Riittämättömyydestä

Tuntuuko sinusta joskus siltä, että arvotat itseäsi pelkästään suoritustesi perusteella? Että jos et saakaan aikaiseksi jotakin, koet valtavaa epäonnistumisen tunnetta. Jos jokin asia jää tekemättä, se vaivaa sinua, etkä saa mielenrauhaa. Tämä on varmasti hyvin yleistä, vaikka emme ehkä aina haluaisi itsellemme sitä myöntääkään.

Viime kuukausien aikana olen kamppaillut tämän teeman parissa hirveän paljon. Olenko arvokas, jos en käy töissä ja tienaa rahaa ja saa asioita aikaiseksi? Totta kai olen. Tiedostan kyllä omien ajatusteni typeryyden, mutta samaan aikaan silti vähättelen itseäni jatkuvasti. En käy kokoaikatöissä, joten olen vain taakkana muille. En saanut tehtyä tänäänkään edes kotitöitäkään, vaikka olen kotona koko ajan. En saanut aloitettua sitä ompeluprojektiakaan, mitä piti.

Mistä ihmeestä nämä ajatukset tulevat? Uskon, että ne tulevat sekä ulkoa että sisältä. Ympärilläni on ihmisiä, jotka saavat valtavasti asioita aikaan, ovat tehokkaita ja etenevät elämässään. Toisaalta voisin olla välittämättä kaikesta ulkopuolisesta, mutta olen myös luonteeltani vaativa ja kunnianhimoinen, eikä minulle sovi kotona oleilu. En minä innostu kotitöiden tekemisestä ja Netflixin tuijottamisesta 8 tunnin verran päivässä. Vaatimukset tulevat siis myös sisältäni.

En mielestäni aina ole ollut niin vaativa itselleni. Peruskoulussa pärjäsin opinnoissa suhteellisen hyvin, mutta en silloin stressannut niin paljon, sillä monet asiat koulussa tuntuivat melko helpoilta. Lukioon siirtymisessä tapahtui muutos. Opiskeltavaa oli enemmän ja se oli vaikeampaa. Koska olin jo peruskoulussa oppinut tunnolliseen läksyjentekoon ja lukemiseen, pärjäsin lukiossakin hyvin. Silloin mukaan astui kuitenkin stressi. Sain hyviä arvosanoja, mutta se vaati jo huomattavasti enemmän aikaa ja vaivaa. Joissakin oppiaineissa sain lukion alun ajan kursseista kymppejä. Aloin miettimään, että minun on jatkossakin saatava kursseista parhaat arvosanat, jotta todistuksessa olisi nätti rivi kymppejä näiden tiettyjen aineiden kohdalla. Kerran sain historian kokeesta seiskan ja kurssiarvosanaksi kasin ja mietin ihan tosissani, että minun pitäisi uusia koe, jotta saisin kympin kurssiarvosanaksi. Onneksi äitini takoi silloin järkeä päähäni, etten moiseen typeryyteen ryhtyisi. Koeviikot olivat aina stressaavaa aikaa, sillä vaikka tunnollinen oppilas olinkin, luin kokeisiin yleensä vain edellisenä yhtenä tai kahtena päivänä ja se tarkoitti sitä, että luettavaa oli sadasta pariin sataa sivua päivässä. Olin aina ihan järkyttävän stressaantunut, kun oli koeviikko, sillä minun oli pakko lukea koealueet sanasta sanaan. Muistan joskus nähneeni sekavia uniakin lukemistani teemoista, niin paljon minä niitä mietin ja stressasin.

Lukiotodistukseni toki on hyvä, siellä on paljon hyviä arvosanoja. Jotain lukion päätyttyä kuitenkin ymmärsin. Tajusin, etten voinut jatkaa samalla tavalla yliopistossa suomen kielen opinnoissani. Arvosanojen täydelliset rivit eivät olleet kaiken sen stressin arvoista. Yliopiston alussa kaikki olikin hyvin hämmentävää, kun muutin ensimmäisen kerran elämässäni, heti eri paikkakunnalle ja omaan asuntoon. Elämänmuutos oli kova pala ja se vei huomiota ja energiaa perfektionistiselta opiskelulta. Jossain vaiheessa olin aika epämotivoitunut opintoja kohtaan ja luistelin joitakin kursseja läpi aikamoisen vähällä panostuksella, josta osasin olla vähän ylpeäkin. Ero perfektionistiseen lukio-opiskeluun oli valtava.

