Yleisiä fiiliksiä Berliinistä

Olen käynyt kaksi kertaa aiemmin Saksassa, mutta se ei ole oikein matkailumaana minua sykähdyttänyt hirveästi. Ensimmäisellä kerralla olin Pohjois-Saksan maaseudulla ja toisen kerran Frankfurt-am-Mainissa. Jotenkin noilla reissuilla oli niin kotoinen olo, ettei oikein saanut irti sellaista reissueksotiikkaa, jota matkalla oleminen vaatii. Ihmisten kehujen ja halpojen lentojen ansiosta päätin kuitenkin antaa Berliinille mahdollisuuden ja niinpä lähdimme Antin kanssa reissuun maan pääkaupunkiin aika lailla tasan viikko sitten.

Berliini on suurkaupunki, joten siellä oli toki ihan erilainen henki kuin pienemmissä paikoissa, joissa olen aiemmin vieraillut. Luin blogipostauksia ja muita tekstejä kaupunkiin liittyen ja olen niiden kanssa samoilla linjoilla siitä, että Berliini on erittäin laaja, sekava, kaunis, vaikeasti haltuunotettava, vaihteleva, kotoisa, ruma ja kaikessa ristiriitaisuudessaan erittäin lumoava. Berliinin historia kun on aikamoinen. Toisen maailmansodan aikana kaupunki tuhottiin miltei tyystin, minkä jälkeen se puolitettiin ja muutaman vuosikymmenen ajan se on nyt eheytynyt yhtenäiseksi kaupungiksi, mikä on edelleen kesken. Kaikki tämä tekee paikasta todella kiehtovan ja tuntuu, että olisi koko ajan halunnut tietää kaikesta enemmän. Oli todella hankalaa hahmottaa, oliko kaupunginosat itä- vai länsipuolella, missä päin kaupunkia yleensäkään oli ja minkäikäisiä rakennukset olivat. Selkeästi DDR:n aikaisia luomuksia löytyi, mutta toisaalta myös paljon vanhempia rakennuksia. Lisäksi täysin uuttakin löytyi ja rakennustyömaita oli joka puolella.

Nähtävyyksiä Berliinistä myös löytyy. Meillä ei ollut mitään suunnitelmia etukäteen, joten kaupunkiin tutustuessamme menimme minne jalat helposti veivät. Keskustasta, Alexanderplatzin vierestä löytyy kuuluisa TV-torni, jonka huipulla sijaitsee ravintola ja näköalatasanne. Sinne olisimme halunneet mennä silmäilemään kaupunkia, mutta netin mukaan jonot saattavat olla aikamoisia. Netin kautta varattavia lippuja taas oli saatavilla ainoastaan ilta-ajoille, joten torninäkymät jäivät välistä. Sen sijaan ensimmäisen päivän kävelyretkellämme satuimme holokaustin muistomerkille, joka on erittäin mittava ja vaikuttava. Emme lähteneet kävelemään käytäviä pitkin, vaan katselimme reunalta lukemattomien kivien muodostamaa monumenttia. Halusin käydä katsomassa nähtävyyttä, joten oli hauskaa, että kävelimme sen luo sattumalta ihan ensimmäisenä.

Toinen näkemämme nähtävyys oli Brandenburgin portti. Siellä ollessamme aurinko porotti täydeltä taivaalta, joten haimme juotavaa kioskista ja istuimme hetkeksi ihmettelemään. Sen jälkeen suuntasimme Valtiopäivätalolle. Sen katolla on kupoli, josta olisi myös voinut tähyillä kaupunkia, mutta emme tajunneet, miten sinne olisi saanut lippuja, ilmeisesti vain etukäteen jostakin varaamalla. Sisälle rakennukseen ei turistit pääse, joten tyydyimme nurmikolla istuskeluun ja auringosta nauttimiseen. Oli helppo kävellä näiltä nähtävyydeltä toiselle, kun ne sijaitsivat niin lähellä toisiaan.

Berliinissä ihmiset puhuvat hyvin englantia ja jos välillä eivät puhuneet, sai sisällöstä kuitenkin kiinni tällaisella hyvin heikollakin kielitaidolla. Oli ihan hauskaa verestellä olemattomia saksan kielen taitoja, kun mieleen alkoi oikeasti putkahdella sanoja ja sanontoja jostain aivojen sopukoista. Saksaa olisi hauska osata enemmänkin, sillä se on kieli, jota on mahdollista oppia. Ranskan suhteen olen luovuttanut täysin, sitä kieltä en voi koskaan oppia. Saksan alkeet olen tankannut kahdesti, ensin lukiossa ja sitten yliopistossa, joten kai siitä on jotain mieleen jäänytkin.

Tämä oli tällainen fiilistelypostaus Berliinistä kaupunkina, sillä se herätti minussa historiansa takia monenlaisia ajatuksia. Seuraavalla kerralla höpöttelen vähän ruokajutuista. Kerron, missä paikoissa käytiin syömässä, millaista ruokaa löytyy helposti ja minne kannattaa kolmen päivän kokemuksemme perusteella suunnata, jos kaupunkiin eksyy. Palaillaan asiaan pian!