Mun höppänä

31.7.14


Tuon hölmön kanssa minä oon ollut yhdessä nyt puoli vuotta. On olleet aikamoiset kuusi kuukautta - kaikin puolin. Se, kellä onni on, se onnen kätkeköön, kehottaa tekemään vanha sananlasku. Mutta mun on pakko hehkuttaa vähäsen: oon aika onnellinen tuon kanssa. Mun Antti. 

Stailit venyvän elastisii, äärettömän fantastisii

29.7.14


Viime lauantaina lähdettiin mun työkeikan jälkeen Viitasaarelle Pihkuriin kattomaan Elastista. Mähän olen erittäin tunnettu räppitutkija, joten pitihän tuo mies nähdä viimein livenä, keväiselle Gigglin Marlinin keikalle kun Jyväskylässä en päässyt. Yllä olevasta kuvasta näkee mun eri hienon räppityylin. Koska en ihan oikeasti ole räppityttö, niin varastin käpin veljeltä lainaan.


Nautin keikasta yllättävän paljon. Aluksi näytti pelottavasti siltä, että illasta tulee vaivaannuttava ja yleisö jököttää vain paikoillaan. Mutta niin se Ela vain sai valoshownsa kanssa yleisön syttymään ja porukkaa olikin paikalla noin pieneksi tapahtumaksi lopulta yllättävän paljon. Itsekin olin ihan fiiliksissä viimeistään siinä vaiheessa, kun oli Loppuviikon aika.

Oikeastihan minä olen rokkityttö. Se uskottavuus kai on syöpynyt musta viime aikoina täysin pois ja tämänkin keikan jälkeen huokailin itselleni. Tunsin aika monta kappaletta: Hallussa, Syljen, Ovet paukkuu, Jarruta, Iisii, Loppuviikko ja Anna soida. Toki tuntemattomiakin biisejä löytyi, mutta nekin olivat nautittavia, koska Elastinen veti tunteella ja yleisö oli mukana.

Pakko kai se on tunnustaa, että mä tykkään räpistä jonkin verran. Ihan vähäsen.

Jyväskylässä asuntomessuilla

26.7.14

Sain keskiviikoksi vapaapäivän ja minä, Antti ja porukat laitoimme auton nokan kohti Jyväskylää. Kävimme katsastamassa kaupungissa käynnissä olevat asuntomessut.


Saavuimme alueelle joskus yhdentoista aikaan. Äiti kävi moikkaamassa tuttujaan, joten suuntasimme aluksi heidän kojulleen. Aloitimme kiertämisen siis Maailmanpylvään luota, mikä oli ihan fiksua, sillä näin me vältimme ruuhkat.


Käväisimme ihan ensimmäiseksi kauppa-autossa, jossa oli myynnissä lähi- ja luomuruokaa. Ostin tattarijauhoja, koska ne ovat gluteenittomia ja niistä kuulemma saa mainiot letut. Mukaan lähti myös mansikkalimua. Se oli hyvin mansikkaista ja maukasta.


Tsekattiin Jyväsjärven rannan lintutorni. Antti oli tapansa mukaan hattu päässä.


Messualueen kaikki pihat olivat ammattilaisten suunnittelemia. Siellä olikin talojen ja niiden sisustusten ihailun lisäksi kiva katsastaa pihoja ja asuinalueen tyyliä. Värikkäät, kuviolliset penkit olivat hauskoja.

Mitä tekee Krissu asuntomessuilla? No kuvaa kasveja tietty! Yllä olevat kuvat ovat Viherperheen kämpästä Maailmanpylväästä. Se olikin messujen ehdottomasti mielenkiintoisin kohde. Asunnoissa oli hauskat pohjapiirustukset ja sisustukset oli suunniteltu kuvitteellisille henkilöille sopiviksi.


Mun ehdoton suosikki oli äijäkämppä. Pinnat olivat tummia, mutta kotoisuutta ja pirteyttä toivat värikkäät kodinkoneet sekä puiset ja nahkaiset huonekalut. Myös nuo pyöreät merkit olivat mielestäni oikein hauska idea.


Draama queenin kämpässä oli kuninkaallista tuntua sekä pinkkiä, harmaata ja valkoista. Ja pari hölmöä ottamassa teinipeilikuvia.


Tässä huoneessa tuo lamppuhässäkkä kiinnitti huomion. Hauskan värinen.


Alue oli oikein suloinen ja pihat kivoja, mutta pieni ihmetyksenaihe löytyi. Kuinka ihmeessä ihmiset jaksavat asua omakotitalossa, jossa pihaa on seinästä laskettuna metri tai pari. Myöskin useiden asuntojen ikkunat olivat melko kookkaat, joten niistä pystyy hyvin seuraamaan, mitä naapuri katsoo telkkarista. Se on kai sitä yhteisöllisyyttä.


