Mökkiviikonloppu

16.8.18

Viime perjantaina Antti, Ida ja Riina saapuivat Pihtiputaalle ja lähdimme illan jo hämärryttyä meidän mökille viettämään viikonloppua. Sää oli alkuviikosta huonompi, mutta onneksi saimme viikonlopulle vielä paljon aurinkoa ja lämpöä. Menimme vielä perjantai-iltana myöhällä uimaan ja vesi oli todella lämmintä, vaikka tuulikin aika paljon. Oli todella hauskaa uida melkein pimeässä ja kellua uimapatjalla aaltojen päällä.


Lauantaina kiersimme Pihtiputaan kivoimmat kaupat, söimme välipalaa, frisbeegolfattiin, käytiin katsomassa pikkuveljen ja hänen tyttöystävänsä uutta ihanaa kissaa ja ostettiin isot kasat ruokaa mökille. Ensimmäiseksi ateriaksi teimme raikasta salaattia.


Salaatin jälkeen menimme rannalle. Kuiva kesä on laskenut Alvajärven pintaa niin että hiekalle mahtui levittämään lakanan, juomat ja kaiuttimen. Ida oli ottanut meille ihanat flamingo-muovilasit ja minä ostin aiemmin päivällä lasisen flamingo-pillimukin. Otimme nuo toki rannalle mukaan. Istuskelimme hetken lakanalla, mutta hiekka oli niin märkää, ettei siinä kuuma ainakaan tullut. Lähdimme sitten piakkoin uimaan.


Uimisen jälkeen maistui ruoka, joten aloimme grillaamaan. Mökillä oli ihan kunnolla porukkaa, kun äiti, Ville ja Janskukin tuli syömään. Ruoka ei silti loppunut kesken, koska olimme varautuneet niin hyvin. Monipuolisesti saimme syödäksemme erilaisia grilliherkkuja.


Sunnuntaina lähdimme taas liikkeelle. Pysäytimme auton hiekkatien reunaan ja hyppäsimme kaurapellolle ottamaan kuvia. Saimme otettua ihan kivoja kuvia, vaikka emme kauaa otoksia napsineetkaan.


Määränpäänämme oli Kivimäki ja sen päällä sijaitseva näkötorni. Vaikka ei ollutkaan mikään 30 asteen helle, tuli mäelle kivutessa silti aikamoisen kuuma. Istuttiin hetki mäen päällä sijaitsevassa laavulla, minkä jälkeen kipusimme torniin ihailemaan maisemia. Etsi ylläolevasta kuvasta kaksi kurkea!


Luontoretken jälkeen suuntasimme Putaan Pizzeriaan syömään. Jaettiin Riinan kanssa kasvispizza ja Antti ja Ida söivät superisot burgerit. Ruoan jälkeen kävimme kaupassa ja menimme takaisin mökille. Maanantaiaamuna pakattiin minun puoli omaisuuttani autoon ja laitettiin nokka kohti Jyväskylää. Jyväskylässä menimme Idan ja Antin kanssa syömään Frans ja Sandraan alennusannokset juuri sen näköisinä, että ollaan oltu viikonloppu mökillä, haha.

Oli oikein hauska viikonloppu kesäisine säineen. Toivottavasti aurinkoa riittäisi vielä elokuun loppupuolellekin!

Ihana kesä

9.8.18

Eri medioiden sisältöjen perusteella kesä on mennyttä, kun koulu ja työt alkavat ja kaikki huvi on ohi. Minulla kuitenkin oli tänään viimeinen työpäivä toimittajana, joten minun kesälomani vasta alkoi. Minun puolestani kesää on siis vielä oikein paljon jäljellä. Voi toki olla, että helteet ovat ohi ja kuukausien pituinen sadekausi alkaa, mutta se ei minua häiritse. Fiilistelen nyt kesäjuttuja eräänä helteisenä heinäkuun iltana otettujen kuvien ja meidän blogitiimin Helin postauksesta napatun kesähaasteen avulla.

