Me kaikki olemme kauniita

29.7.18

Kehopositiivisuudesta puhutaan nykyään yhä enemmän ja välillä aihe nousee pinnalle niin että ääneen pääsevät nekin, joiden olisi parempi pitää suunsa kiinni aiheeseen liittyen. Minä seuraan Instagramissa monia kehopositiivisuuteen keskittyviä tilejä ja olen ammentanut niistä itselleni todella paljon. Siksi kirjoitan nyt tämän tekstin.


Tässä olen minä, painoindeksin mukaan vaikeasti lihava. Kommenttipalstojen ritarit ovat kovin huolissaan lihavien verenpaineesta, kolesterolista ja diabetesriskistä. Kiitos vain, mutta ainakaan toistaiseksi ei näistä sairauksista ole ollut minulle vaivaa. Ja minä tiedän sen, sillä minua on tutkittu aikamoisen paljon ja kyseisiin vaivoihin liittyviä lukuja on mitattu lukemattomia kertoja.

Näiden sairauksien sijaan minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, uniapnea, fibromyalgia ja homealtistus. Kiinnostaako näiden sairauksien olemassaolo? Ovatko kansanterveyden vaalijat kiinnostuneita homeitiöistä ja ympäristömyrkyistä ja niiden vaikutuksesta ihmisten terveyteen? Saattaisiko käydä mielessä, että hoitamattoman uniapnean seurauksena potilas voi nukahtaa rattiin ja riskeerata monen liikenteenkäyttäjän hengen? Huolestuttaako kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai fibromyalgiasta johtuvan väsymyksen aiheuttama työtehon lasku?

Niinpä. Mutta kyllä huolettaa, kuinka käy veronmaksajien rahoille ja kansantaloudelle, kun lihavat ihmiset sairastuvat kakkostyypin diabetekseen, verenpainetauteihin tai kolesteroli nousee korkeaksi. Nämä sairaudet lihavat ihmiset kun ovat aiheuttaneet itselleen aivan itse! Lihavuus kun merkitsee sitä, että ihminen makaa sohvalla iltakaudet ja syytää kaksin käsin roskaruokaa suuhunsa. Oikeastaan lihavuus itsessään on jo sairautta. Niin hirveän näköistäkin se on!

Voisimmeko kuitenkin käyttää hetken pohtiaksemme, voisiko olla mahdollista, että lihavuus ei ole yhtä kuin sairaus ja laihuus yhtä kuin terveys? Voisiko tässä väitteessä olla jotakin perää? Tai mennä vielä aavistuksen radikaalimaan suuntaan ja pohtia sitä, että lihavuus ei ehkä aina ole oma valinta. No mutta sehän on silkkaa matematiikkaa, pitää vain syödä saman verran kuin kuluttaa. Olisiko kuitenkin mahdollista, että meidän jokaisen keho on aivan omanlaisensa kokonaisuus? Muuttujat tässä matemaattisessa yhtälössä ovat varmasti aika erilaiset nuorella terveellä urheilijalla kuin vanhemmalla reumaa sairastavalla astmaatikolla. Aineenvaihdunnoissa on eroja ja sairauksista johtuen liikkuminen voi olla todella hankalaa. Silti ihmisen on pakko syödä. Entäs miten kuvioon sopivat ne laihat, jotka syövät hillittömiä määriä roskaruokaa ja terveellisesti elävät, melko vähän syövät lihavat? Jos on lihava, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että syö paljon ja epäterveellisesti.

Minä en ole jaksanut viime aikoina syödä kovin terveellisesti, millä varmasti on oma vaikutuksensa vaa'an lukemaan. Mutta minä olen myös kokeillut vähäenergisiä dieettejä, joissa pyritään muutamissa viikoissa pudottamaan painoa epäterveellisen isoja määriä. Se olo, mikä minulla on kaikkien dieettien alkuvaiheen jälkeen tullut, ei mahdollista aivotyön tekemistä tai normaalia elämää. Jos tuijotetaan tiiviisti pelkkää helmitaulua, noiden dieettien mukaiset kalorimäärät saattaisivat vähäisen liikuntani ja hitaan aineenvaihduntani mukaan olla sopivia minulle, mutta saan kituutusruokavaliolla ollessani niin paljon oireita, että en kykene keskittymään mihinkään. Voi arvata, haluanko yrittää tiputtaa muutamaa sataa grammaa näännyttämällä itseäni nälkään vai syödä normaalisti, joskus hieman liikojen herkkujen kanssa, mikä saattaa nostaa painoani.