Koirille soveltuvan HauHausin pihamaallakin oli esillä koirateema.


Varjossa jaksoi hetken aikaa hymyillä.


Asuntomessujen ihanin lastenhuone.


Iltapäivällä kuumuus alkoi ahdistaa liikaa. Aurinko porotti ja hiki virtasi. Porukka löysi tiensä messuille iltapäivällä, joten kohteissa alkoi olla aika tiivis tunnelma. Välillä oli pysähdyttävä jäätelökojulle.


Eläinteemaisen talon haukiverhot sykähdyttivät.


Pääportilla sijaitseva telttakauppa sai mun olon välillä vaikeaksi. Mä olen toivoton kellofriikki, joten olin ihan vähällä ostaa tuon valkoisen pöytäkellon. Onneksi mulla oli mukana aina niin fiksu Antti, joka vei mut pois tuon kellon luota.

Tältä Jyväskylän asuntomessut näyttivät minun näkökulmastani. Mua kiinnostaa käydä katsomassa tuota uutta asuinaluetta sitten kun messut ovat ohi. Haluan nähdä miltä tuo suunniteltu, uusien talojen ja pihojen kokonaisuus näyttää arjen tultua. Messuilla ainakin se näyttä aika ihanalta paikalta asua, pihojen pienuutta lukuun ottamatta. Tuli suoraan sanottuna hirveä kotikuume. Jonkinlainen pikkuinen talo siististi sisustettuna tuollaisella rauhallisella alueella piinaa mun haaveissa mun aika kovasti. Mutta ehkä se siitä hälvenee, vielä ei ole kotirouvailun aika. Mutta toivon, että joskus saisin oman drama queen -kotini. Sellaisen, joka miellyttää juuri minun silmääni.

Auta mua, heiaheia!

25.7.14


Mä tuossa taannoin hehkutin, että nyt elämä lähtee uusille urille ja alan taas liikkumaan. Arvatkaa kuinka sitten kävikään. Enpäs niin kovin aktiivinen sitten ollutkaan. Eilen alkoi ärsyttää ihan toden teolla. Otti päähän, koska ihmiset, jotka ovat aiemmin luoneet sitä sosiaalista painetta, ovat jossain muualla. Ja mä tykkään ruuasta. Tämä yhdistelmä alkaa näkyä ja se sai mut eilen raivostumaan.

Joten. Eilen kun pääsin töistä, lähdin juoksu- ja kävelylenkille. Niin, eilen, 30 asteen helteessä. Voin kertoa, että olipahan mielenkiintoista. Loppumatka oli yhtä tuskaa ja kotiin päästyäni hengästytti niin paljon, että oli pakko juosta suoraan suihkun alle. Illalla kaveri houkutteli mut rannalle ja lämpimässä vedessä tuli pulikoitua ihan kivasti.

Pieni inspiraation lisääjä on urheilusuoritusten arkistointisivusto heiaheia. Söpölle sivustolle saa lisäillä värikkäitä palleroita aina kun on ollut urhea ja tehnyt jonkinlaisen urheilusuorituksen. Mä toivon, että saan tuon avulla pidettyä yllä edes jonkinlaista säännöllistä kuntoilua.

Ehkä se tästä. Vielä joskus ihan oikeasti.

Juhlittu kandi

24.7.14



Viime viikonloppu oli yhtä juhlaa, sillä oli aika juhlistaa mun tutkintoa. Perjantai-iltana aloiteltiin kavereiden kanssa yhden ystävän kämpillä ja myöhäänhän siinä meni jo ensimmäisenä iltana. Lauantaina oli varsinainen juhlapäivä, jolloin pistettiin pöytä koreaksi ja kutsuttiin sukulaisia, naapureita ja ystäviä käymään.



Kollektiivinen meikkaushetki ennen juhlia.




Lahjoja tuli kielloista huolimatta ja ruokaa riitti. Me haluttiin järjestää mahdollisimman stressittömät juhlat niin järjestelyjen kuten vieraidenkin osalta, joten sanottiin kaikille, ettei lahjoja tarvitse tuoda ja hankittiin juhlaruoat valmiina. Panna cottia sen sijaan tehtiin itse. Päivän säätila oli melko hiostava ja ukkonen jyrisi, mutta onneksi se ei liikoja kuitenkaan haitannut.