Lippis vai lierihattu
Lierihattu ehdottomasti. Minulla on kesäisin aina ulos mennessä sellainen päässä. On minulla yksi ihan kiva pinkki lippiskin, mutta enempi käytän kuitenkin lierihattuja.

Pehmis vai jäätelöpallo
Molemmissa on maitoa ja vehnää eli en syö kovin usein, mutta jos jompikumpi täytyy valita niin ehdottomasti pehmis. Olen syönyt tänä keväänä yhden pehmiksen vehnävohvelilla ja ai että olin taivaassa.


Herneet vai mansikat

Ehdottomasti mansikat. Tuoreet mansikat sokerilla on suurta herkkua!

Palju vai järvivesi
Järvivesi, sillä olen tullut sairaaksi joka kerta, kun olen paljussa lillunut. Kuuman paljuveden ja viileän ulkoilman yhdistelmä ei ole ollut minulle suotuisa. Tänä kesänä olen uinut ennätyksellisen monta kertaa.
 

Grilliherkut vai kesäkeitto
Grilliruoka on niin hyvää! Grillatessa tulee syötyä lihaa, koska makkara, pekonisienet, täytetyt tomaatit ja maissi vie kielen mennessään.

Mökki vai teltta
Mökki, koska sisällä on helpompi asua ja elää. Olisi kiva kyllä mennä pitkästä aikaa telttailemaankin!

 
Varjo vai auringonpaiste
Varjo auringonpaisteella. Pidän kovasti aurinkoisesta säästä, mutta en pysty olemaan suoraan auringossa, koska minulle tulee siitä yleensä niin huono olo. Varjossa on mukava nauttia auringosta, heh!

Kesäsade vai kesätuuli
Kesätuuli on jotain aivan ihanaa kuumalla säällä. Tuuli ei myöskään estä ulkona olemista toisin kuin sade.


Lavatanssit vai festarit
Festarit, sillä tykkään keikoilla käymisestä todella paljon. Tänä kesänä olen käynyt sekä festareilla että lavatansseissa.

Roadtrip vai riippumatto
En ole loikoillut riippumatossa aikoihin, joten se voisi olla hauskaa, mutta vastaan silti roadtripin. Autolla ajelu aurinkoisessa säässä, hyvä seura ja kovalla raikaava musiikki on oikein hyvä yhdistelmä.


Hiirenkorvat vai syreenintuoksu
Ehdottomasti hiirenkorvat, sillä ne kertovat kesän alusta. En tykkää voimakkaista kukkaistuoksuista yhtään, sillä ne tekevät minut allergiseksi ja tukkoiseksi.

Mato-onki vai golfmaila

En ole käynyt mato-ongellakaan aikoihin. Minigolfissa tuli kesäkuussa käytyä. Onkiminenkin voisi olla pitkästä aikaa hauskaa, mutta vastaan minigolfmailan.

Onko sinulla vielä kesälomaa jäljellä vai meinaatko pitää muutoin kesäfiilistä yllä töistä tai koulusta huolimatta?

Tiimipostaus | Pienet ekotekoni

4.8.18

On elokuun ensimmäinen lauantai eli blogitiimipostauksen aika! Tällä kertaa päätimme tyttöjen kanssa hieman listailla, millaisilla pienillä teoilla me yritämme tehdä osamme rakkaan maapallon hyvinvoinnin eteen. Minä olen ollut tästä aiheesta kiinnostunut jo vuosikausia ja yrittänyt löytää erilaisia tapoja, joilla ajatukset siirtyisivät käytännön teoiksi. Tästä postauksesta löytyy muutamia juttuja, joita itse toteutan omassa arjessani.

1. Irtomuovipussien jättäminen kauppaan
Ensimmäisenä kohtana on irtomuovipussien välttäminen kasvisosastolla. Kun asuin Antin kanssa Jyväskylässä, käytimme aika tunnollisesti SPR:n kestopusseja vihannesostoksilla. Nyt asuessani milloin missäkin, ei näitä ole tullut pidettyä mukana, mutta banaanit, kesäkurpitsat ja irtosipulit ostan aina ilman muovipussia.


