RiihiRock 2018

27.7.18

Viime viikonloppuna Pihtiputaan Elämäjärvellä järjestettiin kolmas RiihiRock. Kävipä niin hauskasti, että minun työvuoroni sattui jälleen festarin aikaan, joten olin kolmannen kerran tekemässä tapahtumasta juttua. Aiemmin päivällä satoi aika voimakkaastikin, joten pelkäsin, että tulossa on ikävä ilta sateessa värjötellessä, mutta onneksi vain yksi kuuro pyyhkäisi festarialueen yli. Oli ainoastaan mukavaa, että ilta oli hieman viileämpi kuin mitä säät nyt viime aikoina ovat olleet.

Saanhan mä tulla viereesi kerran uudestaan, ottaa kiinni ja puhaltaa pahat pilvet kauas pois


Satuin tulemaan paikalle juuri sopivasti Elonkerjuun keikan alkuun. Aikoinani kuuntelin Lauri Tähkää ja Elonkerjuuta enemmänkin ja opettelin soittamaan yhden hitin pianolla aika hyväksi. Vuosiin ei bändin liikkeitä ole tullut seurattua. Lehtijuttua varten etsin tietoa ja selvisi, että nykyinen, kuvassakin näkyvä laulaja-viulisti Osku Ketola on jo kolmas nokkamies bändissä. Keväällä bändi julkaisi uuden singlen Saanhan mä tulla viereesi, joka on Ketolalle tehty ja tykästyin siihen kovasti. Soittivat sen toki keikallakin. Vanhoista, itselle tutuista biiseistä pääsi fiilistelemään Kimpale kultaa, Maailma on renki ja Pitkät pellot -kappaleiden tahtiin. Meno oli vauhdikasta ja esiintyjät tykkäsivät soittaa maalaismaisemissa, joten kyseessä oli erittäin hyvä keikka!


Juontaja, tapahtumatuottaja ja muusikko Johanna von Hertzen on hoitanut juontamiset ja johtanut backstagen palvelujen järjestämistä jokaisessa RiihiRockissa. Haastattelin häntä lehtijuttuani varten ja oli todella mielenkiintoista höpötellä musiikkitapahtumien järjestämisestä ja esiintyjien kanssa työskentelystä, sillä itsellä ei kauheasti tietoa noista jutuista ole.

Me ollaan vaan käymässä vaan, me ollaan turisteja kaikki päällä maan


Yhden esityksen skippasin kokonaan, mutta seuraavana vuorossa oli Vesterinen yhtyeineen. Tätä keikkaa ei tullut seurattua kokonaisuudessaan lavan edestä, sillä sain seuralaisia ja seisoskelin heidän kanssaan anniskelualueella ja katselin keikkaa etäämpää. Muutaman viimeisen biisin ajaksi menin lavan eteen ottamaan kuvia ja kuuntelemaan, mitä musiikkia pojat oikein soittavat. Minulla ei nimittäin ennen festaria ollut minkäänlaista käsitystä, mitä kappaleita tämä bändi oikein soittaa. Kuitenkin tunnistin loppukeikan ajalta kappaleen Kukaan ei koskaan ja olisi aiemminkin saattanut kuulua tuttuja biisejä, en vain tiennyt, että ovat kyseisen kokoonpanon tekemiä. Ihastuin ensikuulemalta Turisti-kappaleeseen ja sen sanomaan.

Pääsit pisteeseen et jokaisen päivän ottaa 
Voi vain niinkuin, niinkuin se kävelee vastaan 
Ja kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu hetken kerrallaan


Illan odotetuin esiintyjä ainakin itseni osalta oli Egotrippi. Muutamat tutut hitit ovat toki syöpyneet aivojen musiikkikovalevylle, mutta onnistuin tykästymään paria päivää ennen keikkaa toteutetun tehokuuntelun jälkeen niin moneen bändin suosittuun kappaleeseen, että osasin melkein jokaisen keikalla soitetun biisin jostain kohdasta jotain ulkoa. Se oli siistiä. Ennestään tuttuja biisejä olivat Unihiekkaa, Älä koskaan ikinä, Matkustaja ja Nämä ajat eivät ole meitä varten. Uusia suosikkeja ovat Koivuniemen herra, Vuosi nolla, Uusi aamu ja erityisesti Ennen ja nyt, joka on aivan mahtava biisi. Missä pimennossa Egotrippi uutta tuotantoaan on julkaissut? Nautin keikasta todella paljon ja se meni aivan liian äkkiä ohi.

Beibi sä oot doupein, sä toimit niinkiun cocaine. On muutki ihan okay mut sä oot priimaa, sä vaa kuulut eri liigaan.


Viimeisenä RiihiRockin puulavalle nousi kylän oma poika Pete Parkkonen. En erityisemmin odottanut tätä keikkaa, sillä olen nähnyt Peten esiintyvän monesti aiemminkin. Pete on hyvä laulamaan ja esiintymään, mutta suurin osa hänen kappaleistaan ei ole kovin mukaansatempaavia. Onneksi on poikkeuksiakin kuten feattaukset kappaleissa Doupein ja Etenee ja oma biisi Kohta sataa. Keikka ja samalla koko festari päättyi vauhdikkaasti Sex on Fireen. Kello oli siinä vaiheessa yli kahden. Oli siis aikamoinen työpäivä. Ei voi muuta sanoa kuin että RiihiRock vain paranee vuosi vuodelta.

2 kommenttia:

  1. Käytiin muutama vuosi sitten kattomassa Egotrippiä Tampere talolla ja se oli kyllä tosi hyvä. Paljon hienoja kappaleita, ja silti monet tuntee vaan Matkustajan ja Koivuniemen Herran! What!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on tosi paljon hyviä kappaleita Egotripillä! Mä taas en ollut aiemmin tiennyt Koivuniemen herraa, hassua. :D

      Poista

Ilahdun suuresti kommentistasi!

Proudly designed by Mlekoshi playground