Kun vaihdoin alaa yhteiskuntapolitiikalle ja huomasin taas saavani parempia arvosanoja, koska opiskeltavat aiheet olivat niin mielenkiintoisia, alkoi tuttu perfektionismi nostaa taas päätään. Alkuperäiset tavoitteeni esimerkiksi gradun suhteen eivät olleet kovin korkealla, mutta koska prosessi levähti heti alkuun niin mittavaksi, lopulta omistin itseni gradulle täysin. Arvosanat nousivat loppua kohden opintosuoritusotteessani. En osannut viedä opintoja loppuun kovinkaan lunkisti. Todistus näyttää aika hyvältä muutamia huonoja arvosanoja lukuun ottamatta. Osaan edelleenkin olla niistä vähän ylpeä.

Entäpä elämäni nyt? Olen kotona päivät pitkät, eikä minulla ole gradua, opintoja tai kokoaikaista työtä, johon suunnata rasittavan sinnikästä perfektionismiani ja olen hukassa. Miksi? Enkö voisi vain olla ja nauttia elämästä? Käyttää sopivasti aikaa työ- ja vapaaehtoisjuttuihin, blogin kirjoittamiseen, liikkumiseen ja muuten olla vain rennosti. Jossain vaiheessa kevättä onnistuinkin tässä. Kun suunnitelmat muuttuvat ja heittelevät, en osaa taas ollenkaan olla rauhassa.

Perfektionistinen olen monessa asiassa, mutta en kärsivällisyydessä. Ehkä minun tulisikin oppia tästä ajasta jotakin oleellista. Aina ei tarvitse suorittaa, aina ei tarvitse loistaa, aina ei tarvitse tehdä enempää kuin mihin oikeastan kykenisikään. Ihmiselläkin on omat aikansa tehdä ja omat aikansa levätä, mutta oman kehon kuuntelemiseen ei nykyään kaikilla ole mahdollisuutta. Minun on otettava tämä aika opetteluna ja mahdollisuutena pitkään lepoon, kunhan vain saisin taas rauhoitettua sekavan pääni. Nyt on kuitenkin kesä kauneimmillaan, joten pitäisi pysähtyä ja nauttia siitä. Nauttia tästä hetkestä juuri sellaisena kuin se on, ilman arvottamista.

Minä olen täydellinen juuri tällaisena. 

Huh. Siinäpä pala purtavaksi tällaiselle perfektionistille.

Tavoitteita vuodelle 2019

Moikka kaikille! Miten teillä on lähtenyt uusi vuosi liikkeelle? Uudenvuodenaattona minä ja Antti olimme juhlistamassa vuoden vaihtumista Antin serkun ja hänen tyttöystävänsä kanssa heidän luonaan. Meillä oli oikein hauska ilta. Pelasimme lautapelejä oikein kunnolla, söimme hyvin ja joimme sopivasti. Kävimme myös keskiyöllä katsomassa raketteja ulkona, mutta sää oli aivan kamala. Lunta satoi vaakasuoraan, kun tuuli niin paljon. Jaksoimme olla ulkona ehkä vartin jalkakäytävällä vuodenvaihtumishetken ilotulituksia katsoen. Kun hienommat jysäykset olivat ohitse, kiiruhdimme sisään lämpimään. Senkin jälkeen pelasimme vielä muutamat pelit, kunnes väsy alkoi painaa ja lähdimme Antin kanssa kotia kohti.

Vuodenvaihde sujui siis mukavissa merkeissä, mutta seuraavana iltapäivänä heräsin kovaan kurkkukipuun. Siitä lähtien olen ollut aivan järkyttävässä flunssassa. Eilen oli valtava työmaa, että jaksoin käydä autolla Myyrmannissa hoitamassa asioita. Oli aika rapsakka olotila, kun saavuin reissultani kotiin. Viime yönä sitten nousikin lämpöä ja olo oli karmiva. Olen kuullut, että nyt on liikkeellä jotain superflunssaa ja pelottaa aika paljon, sillä ensi viikolla olisi eräs erittäin tärkeä tapahtuma, jota varten pitäisi olla hyvässä kunnossa, eikä tällaisena räätyneenä nuhanenänä. Toivon sormet ja varpaat ristissä, että tämä talttuu ennen ensi viikon viikonloppua!

Tein tuossa ajankulukseni pienen listan instastooriin ensi vuoden tavoitteista. Koska siitä tuli niin kivannäköinen ja keksin paljon sopivia juttuja tavoiteltaviksi, ajattelin jakaa listauksen täällä bloginkin puolella. Alla näkyy siis tavoitteita, joita asetin itselleni tälle vuodelle 2019!