Illalla oli aika päästä kavereiden (ja porukoiden) kanssa vauhtiin. Juotiin boolia, pelattiin korttia, syötiin vähän lisää ja käväistiin paikallisessa kuppilassa. Oli ihan mahti ilta. Nukkumaan pääsi lopulta joskus puoli neljän aikoihin.
Sunnuntaina käytiin kavereiden kanssa pizzalla auringon helottaessa niskaan suorastaan epäinhimillisesti. Päikkäreiden jälkeen kävi vielä vähän lisää vieraita ja syöppöily jatkui. Illalla käperryttiin Antin kanssa katsomaan True Bloodin neloskautta.

Olipahan viikonloppu. Jäi monia kivoja muistoja mieleen.

Uusi kulta nimeltään Canon Speedlite 430 EX II

18.7.14


Hii, tiistaina mun kuvauskalustoni sai pientä täydennystä, kun kävin hakemassa Postiin tulleen NetAnttilan tilauksen. Paketista kuoriutui Canonin Speedlite 430 EX II -lisäsalama. Kaikki muut kameraperheen jäsenet on hankittu kesän 2011 aikana, joten voitte kuvitella, kuinka mieluinen tämä lisäys minulle oli.


Mitään järkevää sisäkuvattavaa ei vielä ole oikein ollut, mutta pakkohan tuon kanssa on pitänyt räpsiä kuvia ja katsoa, kuinka se toimii. On ihan hiton vaikeaa. Välillä kuvista tulee liian tummia, välillä ne tärähtää, useimmiten ne on ihan liian valottuneita. Hämmentyin siis hieman. Tuliko tehtyä ihan turha ostos. Osaanko alkuunkaan käyttää tällaista vekotinta? Onko tästä minulle hyötyä ollenkaan? Meniko 257 euroa hukkaan?


Mutta minä vain räpsin ja räpsin. Jotain kai kokeillessani sain ehkä sitten selville. Ainakin sen verran, että sain otettua nämä verrokkikuvat. Vasemman puoleinen kuva on siis otettu ilman salamaa ja oikeanpuoleinen salaman kanssa.


Tässä eron huomaa paljon selkeämmin. Vasemmanpuoleiseen ikkunasta heijastuva valo näkyy selkeämmin ja muutoin kuva on paljon tummempi. Lasikupin kirkkaus erottuu salamakuvassa paljon selkeämmin.

Kun katson tuota alempaa verrokkikuvaa, tulee minulle hyvä mieli. Ei tämä ollut turha ostos. On tuo oikeanpuoleinen kuva sen verran parempi.

Ilosaarirock 2014

16.7.14

Edellisessä postauksessa valittelin väsymystä ja flunssaa. Tilanne meni niin pahaksi, että oli parempi ottaa pieni aikalisä sairausloman muodossa. Sain myös kultani vierelleni pitkästä aikaa, joten oli hetki hyvä olla pois koneenkin ääreltä. Mutta täällä sitä ollaan taas, entistä ehompana ja yhtä vastoinkäymistä rikkaampana!

Viime viikonloppu oli huisin hauska, hyvä päätös minilomalleni. Lähdettiin nimittäin erään kahden hölmön kanssa festaroimaan Joensuuhun. Ilosaarirockin merekissä kului mukavasti kolme yötä.

Meno oli tämä:


No ei, kyllä me tehtiin muutakin kuin nautittiin virvokkeita. Lauantaina oli parhaat keikat. Nähtiin Herra Ylppö, Haloo Helsinki, Mustasch, Stam1na ja Happoradio. Sunnuntain listalle jäi Jenni Vartiainen, Viikate, Ellie Goulding ja Opeth.
    
( Antin ottama kuva.)

Ruokavalio oli sieltä terveellisimmästä päästä kuten arvata saattaa.


Pizzaa Lyseon lukion pihalla, nam.


 Aurinko helli mukavasti.


Miro kävi vähän kaupassa.


Maanantaiaamuna rymyämisen jälkeen Kerubin darrabrunssi maistui makoisalle.


 Kotimatka oli kuuma, hikinen ja täynnä laulua.


Mun Primarkin tennareiden pohja hajosi heti ensimmäisenä iltana, joten lauantaina piti käydä hommaamassa kengät. Kenkien värivalikoima ei Joensuun Seppälässä ollut suuren suuri, joten otin valkoiset tennarit. Ne oli niin läpät festareille, joten otin haasteekseni saada niistä viikonlopun aikana mahdollisimman likaisen näköiset. Lopputuloksen näette yllä. Ei noilla ainakaan töihin viitsi enää mennä, joten kai mä aika hyvin suoriuduin.

Oli siis hauskaa.
Proudly designed by Mlekoshi playground