Kehopositiivisuuden ideana on yrittää juurruttaa mieliimme ajatusta, että kauneutta on monenlaista. Voi olla kaunis ja hurmaava, vaikka ei olekaan xs-kokoinen malli. Xs-kokoinen malli on kaunis, mutta niin on myös 46-kokoinen viestintänainen. Me kaikki olemme omalla tavallamme kauniita ja medioissa pitäisi esittää monenlaisia kehoja. Lihavuus kuitenkin ällöttää joitakin ihmisiä. Se on heidän mielestään rumaa ja kertoo siitä, että ihminen on laiska, tyhmä ja saamaton. He käärivät inhonsa terveyshuoliin ja muihin kauniimpiin sanoihin, kun eivät sentään suoraan kehtaa sanoa, kuinka lihavat ihmiset inhottavat heitä. Siksi heitä ei kiinnosta oikeat suuria taloudellisia tappioita aiheuttavat terveysongelmat, vaan lihavuus esitetään sinä suurena pahana, joka aiheuttaa valtavia kustannuksia.

Näitä kommentteja laukovat yleensä terveet ja hoikat ihmiset. Hienoa, että he ovat pystyneet pitämään itsestään huolta, eikä heillä ole terveysongelmia. Me kaikki emme kuitenkaan ole niin onnekkaita. Meillä joillain on tai on ollut suuria vaikeuksia peruselämästä suoriutumisessa sairauksien vuoksi. Silloin kalorimäärien seuraaminen ja aamuaerobisten tekeminen ei ole mahdollisia ja kiloja saattaa kertyä. Itse olen edistynyt terveydentilani kanssa huomattavasti, mistä olen todella onnellinen. Vaikka painoindeksikäyrät kiljuvat kauhusta, tuntuu se niin mitättömältä kaiken muun keskellä.

Terveys on kaikkein tärkein asia. Sitä ei voi uhrata sille, että yrittää täyttää jotakin alati pakenevaa ihannetta. Muutetaan siis ihannetta. Siksi, että ulkonäön tuijottamisen sijaan voitaisiin aidosti edistää ihmisten fyysistä ja henkistä terveyttä. Hyväksytään hintelät, pyöreät, laihat, ylipainoiset, lihaksikkaat, muodokkaat, litteät ja aivan kaikki.

In a society that profits from your self doubt, liking yourself is a rebellious act.

Rakastakaamme siis itseämme, koska siinä itää muutoksen siemen.

RiihiRock 2018

27.7.18

Viime viikonloppuna Pihtiputaan Elämäjärvellä järjestettiin kolmas RiihiRock. Kävipä niin hauskasti, että minun työvuoroni sattui jälleen festarin aikaan, joten olin kolmannen kerran tekemässä tapahtumasta juttua. Aiemmin päivällä satoi aika voimakkaastikin, joten pelkäsin, että tulossa on ikävä ilta sateessa värjötellessä, mutta onneksi vain yksi kuuro pyyhkäisi festarialueen yli. Oli ainoastaan mukavaa, että ilta oli hieman viileämpi kuin mitä säät nyt viime aikoina ovat olleet.