Tavoitteeni liittyvät työelämään ja järjestöhommiin, ekologisempaan elämäntapaan sekä terveyteen ja luovuuteen. Nämä ovat sellaisia tavoitteita, jotka pystyn toteuttamaan. En esimerkiksi tavoittele fyysistä huippukuntoa, vaan yksinkertaisesti tavoittelen sitä, että jaksaisin käydä silloin tällöin uimassa, koska se on itselleni sopiva liikuntamuoto. En aio myöskään olla kokonaan ostamatta vaatteita, vaan keskityn käytettyihin ja eettisesti valmistettujen vaatteiden hankkimiseen. En myöskään tavoittele täyttä vegaaniutta, vaan että jaksaisin ottaa arjessa taas hieman enemmän askelia kohti kasvispainotteisempaa ruokavaliota. Lisäksi yritän lukea kirjoja sosiaalisessa mediassa roikkumisen sijaan ja valokuvata ja päivittää blogia aktiivisempaan tahtiin kuin parina viime vuotena. Hampaiden pesu sekä aamuin että illoin on myös ainainen kompastuskiveni, johon tavoittelen muutosta tänä vuonna. En myöskään kuvittelekaan pystyväni tavoittelemaan herkuttomuutta, minkä vuoksi keskityn sokerin karsimiseen, sillä se aiheuttaa minulle kipuja ja on siksi minun tapauksessani paljon pahempi kuin suola ja rasva.

Sellaisia pieniä, mutta tärkeitä tavoitteita olen itselleni asettanut. Mielestäni tavoitteiden on hyvä olla realistisia, sillä silloin ne on helpompi saavuttaa ja on motivoituneempi tekemään työtä niiden eteen. Toivon, että tästä vuodesta tulee hyvä! Toivottavasti sinunkin vuotesi on täynnä iloa, elämää ja rohkeutta!

Oletko sinä tehnyt itselleni tavoitteita tai lupauksia uudelle vuodelle?

8 vinkkiä vähemmän positiiviseen ajatteluun

Netti ja blogit ovat pullollaan hyvän mielen oppaita, vinkkejä positiiviseen ajatteluun ja asenteen muuttamiseen. Välillä kaiken tämän keskellä tuntuu siltä, että mitään oikeita ongelmia ihmisillä ei ole, vaan ainoastaan vääränlaista suhtautumista, jonka voi helposti muuttaa. Kaiken pahan kun voi karkottaa hymyllä ja positiivisilla ajatuksilla. Hyvä lisää hyvää ja elämä on matka, jonka lopussa kiitos seisoo ja sitä rataa. Tämä on mielestäni erittäin haitallinen ja kuluttava puhetapa.

Nykyajassa elävä länsimainen ihminen, jolla on kohtuullinen toimeentulo, katto päänsä päällä ja ihmisiä ympärillään on maailman mittakaavassa todella onnekas. Ja se on totta, meillä on hyvin paljon kaikenlaista, mikä ei ole saatavilla suurimmalle osalle maailman ihmisistä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö meillä voisi olla oikeita ongelmia. Ongelmat toki saattavat olla hyvin erilaisia kuin toisella puolella maailmaa. Mutta ne ovat silti vakavia, haitallisia ja raskaita kantaa. Tätä ei tulisi unohtaa. Ensimmäinen vinkki onkin: hyväksy, että sinulla ja muilla ihmisillä voi olla ongelmia ja suuria haasteita elämässä.

Positiivisen ajattelun korostaminen mielestäni hautaa alleen kyseisen faktan. Sen, että meilläkin voi olla oikeita ongelmia, joita ei ratkaista hymyllä ja kiitollisuuspäiväkirjan pitämisellä. Sen, että välillä meidän elämä on oikeasti todella hankalaa ja raskasta. Toki joku voi olla oikeasti niin onnekas, ettei ole kokenut elämässään juurikaan vastoinkäymisiä, mutta uskaltaisin väittää, että suurin osa meistä on kokenut erittäin hankalia vaiheita elämässään. Tässä ei kuitenkaan ole olemassa mitään objektiivista mittaria, jonka mukaan mitata näitä ongelmia. Jonkun ongelma saattaa tuntua toisesta pieneltä, vaikka se olisi kantajalleen todella raskas. Toinen vinkki on: älä vähättele toisen ongelmia.

Tämä on mielestäni osa koko ongelmaa: toisen näkökulmaan ei osata asettua ja toisen ongelmia vähätellään. Myöskään jos itsellä ei ole kokemusta jostain tietystä ongelmasta, siihen ei osata suhtautua oikein. Mikään ei kauheampaa kuin toisen ongelmien vähättely ja muka-hyvien neuvojen antaminen. Esimerkkinä omasta elämästä voin nostaa tähän murskaavasta väsymyksestä kärsimisen, johon etsin luonnollisesti apua lääkäristä. Erikoislääkärin neuvo asiaan oli otahan itseäsi niskasta kiinni ja käy vähän lenkillä. Voi kuule. Ihan kuin en olisi jo kokeillut tämän tason itsehoitomenetelmiä miljoonaan kertaan. Nämä "vinkit" eivät auta ketään ja tuntuvat saajasta nöyryyttävältä. Kolmas vinkki kuuluukin näin: älä neuvo toisia ihmisiä asioissa, joista et tiedä mitään.