2. Luonnonkosmetiikan suosiminen
Olen pidemmän aikaa jo siirtynyt kohti luonnonkosmetiikan käyttöä. Olen löytänyt ihania tuotteita, jotka sopivat iholleni ja joiden käyttäminen on mukavaa. Esimerkiksi shampoot, hoitoaineet, vartalovoiteet ja hammastahnat on todella helppo ostaa luonnonkosmetiikan versioina. Meikkipuolellakin on todella monia luonnonkosmetiikan versioita käytössä, mutta joitakin juttuja täytyy ostaa synteettisinä. Esimerkiksi hyvää meikkivoidetta en luonnollisena versiona ole löytänyt. Olen ostanut hutituotteita niin monelta merkiltä, että sen suhteen olen luovuttanut. Myös huuliin laitan mieluummin pysyvämpiä tuotteita.

3. Synteettisten hiusvärien käytön lopettaminen
Tämä on selkeä juttu, jonka päätin jossain vaiheessa. Minua alkoi kauhistuttaa päänahassa värjäyksen aikana polttelevat kemikaalit, minkä lisäksi hiukseni olivat niin järkyttävässä kunnossa värjäysten takia, että päätin luopua tavallisten hiusvärien käytöstä. Värjään hiukseni nykyään hennalla, jolla saan hiuksiini mieluisan sävyn ja niiden kunto pysyy hyvänä.

4. Kohtuullinen lentäminen
En ole koskaan lentänyt Euroopan ulkopuolelle, eikä ainakaan lähitulevaisuudessa ole suunnitelmissakaan lentää. Euroopassa on tullut lomailtua lentäen useampaan otteeseen, mutta haluan pitää senkin aisoissa. Ehkäpä yksi lentomatka per vuosi voisi olla sopiva tahti, kun ulkomailla matkailusta ei halua täysin luopua? Kotimaassa en myöskään lennä ikinä.


6. Kestovanulappujen ompeleminen
Olen pidemmän aikaa miettinyt, miten voisin korvata vanulaput. Niiden valmistus on epäekologista, eikä niiden käyttäminen siksi tunnu mukavalta. Päätin ommella kestolappuja vanhoista paidoista ja kokeilla tällaista vaihtoehtoa kasvojen puhdistuksessa. Saatte kuulla kokeilustani myöhemmin lisää!

5. Vaatteiden oston vähentäminen
Olen vähentänyt reippaasti uusien vaatteiden ostoa. Pari vaatetta olen ostanut eettisempänä versiona ja kirpparilta on onneksi myös löytynyt kivoja vaatteita. Toki uusiakin vaatteita ostan, mutta haluan vähentää sitä koko ajan ja ostaa vain silloin, kun jollekin vaatteelle on oikeasti tarvetta.


7. Ruokahävikin välttäminen
Yleensä ostan ruokaa suunnitellusti. Hankin jääkaappiin vain sitä, mitä johonkin tiettyyn ruokalajiin tulee ja sellaisia tuotteita, jotka varmasti syön. Toki hutejakin saattaa välillä tulla ja ruokaa menee välillä väkisinkin hieman roskiin, mutta olen oppinut tässä aika hyväksi.

8. Maidon ja teollisesti tuotetun punaisen lihan välttäminen
Maitoa välttelen jo terveydellisistä syistä, mutta kasvimaitojen käyttäminen on myös ekoteko. Kesällä on tullut syötyä jonkin verran lihaa, mutta arkisin en osta koskaan punaista lihaa. Isäni ja pikkuveljeni metsästämää hirvenlihaa syön mielelläni.

9. Muotoilutuotteiden käytön minimointi
En käytä arkisin mitään tuotteita hiuksiini ja hyvin pärjään. En ihan hirveästi juhliakaan varten käytä muotoilutuotteita. Nyt kun suunnittelen pinup-kampauksien opettelua, ostin yhden hiuslakkapullon, mutta haluan pitää hiusten laittamisen erityisenä ja pitää muotoilutuotteiden käytön kursissa.

10. Tarkka lajittelu
Olen lajitellut jätteeni todella pitkään todella tarkasti, koska mielestäni se on vähintä, mitä ympäristön hyvinvoinnin eteen voi tehdä.