Saanhan mä tulla viereesi kerran uudestaan, ottaa kiinni ja puhaltaa pahat pilvet kauas pois


Satuin tulemaan paikalle juuri sopivasti Elonkerjuun keikan alkuun. Aikoinani kuuntelin Lauri Tähkää ja Elonkerjuuta enemmänkin ja opettelin soittamaan yhden hitin pianolla aika hyväksi. Vuosiin ei bändin liikkeitä ole tullut seurattua. Lehtijuttua varten etsin tietoa ja selvisi, että nykyinen, kuvassakin näkyvä laulaja-viulisti Osku Ketola on jo kolmas nokkamies bändissä. Keväällä bändi julkaisi uuden singlen Saanhan mä tulla viereesi, joka on Ketolalle tehty ja tykästyin siihen kovasti. Soittivat sen toki keikallakin. Vanhoista, itselle tutuista biiseistä pääsi fiilistelemään Kimpale kultaa, Maailma on renki ja Pitkät pellot -kappaleiden tahtiin. Meno oli vauhdikasta ja esiintyjät tykkäsivät soittaa maalaismaisemissa, joten kyseessä oli erittäin hyvä keikka!


Juontaja, tapahtumatuottaja ja muusikko Johanna von Hertzen on hoitanut juontamiset ja johtanut backstagen palvelujen järjestämistä jokaisessa RiihiRockissa. Haastattelin häntä lehtijuttuani varten ja oli todella mielenkiintoista höpötellä musiikkitapahtumien järjestämisestä ja esiintyjien kanssa työskentelystä, sillä itsellä ei kauheasti tietoa noista jutuista ole.

Me ollaan vaan käymässä vaan, me ollaan turisteja kaikki päällä maan


Yhden esityksen skippasin kokonaan, mutta seuraavana vuorossa oli Vesterinen yhtyeineen. Tätä keikkaa ei tullut seurattua kokonaisuudessaan lavan edestä, sillä sain seuralaisia ja seisoskelin heidän kanssaan anniskelualueella ja katselin keikkaa etäämpää. Muutaman viimeisen biisin ajaksi menin lavan eteen ottamaan kuvia ja kuuntelemaan, mitä musiikkia pojat oikein soittavat. Minulla ei nimittäin ennen festaria ollut minkäänlaista käsitystä, mitä kappaleita tämä bändi oikein soittaa. Kuitenkin tunnistin loppukeikan ajalta kappaleen Kukaan ei koskaan ja olisi aiemminkin saattanut kuulua tuttuja biisejä, en vain tiennyt, että ovat kyseisen kokoonpanon tekemiä. Ihastuin ensikuulemalta Turisti-kappaleeseen ja sen sanomaan.

Pääsit pisteeseen et jokaisen päivän ottaa 
Voi vain niinkuin, niinkuin se kävelee vastaan 
Ja kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu hetken kerrallaan


Illan odotetuin esiintyjä ainakin itseni osalta oli Egotrippi. Muutamat tutut hitit ovat toki syöpyneet aivojen musiikkikovalevylle, mutta onnistuin tykästymään paria päivää ennen keikkaa toteutetun tehokuuntelun jälkeen niin moneen bändin suosittuun kappaleeseen, että osasin melkein jokaisen keikalla soitetun biisin jostain kohdasta jotain ulkoa. Se oli siistiä. Ennestään tuttuja biisejä olivat Unihiekkaa, Älä koskaan ikinä, Matkustaja ja Nämä ajat eivät ole meitä varten. Uusia suosikkeja ovat Koivuniemen herra, Vuosi nolla, Uusi aamu ja erityisesti Ennen ja nyt, joka on aivan mahtava biisi. Missä pimennossa Egotrippi uutta tuotantoaan on julkaissut? Nautin keikasta todella paljon ja se meni aivan liian äkkiä ohi.

Beibi sä oot doupein, sä toimit niinkiun cocaine. On muutki ihan okay mut sä oot priimaa, sä vaa kuulut eri liigaan.


Viimeisenä RiihiRockin puulavalle nousi kylän oma poika Pete Parkkonen. En erityisemmin odottanut tätä keikkaa, sillä olen nähnyt Peten esiintyvän monesti aiemminkin. Pete on hyvä laulamaan ja esiintymään, mutta suurin osa hänen kappaleistaan ei ole kovin mukaansatempaavia. Onneksi on poikkeuksiakin kuten feattaukset kappaleissa Doupein ja Etenee ja oma biisi Kohta sataa. Keikka ja samalla koko festari päättyi vauhdikkaasti Sex on Fireen. Kello oli siinä vaiheessa yli kahden. Oli siis aikamoinen työpäivä. Ei voi muuta sanoa kuin että RiihiRock vain paranee vuosi vuodelta.