Toisen näkökulmaan asettuminen olisi monessa kohdassa oikein tervetullutta. Empatian osoittaminen esimerkiksi kuuntelemalla on erittäin hyvä keino huomioida toista ihmistä. Aina ei välttämättä tarvitse sanoa mitään, eikä kaikkea tarvitse kääntää positiiviseen ja yrittää ajatella valoa tunnelin päässä. Joskus se, että toinen ymmärtää sinua ja hyväksyy sen, että kaikki menee päin honkia ja sanoo sen ääneen, voi auttaa hyvin paljon. Neljäs neuvo on: kaikesta ei tarvitse nähdä niitä positiivisia puolia.

Positiivista ajattelua ja oman asenteen merkitystä korostava puhetapa vahvistaa nykyään vallalla olevaa individualismia. Sitä aatetta, jonka mukaan jokainen on vastuussa omasta elämästään ja onnestaan, elämän vastoinkäymiset ovat itsestä kiinni ja että yksin pärjääminen on tavoiteltava asia. Menestyneet ihmiset kertovat ansainneensa itse kaiken ja epäonnistunutta osoitellaan sormella. Mitäs meni tekemään huonoja valintoja elämässään. Kaikki ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Me emme voi valita kaikkea tiellemme tulevaa itse, eikä valintoja voi tehdä aina vapaasti. Muilla ihmisillä ja olosuhteilla on paljon merkitystä siihen, millaisia vaihtoehtoja on saatavilla, eikä kaikki ole yksilöstä kiinni. Viides neuvo onkin: tiedosta ympäröivät olosuhteet ja niiden merkitys omaan elämääsi.

Positiivisuuteen ja hyvään keskittyminen estää myös näkemästä ympärillä olevia epäkohtia. Ilmastonmuutos ei katoa keskittymällä muihin asioihin ja eriarvoistumisen lisääntyminen ei ole mitätön ongelma, vaikka se ei sinua henkilökohtaisesti koskettaisikaan. Päänsä hautaaminen vaaleanpunaiseen pumpulihöttöön estää terveen vihaisuuden maailman epäkohtia kohtaan ja toiminnan paremman tulevaisuuden puolesta. Kuudes neuvo on: älä sulje silmiäsi maailman epäkohdilta.

Negatiivisuudessa vellominen ei tietenkään ole hyvä, mutta ei myöskään turha optimismi. Jos esimerkiksi joku ihminen käyttäytyy sinua kohtaan huonosti tai aistit, että hän ei arvosta sinua, kannattaa silloin luottaa omiin tuntemuksiin ja tehdä asialle jotain. Liian suopea ja toiveikas ajattelu ei tee hyvää, vaan altistaa pettymyksille aina uudestaan. Seitsemänneksi ehdotankin: hyväksy myös epämiellyttävät asiat, joiden kohtaaminen on vaikeaa.

Huonojen juttujen nieleminen ja mielen perukoille painaminen ei ole pidemmällä tähtäimellä hyväksi mielenterveydelle. Välillä tunteiden pitäisi päästä valloilleen ja myös negatiivisuudelle antaa aikaa. Näistä negatiivisistakin tunteista pitäisi pystyä kertomaan myös muille ihmisille. Elämä on aika pinnallista ja raskasta, jos koko ajan pitäisi olla positiivinen läheistensäkin lähellä. Viimeinen neuvo on: hyväksy omat tunteesi ja kerro välillä myös muille, kuinka ahdistaa, ärsyttää ja suututtaa.

Näiden neuvojen tarkoituksena ei ole kehottaa ajattelemaan kaikesta pahimmalla mahdollisella tavalla ja vaipumaan synkkyyteen, vaan hyväksymään myös ne negatiiviset jutut ja tuntemukset ja antamaan tilaa myös niille. Kuten edellisessäkin postauksessa sanoin, elämä ei ole aina hauskaa ja kivaa, eikä sen tarvitsekaan olla. Laadin nämä ohjeet myös siksi, että haluaisin ihmisten olevan aidompia. Ei sosiaalisessa mediassakaan aina tarvitse esitellä vain niitä elämän parhaita hetkiä, vaan välillä voi kertoa myös huonoista jutuista. Minua ainakin alkaa ahdistaa, jos kaikki esitetään jatkuvasti ihanana ja täydellisenä, koska ei kenenkään elämä ole jatkuvasti niin mahtavaa.