Millaisia ovat sinun pienet ekotekosi? Käy kurkkaamassa, millaisia parempia valintoja muut blogitiimiläiset tekevät!

Postikortteja Pihtiputaalta

1.8.18

Olen haaveillut tämän tyyppisen postauksen tekemisestä jo monena kesänä, mutta en ole vain saanut aikaiseksi tehdä. Nyt viimeinkin, paahtavan auringonpaisteen valossa ja illan jo viilennyttyä olen kuvannut Pihtiputaan keskustan alueen parhaita kohtia. Olen miettinyt monesti, että matkaillessa varsinkin ulkomailla kaikki näyttää hirvittävän mielenkiintoiselta ja erikoiselta. Matkoilla tulee kuvattua ovia, sillan kaiteita ja ties mitä, vaikka ne eivät sinällään kovin ihmeellisen näköisiä olisikaan. Kivoja kuvia niistä kuitenkin tulee. Ajattelin yrittää katsoa kotikuntaani samalla tavalla, tyystin vieraana turistina. Lähdin etsimään, mitä kaikkea kuvattavan arvoisia yksityiskohtia kylältä löytyisikään. Ja löytyihän sitä kaikenlaista.


Pihtipudas on Keski-Suomen maakunnan pohjoisin kunta. Täällä on asukkaita viimeisimmän tiedon mukaan 4 102. Keskustassa ja lähialueilla on kaksi ruokakauppaa, kaksi toria, yksi pankki ja kolme huoltoasemaa. Lisäksi löytyy terveyskeskus, kirkko, paikallismuseo, seurakuntatalo, kirjasto, museosilta, kunnantalo, paikallislehden toimitus, seitsemän ravintolaa sekä toimistoja ja pienempiä liikkeitä.


Minä asuin melkein 19-vuotiaaksi Pihtiputaalla, keskustassa, samassa rivitaloasunnossa. Muutin opiskelemaan Jyväskylään syksyllä 2011, mutta yhtä vuotta lukuun ottamatta olen työskennellyt joka kesä kuukaudesta kolmeen paikallislehdessä, joten kesät olen viettänyt aika tiiviisti kotikonnuilla.


Pihtiputaalla parasta on rauhallisuus, luonto ja se, että joka paikkaan on niin lyhyt matka. Kun asuu kylällä, kaikki tarpeellinen löytyy parin kilometrin säteeltä. Se tekee elämästä todella helppoa. Kun on tottunut maalla siihen, että oman kylän palvelut ovat niin lähellä, tuntuu kaupungissa hankalalta matkustaa joka paikkaan niin pitkiä aikoja. Tietenkään Pihtiputaalta ei kaikkia palveluja löydy, mikä tietää täällä asuville säännöllisiä reissuja lähimpiin kaupunkeihin. Jyväskylään matkataan ainakin terveyspalvelujen perässä 138 kilometriä. Se tietysti hankaloittaa elämää kovasti. Toisaalta monia juttuja on tullut matkattua tekemään Jyväskylästä tännepäin kuten huollattamaan autoa ja vaihdattamaan renkaita sekä teettämään ompelutöitä, koska hinnat ovat huokeammat ja asioiminen on helppoa tutuissa paikoissa.


Tämäkin kesä on tosiaan suurimmilta osin kulunut Pihtiputaalla, kun toukokuussa tein kouluhommia täällä ja kaksi viikkoa töitä lehdessä ja järjestettiin Villen ylioppilasjuhlia. Kesäkuun alkupuoliskon olin muualla, mutta juhannukseksi tulin takaisin ja heinäkuun alussa alkoi työt lehdessä. Noin puolentoista viikon päästä pakkaan kamppeeni ja suuntaan etelään. Hui, alkaa vähitellen jännittää jo!