Torstaisen vapaapäivän shoppailut

20.7.18

Eilen vietin arkivapaata ja sattuipa niin sopivasti, että äidillä oli varattu auton huoltoaika Ylivieskaan samalle päivälle. Lähdin sitten mukaan ajoavuksi ja ennen kaikkea shoppailuseuraksi!

Monesti ollaan Pihtiputaalta ajettu joko auton huoltamisen tai sitten ihan kaupoilla käynnin vuoksi Ylivieskaan Kärkkäiselle. Se on sellainen kauppa, josta löytyy aina jotain ostettavaa. Sitä tavaraa ja valikoimaa on vaan niin paljon. Eilenkin mukaan sitten lähti vähän kaikennäköistä, joten ajattelin erittäin pitkästä aikaa tehdä ostosten esittely -postauksen!


Tässä ekassa kuvassa on kosmetiikkalöydöt sekä arkillinen tarroja. Aikoinaan kakarana tarrat oli aivan parasta ja niitä piti olla kirjakaupalla. Jossain vaiheessa tarrailu vähän jäi, mutta nyt tarroja on taas hamstrattava mukaan joka toiselta kauppareissulta. Joten pakkohan se oli nytkin. Tällä kertaa mukaan lähti söppänöitä sydämiä. Kosmetiikkajuttuja hankin vähän enemmänkin kerralla. Ostin tuollaisen peel-off -naamion, joka sisältää aktiivihiiltä sekä mansikka- ja sitruunauutetta. Kovin monesti ei ole tuollaisia maskeja tullut käytettyä, niin testataan nyt sitten tällaista! Meikkisiveltimet himottaa aina ihan hirveästi, kun kosmetiikkahyllyjä kierrän ja tekisi mieli aina ostaa jos jonkinmoista sutia, mutta yleensä maltan mieleni korkeiden hintojen vuoksi. Nyt kun minulla on uusi NYX:n ihana luomiväripaletti (jota voisin jossain vaiheessa esitellä) ja tuo Naturel-merkkinen luomivärisivellin maksoi vain vähän yli kaksi euroa, oli päätös helppo tehdä. Luonnonkosmetiikkahyllyltä olisi tehnyt mieli laittaa kärryyn useampikin tuote, mutta ihan täysin överiksi en kuitenkaan halunnut pistää, joten tarkkaan harkittuani päätin ostaa BioAroman meikinpuhdistusöljyn. Koska olen halunnut vähentää vanulappujen käyttöä, ajattelin, että kokeilen, kuinka tämän öljyn avulla saisi meikit naamasta irrotettua. Katsotaan, miten toimii, kunhan käyttöön asti pääsee! Benecosin pisteeltä mukaan lähti läpikuultava mattapuuteri ja poskipuna. Ajattelin kokeilla värillisen kivipuuterin jälkeen tuota läpikuultavaa versiota ja hommasin ensimmäisen ikioman poskipunani! Jännä nähdä, vakiintuuko se arkimeikkiini!


Olen talsinut viime viikkoina töissä harmaiksi kuluneilla H&M:n pinkeillä ballerinoilla, joissa kaiken kukkuraksi jalat alkoivat haista todella helposti, joten oli pakko hankkia kesäisiä kenkuleita. Matkaan lähti sitten useampikin pari, koska Kärkkäisen alennukset olivat niin hyviä. Maksoin näistä kolmesta parista yhteensä 34 euroa. Raaski heikommassakin rahatilanteessa oleva nämä ottaa matkaansa. Oli hauska, kun iskin silmäni heti noihin mehiläiskenkiin ja äiti sitten kysymään, ettenkö pelkää noita, kun niissä on öttiäisiä. Minähän kun en pelkää ötököitä, en sitten yhtään! Vastasin, että aloitan sitten vaikka siedätyshoitoa näiden avulla, kun otukset näyttävät kengissä niin söpöiltä. Kyseiset kengät olivat tänään jo käytössä ja oikein mukavilta tuntuivat! Kahdet muut kengät ovat melkein samanlaiset timantteineen ja rusetteinen, ainoastaan väri ja pinnan kuviointi vaihtelevat. Olen todella innoissani näistä uutukaisista, nyt kelpaa tassutella kesäisissä säissä!