Toivoisin myös, että ihmiset osoittaisivat enemmän myötätuntoa silloin kun toisella on vaikeaa. Haluaisin, että vaikeuksiin suhtauduttaisiin myös realistisemmin elämän heittäminä haasteita, eikä henkilökohtaisina epäonnistumisina. Aina ei tarvitse löytää oikeita sanoja, jotka pyyhkivät murheet pois, vaan välillä voidaan hyväksyä se, että nyt menee huonosti. Itse ainakin olisin välillä kaivannut tällaista hyväksyvää ymmärrystä. Annetaanhan siis armoa sekä itsellemme että toisillemme.

Näidenkin vinkkien perimmäisenä tarkoituksena kun on kuitenkin sen hyvän olon tavoittelu, hieman eri kautta vain.

Tiimipostaus | 5 keinoa hallita stressiä

Maaliskuun blogitiimipostauksen aiheena on stressin hallinta, joten tällä kertaa postauksessa osutaan oikein ytimeen! Minä nimittäin kamppailen tällä hetkellä kovasti juurikin tämän teeman kanssa, sillä gradua pitäisi tehdä, selviytyä kaikesta sairastelusta, töitäkin saada joskus tehtyä, suorittaa kurssit loppuun ja kaiken päälle pitäisi vielä vähän liikkuakin, että tätä ala-arvoisen huonoa kuntoa saisi nostettua edes hitusen. Siinä on sellainen yhdistelmä, joka pistää stressiä pukkaamaan, mutta toisaalta olen ymmärtänyt, että varsinkin mahavaivojen ehkäisemisessä stressin vähentäminen on avainasemassa, joten olen miettinyt paljon tätä teemaa. Katsotaan, saanko mitään järkeviä neuvoja tästä aiheesta annettua, kun en meinaa itsekään tässä pärjätä!

Ensimmäinen neuvo on kaiken ylimääräisen tekemisen ja tavoittelun karsiminen. Olisihan sitä hienoa tehdä, osata ja saavuttaa ties mitä, mutta jos stressitasot nousee liikaa, silloin pitää osata luopua jostakin harrastuksesta, kurssista tai projektista ja keskittyä niihin tehtäviin, jotka on pakko saada hoidetuksi.

Varaa aikaa mielekkäälle tekemiselle, joka vie ajatukset muualle. Joillekin se on liikunta, joku rentoutuu elokuvien ja sarjojen äärellä ja kolmas piirtää tai koristelee kalenteria. Oli rentouttava ja mielen vapauttava tekeminen mitä tahansa, pitäisi sille saada raivattua kalenterista tilaa joka ikiselle päivälle, sillä elämä ei voi olla silkkaa suorittamista heräämisestä nukkumaanmenoon saakka. Tähän ei sitten lasketa instagramin selaamista, vink vink!

Tee rentoutumisharjoituksia. Joskus jos minun on oikein hankala saada unta kaikkien mielessä jylläävien ajatusten vuoksi, pistän youtubesta rentoutusvideon päälle ja uppoudun rauhoittavaan puheeseen ja ohjeisiin. Kännykkä saattaa jäädä itsekseen päälle joksikin aikaa, sillä uni voi viedä mennessään aivan huomaamatta!

Vietä aikaa ystävien tai perheen kanssa niin että keskustelet jostain muusta kuin stressiä aiheuttavista asioista. Kun stressi yltyy suunnattomaksi, tuntuu kuin mielessä ei olisi muuta kuin tekemättömät tehtävät ja työmäärät. Mutta jos niistä päästää irti hetkeksi, voi keskittyminen olla aika paljon parempi sitten kun hommien tekemisen aika on!

Viimeinen neuvo on epäonnistumisen hyväksyminen. Aina ei saa työtehtävää suoritettua täydellisesti, kurssista ei tule parasta arvosanaa tai koti on sotkuinen. Se ei kuitenkaan haittaa ollenkaan! Maailmassa on loppujen lopuksi aikaa vaikka kuinka, joten voit yrittää myöhemmin uudestaan, lykätä joitain tehtäviä tai jopa päästää jonkin jutun ajattelemisesta kokonaan irti. Kukaan ei ole täydellinen.

Mitäpä sanot näistä neuvoista? Onko tuttua juttua, jota on kuitenkin hankala saada toteutettua käytännössä? Onko sinulla lisää vinkkejä? Jatketaan keskustelua kommenttiboksissa!

Muiden tyttöjen vinkit ilmestyvät päivän mittaan heidän blogeihinsa ja ne löytyvät alla olevista linkeistä.