Me kaikki olemme kauniita

29.7.18

Kehopositiivisuudesta puhutaan nykyään yhä enemmän ja välillä aihe nousee pinnalle niin että ääneen pääsevät nekin, joiden olisi parempi pitää suunsa kiinni aiheeseen liittyen. Minä seuraan Instagramissa monia kehopositiivisuuteen keskittyviä tilejä ja olen ammentanut niistä itselleni todella paljon. Siksi kirjoitan nyt tämän tekstin.


Tässä olen minä, painoindeksin mukaan vaikeasti lihava. Kommenttipalstojen ritarit ovat kovin huolissaan lihavien verenpaineesta, kolesterolista ja diabetesriskistä. Kiitos vain, mutta ainakaan toistaiseksi ei näistä sairauksista ole ollut minulle vaivaa. Ja minä tiedän sen, sillä minua on tutkittu aikamoisen paljon ja kyseisiin vaivoihin liittyviä lukuja on mitattu lukemattomia kertoja.

Näiden sairauksien sijaan minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, uniapnea, fibromyalgia ja homealtistus. Kiinnostaako näiden sairauksien olemassaolo? Ovatko kansanterveyden vaalijat kiinnostuneita homeitiöistä ja ympäristömyrkyistä ja niiden vaikutuksesta ihmisten terveyteen? Saattaisiko käydä mielessä, että hoitamattoman uniapnean seurauksena potilas voi nukahtaa rattiin ja riskeerata monen liikenteenkäyttäjän hengen? Huolestuttaako kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai fibromyalgiasta johtuvan väsymyksen aiheuttama työtehon lasku?

Niinpä. Mutta kyllä huolettaa, kuinka käy veronmaksajien rahoille ja kansantaloudelle, kun lihavat ihmiset sairastuvat kakkostyypin diabetekseen, verenpainetauteihin tai kolesteroli nousee korkeaksi. Nämä sairaudet lihavat ihmiset kun ovat aiheuttaneet itselleen aivan itse! Lihavuus kun merkitsee sitä, että ihminen makaa sohvalla iltakaudet ja syytää kaksin käsin roskaruokaa suuhunsa. Oikeastaan lihavuus itsessään on jo sairautta. Niin hirveän näköistäkin se on!

Voisimmeko kuitenkin käyttää hetken pohtiaksemme, voisiko olla mahdollista, että lihavuus ei ole yhtä kuin sairaus ja laihuus yhtä kuin terveys? Voisiko tässä väitteessä olla jotakin perää? Tai mennä vielä aavistuksen radikaalimaan suuntaan ja pohtia sitä, että lihavuus ei ehkä aina ole oma valinta. No mutta sehän on silkkaa matematiikkaa, pitää vain syödä saman verran kuin kuluttaa. Olisiko kuitenkin mahdollista, että meidän jokaisen keho on aivan omanlaisensa kokonaisuus? Muuttujat tässä matemaattisessa yhtälössä ovat varmasti aika erilaiset nuorella terveellä urheilijalla kuin vanhemmalla reumaa sairastavalla astmaatikolla. Aineenvaihdunnoissa on eroja ja sairauksista johtuen liikkuminen voi olla todella hankalaa. Silti ihmisen on pakko syödä. Entäs miten kuvioon sopivat ne laihat, jotka syövät hillittömiä määriä roskaruokaa ja terveellisesti elävät, melko vähän syövät lihavat? Jos on lihava, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että syö paljon ja epäterveellisesti.

Minä en ole jaksanut viime aikoina syödä kovin terveellisesti, millä varmasti on oma vaikutuksensa vaa'an lukemaan. Mutta minä olen myös kokeillut vähäenergisiä dieettejä, joissa pyritään muutamissa viikoissa pudottamaan painoa epäterveellisen isoja määriä. Se olo, mikä minulla on kaikkien dieettien alkuvaiheen jälkeen tullut, ei mahdollista aivotyön tekemistä tai normaalia elämää. Jos tuijotetaan tiiviisti pelkkää helmitaulua, noiden dieettien mukaiset kalorimäärät saattaisivat vähäisen liikuntani ja hitaan aineenvaihduntani mukaan olla sopivia minulle, mutta saan kituutusruokavaliolla ollessani niin paljon oireita, että en kykene keskittymään mihinkään. Voi arvata, haluanko yrittää tiputtaa muutamaa sataa grammaa näännyttämällä itseäni nälkään vai syödä normaalisti, joskus hieman liikojen herkkujen kanssa, mikä saattaa nostaa painoani.