Viimeisimpänä esittelyssä on neljä uutta yläosaa, joista mustavalkoinen on Kärkkäisen alesta ja kolme muuta Lindexin alesta. Samalla reissulla kävimme tutkailemassa myös Citymarketin yhteydessä sijaitsevan Lindexin tarjonnan ja alethan sielläkin oli meneillään. Äitini mukaan minulla ei ole enää hyviä vaatteita (ilmeisesti vaatteidenoston vähentäminen on alkanut tepsimään, hah), joten mukaan lähti sitten useampi yläosa. Mustavalkoinen raitapaita on tyylikäs löysine hihoineen, puna-oranssi neule saa tuoda väriä syksysäihin ja punainen ja violetti pusero piristävät kesäisiä työpäiviä. Tuntui todella hassulta ostaa näin monta vaatetta kerralla, mutta tarpeeseen tulevat kaikki niin sen puolesta olen oikein tyytyväinen!

Tällaisia ostoksia lähti matkaan. Mitä kivoja juttuja sinä olet viime aikoina hankkinut?

Viikon positiiviset

15.7.18

Kesä, aurinko ja helle. Nyt eletään vuoden parasta aikaa. Halusin näin sunnuntai-iltana listailla kuluneelta viikolta juttuja, jotka saivat hymyn huulilleni. Näitä kesäisiä juttuja on kiva muistella myöhemminkin.


♡ Valmiiksi tehty lounas ♡
♡ Ristikoiden täyttäminen ♡
♡ Kiitoskortit saatiin lähetettyä ajoissa ♡
♡ Ilta-aurinko, joka on ikuistettu tämän postauksen kuviin ♡
♡ Painosta tullut lehti, jossa on omia juttuja ♡
♡ Lautapelailu ystävien kanssa ♡
♡ Yli yhteen valvominen ja kouluaikojen muistelu ♡


♡ Hankalalta vaikuttaneen jutun saaminen nopeasti valmiiksi ♡
♡ Kesäteatterissa käynti äidin kanssa ♡
♡ Uusi valkoinen pitsibolero ♡
♡ Kehu, jonka mukaan ihoni on kuin nukella ♡
♡ Kukka-asetelmien tekeminen ♡
♡ Onnistunut meikki ♡
♡ Kesätapahtumassa valokuvaaminen ja järjestelyissä auttaminen ♡


♡ Uusien ihmisten kanssa keskusteleminen ♡
♡ Grillattu maissi ja makkara järven rannalla ♡
♡ Videon saaminen valmiiksi samana päivänä ♡
♡ Puoli kanisteria mehua ♡
♡ Polttavan kuuma helle ♡
♡ Kesän ensimmäinen uinti ♡
♡ Huomenna on kiva mennä töihin ♡


Mitä kivaa sinun heinäkuuhusi kuuluu?

Elämäni matkat

13.7.18

Ystäväni Suski teki aikoinaan blogiinsa postauksen, jossa listasi kaikki maat, joissa on matkustanut. Otin idean talteen ja päätin, että minäkin jossain vaiheessa kertaan, missä kaikissa maissa sitä on tullut vuosien varrella vierailtua. Tänä kesänä en ole matkustamassa ulkomaille, joten on hyvä aika muistella aiempia reissuja. Euroopasta en ole vielä eläessäni poistunut, vaan kaikki matkat on tehty kotoisella maanosalla. Ainakaan tällä hetkellä ei kyllä hirveää hinkua olekaan lähteä kauemmas, paitsi että Yhdysvaltoihin matkustaminen kutkuttelee mielessä. Ehkä vielä joskus! Eurooppaakaan ei kyllä ole vielä koluttu läheskään kokonaan läpi, joten näkemistä täälläkin vielä riittää. Nyt kuitenkin siirrytään katsastamaan, missä kaikissa maissa olenkaan ehtinyt matkailemaan!