Anniina / Heli / Jenny 

Tiimipostaus | 14 vinkkiä hyvinvointiin

Helmikuun blogitiimipostauksessa päätettiin ottaa osaa hyvinvointihaasteeseen. Tässä jokainen meistä luo omanlaisensa ohjeet hyvinvointiin 14 kohdan listan avulla. Ainostaan ensimmäiset sanat jokaisesta kohdasta ovat yhteisiä, muuten käytämme kukin omaa mielikuvitustamme ja kokemustamme parhaimpien vinkkien antamiseksi teille. Mennään pidemmittä puheitta vinkkien pariin.

Kirjoita päiväkirjaan tai vaikka pelkkään word-tiedostoon ajatuksiasi ja tunteitasi, kun tuntuu pahalta. Itse en ole koskaan oikein päiväkirjaa saanut aikaiseksi kirjoittaa, mutta minulla on word-dokumentti, jonne kirjoitan ajatuksenvirtana mielestäni ulos kaikenlaisia asioita, kun tuntuu pahalta. Ikinä en sitä tekstiä lue, mutta säästän jutut tiedostoon ja jatkan aina edellisen tekstin perään, kun tarve kirjoittamiselle iskee.

Mene ja tule niin paljon tai vähän kuin itse haluat. Tässä elämässä ei ole mikään pakko tehdä ja suorittaa pää kolmantena jalkana, jos se ei tunnu omalta. Nykyään tehokkuuden ihannointi saa helposti huonon omatunnon, jos ei aina saakaan velvollisuuksia tehtyä ja ei ole viittä harrastusta, jossa loistaa. Jos taas haluat tehdä paljon asioita, sekin on ihan sallittua ja silloin kannattaa antaa mennä. Mutta jokaisella meistä on omanlaiset elämämme ja erilaiset olosuhteet, joten ei kannata vertailla liikaa toisiin.

Nauti ruoasta. Älä laske kaloreita, mieti ravintopitoisuuksia ja pohdi terveellisyyttä. Ainakaan liikaa. Välillä on hyvä syödä sitä mitä haluaa ja nauttia hyvästä mausta.

Hymyile ihmisille ja he todennäköisesti hymyilevät sinulle takaisin. Hyvän jakaminen luo hyvää. Aina ei kuitenkaan tarvitse olla hyväntuulinen, jos jokin tuntuu pahalta. Silloin voi antaa itselleen luvan olla nyrpeänä ja allapäin. Mutta negatiivisuuteen ei saa jäädä liian pitkäksi aikaa!

Katso juuri sellaisia sarjoja ja elokuvia kuin haluat. Tai jos et tykkää telkkarin tuijottamisesta, älä katso mitään. Minun mielestä trendien harjalla pysyminen on niin turhaa, tässäkin asiassa. Jos jostain hehkutusta saaneesta sarjasta saa itselleen hyvän vinkin niin totta kai silloin kannattaa viettää aikaa tuotoksen parissa, mutta jonkin sarjan katsominen vain sen takia "kun kaikki muutkin" on turhaa. Itse en esimerkiksi tykännyt Breaking Bad -sarjasta, vaikka sitä on hehkutettu todella paljon. Sen sijaan supersuosittu Game of Thrones upposi itseenikin.

Syö enemmän kasviksia. Olemme niin tottuneita lihan kuluttamiseen, että kun yrittää alkaa vähentää sen käyttöä, kohtaa oikeasti suuria vaikeuksia. Se tuntuu niin hassulta, sillä liha on yksi raaka-aine muiden joukossa, mutta silti se on saanut niin suuren jalansijan suomalaisessa ruoassa ja sen käytön vähentäminen herättää suuria tunteita. Liha ja varsinkin laadukas liha on todella hyvää, sitä en kiistä, mutta sen liiallinen käyttö ei ole hyväksi meille itsellemme eikä maapallolle, joten kannattaa välillä edes kokeilla kasvisruoan syömistä. Itse ainakin olen saanut ruokavaliooni monipuolisuutta, kun olen tutustunut uudenlaisiin kasviksiin ja ruokalajeihin. En itsekään voi sanoa todellakaan olevani mikään vegaani, mutta syön pääosin aika kasvispainotteisesti, minkä ansiosta ruokavalioni on monipuolistunut. Ehkä vähän hassua, mutta olen alkanut syödä enemmän esimerkiksi kalaa, kun olen vähentänyt punaisen lihan käyttöä, mikä on vain pelkästään hyvä juttu terveyden kannalta. Makumaailman avartaminen kannattaa!