Kehopositiivisuuden ideana on yrittää juurruttaa mieliimme ajatusta, että kauneutta on monenlaista. Voi olla kaunis ja hurmaava, vaikka ei olekaan xs-kokoinen malli. Xs-kokoinen malli on kaunis, mutta niin on myös 46-kokoinen viestintänainen. Me kaikki olemme omalla tavallamme kauniita ja medioissa pitäisi esittää monenlaisia kehoja. Lihavuus kuitenkin ällöttää joitakin ihmisiä. Se on heidän mielestään rumaa ja kertoo siitä, että ihminen on laiska, tyhmä ja saamaton. He käärivät inhonsa terveyshuoliin ja muihin kauniimpiin sanoihin, kun eivät sentään suoraan kehtaa sanoa, kuinka lihavat ihmiset inhottavat heitä. Siksi heitä ei kiinnosta oikeat suuria taloudellisia tappioita aiheuttavat terveysongelmat, vaan lihavuus esitetään sinä suurena pahana, joka aiheuttaa valtavia kustannuksia.

Näitä kommentteja laukovat yleensä terveet ja hoikat ihmiset. Hienoa, että he ovat pystyneet pitämään itsestään huolta, eikä heillä ole terveysongelmia. Me kaikki emme kuitenkaan ole niin onnekkaita. Meillä joillain on tai on ollut suuria vaikeuksia peruselämästä suoriutumisessa sairauksien vuoksi. Silloin kalorimäärien seuraaminen ja aamuaerobisten tekeminen ei ole mahdollisia ja kiloja saattaa kertyä. Itse olen edistynyt terveydentilani kanssa huomattavasti, mistä olen todella onnellinen. Vaikka painoindeksikäyrät kiljuvat kauhusta, tuntuu se niin mitättömältä kaiken muun keskellä.

Terveys on kaikkein tärkein asia. Sitä ei voi uhrata sille, että yrittää täyttää jotakin alati pakenevaa ihannetta. Muutetaan siis ihannetta. Siksi, että ulkonäön tuijottamisen sijaan voitaisiin aidosti edistää ihmisten fyysistä ja henkistä terveyttä. Hyväksytään hintelät, pyöreät, laihat, ylipainoiset, lihaksikkaat, muodokkaat, litteät ja aivan kaikki.

In a society that profits from your self doubt, liking yourself is a rebellious act.

Rakastakaamme siis itseämme, koska siinä itää muutoksen siemen.

RiihiRock 2018

27.7.18

Viime viikonloppuna Pihtiputaan Elämäjärvellä järjestettiin kolmas RiihiRock. Kävipä niin hauskasti, että minun työvuoroni sattui jälleen festarin aikaan, joten olin kolmannen kerran tekemässä tapahtumasta juttua. Aiemmin päivällä satoi aika voimakkaastikin, joten pelkäsin, että tulossa on ikävä ilta sateessa värjötellessä, mutta onneksi vain yksi kuuro pyyhkäisi festarialueen yli. Oli ainoastaan mukavaa, että ilta oli hieman viileämpi kuin mitä säät nyt viime aikoina ovat olleet.

Saanhan mä tulla viereesi kerran uudestaan, ottaa kiinni ja puhaltaa pahat pilvet kauas pois


Satuin tulemaan paikalle juuri sopivasti Elonkerjuun keikan alkuun. Aikoinani kuuntelin Lauri Tähkää ja Elonkerjuuta enemmänkin ja opettelin soittamaan yhden hitin pianolla aika hyväksi. Vuosiin ei bändin liikkeitä ole tullut seurattua. Lehtijuttua varten etsin tietoa ja selvisi, että nykyinen, kuvassakin näkyvä laulaja-viulisti Osku Ketola on jo kolmas nokkamies bändissä. Keväällä bändi julkaisi uuden singlen Saanhan mä tulla viereesi, joka on Ketolalle tehty ja tykästyin siihen kovasti. Soittivat sen toki keikallakin. Vanhoista, itselle tutuista biiseistä pääsi fiilistelemään Kimpale kultaa, Maailma on renki ja Pitkät pellot -kappaleiden tahtiin. Meno oli vauhdikasta ja esiintyjät tykkäsivät soittaa maalaismaisemissa, joten kyseessä oli erittäin hyvä keikka!