Irlanti


Irlannissa olen käynyt kerran, pääsiäisen aikaan vuonna 2015. Silloin olin liikkeellä Antin perheen kanssa. Sää ei tuolloin ollut paras mahdollinen, vaan oli kylmää, sateista ja tuulista. Siitä huolimatta kävelimme paljon ulkona ja tutustuimme moniin eri paikkoihin Dublinissa. Dublinissa parasta on vanhat rakennukset ja ennen kaikkea pubit, joissa on mukava tunnelma ja runsaat, rasvaiset ruoka-annokset. Ruoan ja juoman äärellä viihtyy pidempäänkin. Teimme reissulla myös pienen päiväreissun rannikolle, Howthin kylään. Rannikolla oli hulppeat maisemat, mutta siellä myös tuuli erittäin kovasti, minkä ansiosta osa matkaseurueesta sairastui. Irlanti on vähän kuin Iso-Britannia, mutta hitusen modernimpi. Dublinissa oli hauska käydä, mutta ei jäänyt suurta kaipuuta päästä piakkoin takaisin, sillä kaupunki ei kuitenkaan ole hirveän suuri.


Iso-Britannia


Iso-Britannia on ehdottomasti meikäläisen lempparimaa! Olen käynyt siellä kolmesti ja aina vain syyhyttäisi mennä uudelleen. Ensimmäisen kerran matkustin maahan kolmen viikon kielikurssille Oxfordiin vuonna 2010. Se oli unohtumaton kokemus ja ensimmäinen pidempi ulkomaanmatkani. Rakkaus maahan syttyi silloin ja se leimuaa edelleen. Vuonna 2013 kävin maassa kaksi kertaa. Toukokuussa kiersin Lontoota Ilonan kanssa ja syyskuussa äidin ja Villen kanssa. Lontoo on paras matkailukaupunki, koska siellä riittää tekemistä ja näkemistä, metrolla on todella helppo kulkea, ihmiset ovat ystävällisiä ja siellä on ainutlaatuinen vanhan kaupungin tunnelma, jota on hankala sanoin kuvailla. Milloinhan pääsen taas Lontooseen?


Italia



Italiassa olen käynyt kahdesti. Antin kanssa lähdin reissuun Firenzeen ainoastaan muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen toukokuussa 2014, mutta reissu onnistui oikein hyvin. Tutustuimme kaupunkiin viikon ajan ja se tuli siinä ajassa hyvin tutuksi. Firenze on todella vanha renessanssikaupunki, mikä näkyy kaikkialla. Sää oli pääosin lämmin, mutta loppureissun ajan saimme kokea paahtavan helteen. Viime vuodenvaihteessa kävin äidin ja Villen kanssa Milanossa, joka on Italian toiseksi suurin kaupunki. Koska kyseessä on suurkaupunki, on siellä modernimpaa menoa, mutta vanhoja rakennuksia on luonnollisesti sielläkin paljon, koska kyseessä on Italia. Pidin enemmän Milanosta, koska siellä on uutta ja vanhaa ja kaikki sopii toisiinsa hyvin. Italialaisesta kulttuurista en niin välitä, mutta vanhat rakennukset hurmaavat.


Kroatia


Oi, Kroatia! Kroatia on ulkomaa, jossa olen viettänyt kaikkein eniten aikaa. Maalla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni. Olin siis kesällä 2016 vapaaehtoistöissä Splitissä ja vietin yhteensä maassa lähes kaksi kuukautta. Adrianmeren rannikolla sijaitsevat kaupungit ja kylät tulivat tutuiksi vapaa-ajan reissuilla ja projektimatkoilla. Itse reissusta on sekä hyviä että huonoja muistoja, mutta Kroatia maana on ihana. Aurinkoa, palmuja ja turkoosia vettä riittää. Splitin keskusta on myös ihana rantakatuineen ja roomalaisine raunioineen. Splitiin on pakko päästä uudelleen joskus vuosien päästä verestämään vanhoja muistoja!