Näe maailmaa joko lähelläsi tai kaukana. Uusia paikkoja löytyy niin kotinurkkien tienoilta kuin kaukomailta. Itse tykkään reissata, mutta esimerkiksi Aasiaan tai Afrikkaan meneminen ei tällä hetkellä innosta yhtään. Olen reissannut tähän asti vain Euroopassa ja minusta tuntuu, etten ihan heti ole maanosalta poistumassakaan. Täällä on niin paljon nähtävää.

Halua jotain oikein kovasti. Kun sinulla on unelma, jota kohti mennä, tuntuu elämä merkitykselliseltä.

Anna enemmän kuin otat. Se on välillä hankalaa, mutta ainakin ajatuksen tasolla tämän muistaminen on tärkeää. Toisten auttaminen ja huomioiminen on olennaista, sillä me elämme yhdessä tätä elämäämme täällä. Ja kun olet auttanut muita, todennäköisesti saat apua silloin kuin itse sitä tarvitset.

Työskentele omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Aina se ei ole helppoa, mutta päättäväisyyden avulla voi saavuttaa suuriakin asioita. Itselläni suurin koitos on tällä hetkellä gradun kirjoittaminen, eikä sen tekeminen ole todellakaan mitenkään luontaista minulle, mutta olen päättänyt tehdä sen ja vielä jonain päivänä se tulee olemaan valmis, vaikka välillä meinaan vaipua epätoivoon.

Löydä elämästä ne omat vahvuudet ja mielenkiinnon kohteet. Jos et osaa jotain, etkä ole kiinnostunut taidon kehittämisestä, unohda asia. Jos taas jokin ei luonnistu vielä kovin hyvin, mutta olisit kiinnostunut parantamaan osaamistasi, tee työtä haaveesi eteen.

Juo paljon vettä. Vesi vanhin voitehista, niinhän sitä sanotaan. Vesi puhdistaa kehoa ja virkistää varsinkin aamuisin nautittuna. Itsekin pitäisi aina välillä muistaa juoda enemmän vettä.

Luo jotain uutta. Oli se sitten runo pöytälaatikkoon, erilainen pukeutumistyyli tai persoonallinen valokuva, omien tottumusten rikkominen on hyvin virkistävää. Ehkäpä haluat jakaa oman luomuksesi ja joku toinen saa inspiraatiota siitä!

Tee asioita joista nautit! Rakasta itseäsi ja läheisiäsi! Lepää tarpeeksi! Riko odotuksia, joita meihin kohdistetaan!

Käyhän lukemassa muidenkin tyttöjen laatimat vinkit ja ota niistä toteuttavaksi juuri sinulle kaikkein tärkeimmältä tuntuvat. Omaan hyvinvointiin panostaminen kannattaa aina.

Anniina / Heli / Jenny / Sini

Ensilumi ja -salillakäynti

Tänään satoi lunta. Näin tämän talven ensimmäiset lumihiutaleet. Musta ja synkkä maailma sai hennon valkoisen peitteen ylleen. Ainakin hetkeksi.

Saavuin eilen bussilla Pihtiputaalle. Olen täällä sunnuntaihin asti ja monenlaista ohjelmaa on tiedossa. Eilen pikkuveli houkutteli minut salille. Tosin mua ei kyllä hirveästi tarvinnut houkutella, kerran se kysyi ja minä olin innokkaasti mukana. Salilla käyminen oli aika tunteita herättävä reissu. Kolmisen vuotta sitten tajusin ryhmäliikuntatuntien ja kuntosalikäyntien hienouden. Liikunta oli aina aiemmin ollut pelkkää pakkopullaa, mutta yhtäkkiä pidin salilla käymisestä, painojen nostelusta, itseni koettelemisesta ja selkeästi havaittavista muutoksista. Jäin koukkuun liikuntaan.

Sitten tuli sairaus. Vei vähitellen kaikki voimani, toi väsymyksen, huimauksen ja huonovointisuuden. En voinut enää käydä salilla. Olisin halunnut, mutta en voinut, sillä vähäinenkin liikunnan aiheuttama lämmönnousu ja hikoilu sai aikaan huomattavan huimauksen. En jaksanut tehdä mitään ja liikunta jäi.

Mutta nyt. Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen minulla on sellainen olo, että voin liikkua jälleen. Jaksan kävellä yliopistolle, keskustaan ja takaisin kotiin. Olen jaksanut käydä uimassa. Ja eilen kävin kuntosalilla ensimmäistä kertaa niin kovin pitkään aikaan. Tuli hirvittävän nostalginen olo, sillä reilut pari vuotta sitten tuli käytyä Pihtiputaankin salilla melko paljon. Olin niin onnellinen, kun jaksoin tehdä lämmittelyn crosstrainerilla, nostella pieniä painoja ja pysyin puoli minuuttia lankussa polvet maassa.

