minkä lisäksi ehdimme parissa liikkeessä käymään sisällä asti. Mutta koska nukuimme niin pitkään, alkoivat kaupat jo sulkemaan oviaan. Menimme ruokailemaan torin laidalla sijaitsevaan nepalilaiseen Everest Himal -ravintolaan. En ole vähään aikaan ollut niin ähkynä kuin siellä ruokailun jälkeen. Ruoka oli hyvää ja sitä todellakin oli riittävästi!


Päätimme kävellessämme poistua vanhan kaupungin alueelta ja mennä näkötorniin, jonka olemassaolon bongasimme jostakin tienviitasta. Lähdimme kävelemään kohti tornia ja saimme kivuta ensin pienelle mäelle, mikä hivenen verotti meikäläisen voimia. Tornin huipulle pääsi onneksi hissillä. Muuten sinne nouseminen olisi kyllä jäänyt välistä, hah.


Maisemat olivat kyllä aika hulppeat.


Näkötasanteelle pääsystä olisi pitänyt pulittaa pari euroa niin mieluummin pistimme rahat limppariin ja istahdimme lepäämään mahojemme kanssa.


Näköalojen ihailun jälkeen palasimme vanhaan kaupunkiin kiertelemään ja etsimään kuuluisia munkkeja.


Ja nehän löytyivät Wanhan Rauman KaffeBarista. Nuo munkit olivat todella kuohkeita ja hyviä, mutta minun maha oli edelleen aivan täynnä, joten oli työmaa saada syötyä herkku kokonaan. Munkkien jälkeen lähdimme vanhasta kaupungista ja suuntasimme frisbeegolfaamaan. Kierroksen jälkeen jalat oli niin kipeänä, että lähdimme mökille huilaamaan.


Sunnuntaina pakkasimme tavaramme ja suuntasimme vielä takaisin vanhaan kaupunkiin. Menimme Cafe Salin brunssille, joka oli aivan mahtava. Melko edulliseen hintaan kuului suolaisia ja makeita herkkuja, vastapuristettua appelsiinimehua ja listalta sai tilata erikoiskahvin. Ehdottomasti parhaita brunsseja, joilla olen käynyt!


Brunssin jälkeen kävimme vielä Marelan kotimuseossa, joka esittelee vauraan raumalaisen laivanvarustajaperheen asumista ja elämistä Rauman purjelaivamerenkulun kukoistuksen aikana 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Sisustus talossa oli aivan ihana! Samalla museossa oli myös väliaikainen sisällissodasta kertova näyttely, jonne oli koottu esineitä ja tarinoita Raumalla tapahtuneista sodan vaiheista. Kokonaisuus oli todella hieno. Otimme infosta mukaamme ilmeisesti lapsille suunnatun bongaustehtävälapun, jossa oli 16 esinettä, jotka piti museosta bongata. Oli hauska tutkailla huoneita vielä astetta tarkemmin ja etsiä noita tehtävän esineitä.

Museon jälkeen lähdimme ajamaan kotia kohti. Sellainen oli meidän kesälomareissumme Raumalle. Sää suosi koko reissun ajan ja tuntui kyllä ihan kesältä, vaikka syyskuun puolella oltiin jo. Raumaa voin lämpimästi suositella kotimaan matkailun kohteeksi.

Mikä on paras kotimaan kohde, jossa sinä olet vieraillut?

Pieniä arkisia ajatuksia

12.9.18

Ulkona tuulee kovaa ja sade ropisee ikkunalautoihin. Sytytin juuri kynttilät palamaan ja istun sohvalla kuunnellen Royal Bloodia. Tämä on sitä syksyä. Sitä, jota loputtomilta tuntuvilla heinäkuun helteillä odotettiin. Ja jonka odotus on jatkunut elokuulle, syyskuun alkuun. Maailma tarvitsee vettä, rauhoittumista, omiin koloihin kaivautumista.