Puola


Puolassa vierailin äitini ja Villen kanssa kesällä 2015. Vietimme muutaman päivän lomaa Krakovassa ja yövyimme vanhassa kaupungissa. Krakovan vanha kaupunki on todella hurmaava ja sen kaduilla oli mukava kävellä ja tutkailla meininkiä. Paikassa on paljon turisteja ja turisteille suunnattuja aktiviteetteja hevoskärryajeluineen, mutta se ei ollut mitenkään huono juttu. Kävimme myös tutustumassa Auswitchiin, joka on kiinnostava mutta karmiva paikka. Olimme osan matkasta sairaana, mikä verotti tunnelmaa, mutta Krakova oli kaupunkina oikein mukava.


Ruotsi

Ruotsin puolella on tullut käytyä niin monta kertaa, etten edes muista kuinka monesti. Pohjoisen automatkoilla kun on piipahdettu naapurin puolella. Kunnolla olen Ruotsissa käynyt kaksi kertaa, Tukholmassa molemmilla kerroilla. Olisikohan ollut vuosi 2007, kun kävin kaupungissa ensimmäisen kerran perheeni kanssa ja viime kesänä matkasin länsinaapuriin opiskelukavereiden kanssa. Tukholma on kyllä mukava kaupunki ja vanha kaupunki sekä Kungsträdgården ovat hurmaavia. Ei sekään kuitenkaan niin suuri kaupunki ole, että sinne tulisi lähiaikoina uudestaan matkailtua.


Saksa


Saksassa olen käynyt kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla vuonna 2011 tukikohtana oli eräs pikkukylä Pohjois-Saksassa. Tuolla reissulla kävin myös Lyypekissä. Juhannus 2014 kului Frankfurt am Mainissa ja viime vuoden toukokuussa vierailin Berliinissä. Minulla on Saksaa kohtaan aika ristiriitaiset fiilikset, sillä aluksi en jotenkin tykännyt siitä yhtään, koska se tuntui niin kotoisalta. Toisaalta mitä useamman kerran siellä on käynyt, on se alkanut kiehtomaan enemmän. Frankfurt am Main ja Berliinikin ovat todella erilaisia kaupunkeja. Edellinen on todella moderni ja täynnä pilvenpiirtäjiä, kun taas jälkimmäisessä on aistittavissa raskas historia, jonka jättämät jäljet näkyvät. Berliinissä pitää päästä käymään joskus uudestaan!


Unkari


Unkarissa olen käynyt Budapestissä Kroatian seikkailuni aikana. Rakastuin Budapestiin täysin. Se pääsi suosikkikaupunkieni listalla toiseksi heti Lontoon perään. Tunnelma kaupungin kaduilla on ainutlaatuinen ja rauniobaarit ovat todella kiehtovia. Turisteille järjestettävä kommunismikävelykierros historiallisine tarinoineen oli todella kiinnostava ja hieman kauempana kaupungista sijaitseva maauimala todella rentouttava. Tonava halkoo kaupunkia ja toiselle puolelle pääsee kauniita siltoja pitkin. Myös uusi keskusta ketjuliikkeineen on todella tyylikäs ja kiehtova. Budapestiin on aivan pakko päästä uudestaan, mieluusti hyvinkin pian!


Viro


Virossa olen käynyt viisi kertaa. Neljä kertaa Tallinnassa ja kerran Tartossa. Viro ja ennen kaikkea Tallinna on varmasti monelle hyvin tuttu lomakohde. Tallinnaa kohtaan minulla on jotenkin ristiriitaiset fiilikset. Siellä on kiva käydä, koska se on lähellä ja vanha kaupunki on oikein hurmaava, mutta ei siellä muuten mitään kovin ihmeellistä ole. Tarto on mielestäni paljon kauniimpi kaupunki ja siellä on mukava käyskennellä keskustassa vanhoja rakennuksia ihaillen. Tartoon olisi joskus kiva mennä uudestaankin ihailemaan vanhan yliopistokaupungin tunnelmaa.


Sellaisia ovat minun matkailukokemukseni. Oletko sinä käynyt näissä paikoissa? Oletko jostain kuvauksesta aivan eri mieltä kuin minä?
Proudly designed by Mlekoshi playground