Voimat ovat hirvittävän vähäiset, kunto on ihan nollassa ja kiloja kehosta löytyy, mutta jaksoin kuitenkin kuntoilla salilla. Siitä tuli niin hyvä mieli ja inspiraatio, että huvittaisi lähteä salille vaikka heti. Mutta nyt täytyy malttaa. Pitää kuunnella omaa kehoa ja mennä sen mukaan. Olen toipilas vielä pitkään. Enkä tiedä, vaikka lamaannuttava väsymyskausi iskisi takaisin jo vaikka ylihuomenna.

En tavoittele suuria. Olen vain niin onnellinen näistä muutamista viikoista, joiden aikana olen jaksanut liikkua enemmän. Ja toivon niin kovasti, että se jatkuisi. Että hiljalleen voisin lisätä liikuntaa ja saisin voimia takaisin. Että pystyisin jälleen tekemään asioita, joita muutkin tekevät.

Fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä

Satuinpa tuossa selailemaan vanhaa blogiani ja huomasin siellä kuvia minusta vuoden 2013 lopulta. Kuvissa olin hoikka ja sutjakka kuten siihen aikaan olin. Kävin ahkerasti salilla, söin terveellisesti ja jaksoin parhaillaan vetää minuutin lankussa salilla. Olin fyysisesti paremmassa kunnossa kuin ikinä elämäni aikana aiemmin. Mutta sisältä olin rikki. Sinä vuonna menetin molemmat todella läheiset mummuni, alkuvuodesta erosin kolmen vuoden suhteesta, kesän lopulla erosin toisen kerran ja loppuvuoden olin todella kuluttavassa parisuhteessa. Olin todella stressaantunut, ruoka ei meinannut välillä mennä alas, en ollut tyytyväinen opintoihini ja jokapäiväinen elämä tuntui haastavalta. Mieli oli mustana ja olin surullinen niin monien eri syiden vuoksi.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin peilistä katsoo erinäköinen ihminen. Tällä hetkellä minä olen lihava. Kiloja on kertynyt ja ennen kaikkea turvotusta. Maha on iso ja jalat paksut. Elimistä ei toimi kunnolla ja kannan mukanani huomattavaa määrää kuona-aineita. Minulla on surkea kunto ja välillä on vaikea olla omassa vartalossa. Mutta tällä hetkellä olen enemmän sinut itseni kanssa kuin ikinä aiemmin elämässäni. Sairauden myötä olen joutunut rauhoittumaan ja kohtaamaan itseni. Olen tutustunut itseeni, tiedän missä olen hyvä ja mitä en osaa. Olen itsevarmempi ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Opiskelen alaa, jota rakastan, minulla on ihania ystäviä, minulla on Antti ja meillä on yhteinen kotoisa asunto. Olen terveellä tavalla itsekkäämpi, en yritä miellyttää ketään, vaan teen asioita, joita itse haluan. Ruumiini on väsynyt, jäykkä, turvonnut ja kankea, enkä aina koe oloani kovin mukavaksi sen kanssa. Mutta nyt minulla on henkistä voimaa selvittää, mikä on vialla ja etsiä parannuskeinoja. Minä olen aloittanut uuden ruokavalion, hankkinut vitamiineja ja lisäravinteita sekä olen menossa verikokeisiin ja lääkäriin.

Täytyy sanoa, että mieluummin olen sisäisesti vahva ja ulkoisesti vähän rapistunut kuin se kaksi vuotta sitten eksyksissä ollut tyttönen. Joissain vaiheessa sairastelua mielikin on ollut niin väsynyt, kun ruumiista ei ole mihinkään, mutta nyt minulla on voimaa ja tahtoa. Minä paranen vielä. Ja sitten olen parempi Krissu kuin koskaan aiemmin.

Inspiraationa lihaton lokakuu

Halusin haastaa itseni kuun alussa ja kokeilla miltä tuntuisi elää vege-ruokavalion mukaisesti. Tähän mennessä on luistettu muutamat kerrat, mutta myös innostuttu kokeilemaan uusia reseptejä. Tämän viikon ajan olen ollut tunnollinen. Ja lautasille on päätynyt seuraavanlaisia aterioita.

Kasviskastike pastalle.

Juustoinen sienirisotto.

Peruna-juustovuoka.

Ruoan nimeä painamalla pääsee Valion sivuillle katsomaan reseptiä. Samalla voitte vertailla, miltä annosten pitäisi näyttää ja mitä niistä todellisuudessa tulee kun tällainen wnb-kokki pääsee puikkoihin. Ehkä en pärjännyt kuitenkaan ihan hirvittävän huonosti?