Tein tänään gradua, kuten aika monena päivänä jo aiemmin. Olen vihdoin päässyt jonkinlaiseen rytmiin sen kanssa. Teen joka päivä jotakin, vaikka se tuntuisi aivan liian pieneltä määrältä. Sillä joka päivä kun tekee vähän, viikossa se on jo paljon. Sitkeys, sinnikkyys ja säännöllisyys ovat nyt taikasanoja, kun innostus ja flow ovat tiessään.


Uusi ympäristö tuntuu niin vieraalta ja kummalliselta, mutta melkeinpä kummallisemmalta tuntuu, kun välillä koen tuttuuden ja arkisuuden tunnetta kiiruhtaessani metrosta liukuportaisiin. Kuljen osana massaa ajatuksiini vaipuneina, jotain muuta kuin ympäröivää kiirettä ajatellen ja se on kummallista.  


Olimme Antin kanssa viime viikonlopun reissussa ja perjantaina lähdemme taas liikkeelle, tällä kertaa hieman pidemmäksi aikaa. Iskeeköhän vierauden tunne entistä pahemmin tutuissa maisemissa vietettyjen päivien jälkeen? Onneksi otamme pari vierasta mukaan viikonloppua viettämään.


Eipä minulla mitään ihmeellistä sanottavaa ollut. Pieniä arkisia ajatuksia vain. Mutta ne ovat tärkeitä, sillä niistä koostu suurin osa elämästä.

Auringon säteitä

11.9.18

Viime viikon torstaina elin jännittäviä hetkiä, kun istuskelin Talvipuutarhan edessä sijaitsevalla penkillä. Aurinko paistoi ja minulla oli kuuma, sillä olin kavunnut juuri pienen ylämäen puutarhalle. Ihmisiä istuskeli penkeillä ja käveli ohi. Liikenne soljui eteenpäin kauempana isommalla tiellä, mutta puutarhassa oli erittäin rauhallista. Paitsi minun sisälläni, kun odottelin malttamattomana erästä. Uskaltauduin nimittäin aiemmin laittamaan instagramissa viestiä bloggaajalle, jota olen seurannut jo pidemmän aikaa. Olin todella innoissani, kun hän suostui kuvauspyyntööni. Nimittäin Pin The Fuck Ups -blogin hurmaava Säde aka Miss Ruki Ver!


Sovimme kuvaustreffit Talvipuutarhalle alkuillalle, mutta kävikin niin ikävästi, että paikka oli auki vain kolmeen. Emme siis päässeet ollenkaan sisälle, mutta sehän ei haitannut, koska ulkona oli niin ihana sää ja Talvipuutarhan edustavalla oleva Kaupunginpuutarha on niin kaunis.


Pidän ihmisten kuvaamisesta kovasti, koska jokainen kuvauskerta on erilainen. Jotkut mallit ovat hermostuneita ja heiluvat, kun eivät osaa olla paikoillaan linssin edessä. Toiset asettuvat luontevasti kameran eteen. Ja jokaisesta saa todella kauniita kuvia. Ihmiset turhaan hermoilevat kameran edessä olemista.


Säden kuvaaminen oli kuitenkin todella helppoa! Eikä se tietysti ihme olekaan, onhan hän ollut aiemminkin kameran edessä ja kuvannut blogiin materiaalia. Mutta ei se ole pelkästään sitä. Toiset vain asettuvat kuvattavaksi ja se on siinä! Se on kuvauksellisuutta. Katsokaa vaikka tuota ylläolevaa kuvaa!


Oli hauskaa, että Kaupunginpuutarha tarjosi niin monipuolisesti erilaisia kuvauspaikkoja. Siellä pääsi kukkaistunnelmiin, poseeraamaan porraskaiteeseen nojaten ja pujottautumaan lehdettömään pensaaseen. Aurinko leikitteli eri kulmissa luoden jokaiseen kuvaan oman sävynsä.


Aiomme mennä Säden kanssa uudestaankin kuvailemaan. En malta odottaa sitä, kun jo ensimmäisellä kerralla saatiin aikaan näin kivaa jälkeä! Katsotaan, mitä kaikkea me vielä keksitäänkään!

Mitä pidätte Säden poseeraustaidoista?
Proudly designed by Mlekoshi playground