Juontaja, tapahtumatuottaja ja muusikko Johanna von Hertzen on hoitanut juontamiset ja johtanut backstagen palvelujen järjestämistä jokaisessa RiihiRockissa. Haastattelin häntä lehtijuttuani varten ja oli todella mielenkiintoista höpötellä musiikkitapahtumien järjestämisestä ja esiintyjien kanssa työskentelystä, sillä itsellä ei kauheasti tietoa noista jutuista ole.

Me ollaan vaan käymässä vaan, me ollaan turisteja kaikki päällä maan


Yhden esityksen skippasin kokonaan, mutta seuraavana vuorossa oli Vesterinen yhtyeineen. Tätä keikkaa ei tullut seurattua kokonaisuudessaan lavan edestä, sillä sain seuralaisia ja seisoskelin heidän kanssaan anniskelualueella ja katselin keikkaa etäämpää. Muutaman viimeisen biisin ajaksi menin lavan eteen ottamaan kuvia ja kuuntelemaan, mitä musiikkia pojat oikein soittavat. Minulla ei nimittäin ennen festaria ollut minkäänlaista käsitystä, mitä kappaleita tämä bändi oikein soittaa. Kuitenkin tunnistin loppukeikan ajalta kappaleen Kukaan ei koskaan ja olisi aiemminkin saattanut kuulua tuttuja biisejä, en vain tiennyt, että ovat kyseisen kokoonpanon tekemiä. Ihastuin ensikuulemalta Turisti-kappaleeseen ja sen sanomaan.

Pääsit pisteeseen et jokaisen päivän ottaa 
Voi vain niinkuin, niinkuin se kävelee vastaan 
Ja kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu hetken kerrallaan


Illan odotetuin esiintyjä ainakin itseni osalta oli Egotrippi. Muutamat tutut hitit ovat toki syöpyneet aivojen musiikkikovalevylle, mutta onnistuin tykästymään paria päivää ennen keikkaa toteutetun tehokuuntelun jälkeen niin moneen bändin suosittuun kappaleeseen, että osasin melkein jokaisen keikalla soitetun biisin jostain kohdasta jotain ulkoa. Se oli siistiä. Ennestään tuttuja biisejä olivat Unihiekkaa, Älä koskaan ikinä, Matkustaja ja Nämä ajat eivät ole meitä varten. Uusia suosikkeja ovat Koivuniemen herra, Vuosi nolla, Uusi aamu ja erityisesti Ennen ja nyt, joka on aivan mahtava biisi. Missä pimennossa Egotrippi uutta tuotantoaan on julkaissut? Nautin keikasta todella paljon ja se meni aivan liian äkkiä ohi.

Beibi sä oot doupein, sä toimit niinkiun cocaine. On muutki ihan okay mut sä oot priimaa, sä vaa kuulut eri liigaan.


Viimeisenä RiihiRockin puulavalle nousi kylän oma poika Pete Parkkonen. En erityisemmin odottanut tätä keikkaa, sillä olen nähnyt Peten esiintyvän monesti aiemminkin. Pete on hyvä laulamaan ja esiintymään, mutta suurin osa hänen kappaleistaan ei ole kovin mukaansatempaavia. Onneksi on poikkeuksiakin kuten feattaukset kappaleissa Doupein ja Etenee ja oma biisi Kohta sataa. Keikka ja samalla koko festari päättyi vauhdikkaasti Sex on Fireen. Kello oli siinä vaiheessa yli kahden. Oli siis aikamoinen työpäivä. Ei voi muuta sanoa kuin että RiihiRock vain paranee vuosi vuodelta.
Proudly designed by Mlekoshi playground