Ajoimme Raumaan Turun kautta ja pysähdyimme matkalla Laitilassa. Bongasimme nimittäin ajellessamme Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan kyltin ja halusimme käydä katsastamassa paikan. Laitila oli oikein suloinen pikkukaupunki. Menimme Wirvoitusjuomatehtaalle ja bongasimme lampaita laitumella. Ihastelimme hetken eläimiä ja menimme sitten vilkaisemaan myymälää. Matkaan lähti minulle pari alennussiideriä ja Antilla olutta.
Meidän yöpaikkamme sijaitsi Rauman naapurikunnan puolella. Olimme kaksi yötä mökissä, joka sijaitsi vuokraemännän pihapiirissä. Tilaa mökissä oli runsaasti, mutta valitettavasti ilma oli hivenen huono.
Lauantaina lähdimme tutustumaan vanhaan kaupunkiin. Olin nähnyt paikasta aiemmin vain kuvia, joten ei voinut tarkalleen ottaen tietää, mitä on luvassa. Paikka oli todella upea. Vanhat puutalot ovat tuttuja muista Suomen kaupungeista, mutta niitä on niissä vain yksittäisin siellä täällä. Raumassa puutaloja on paljon ja ne muodostavat elävän kaupungin keskustan, jossa on erilaisia liikkeitä ja palveluita vanhoissa puitteissa.
Vanhaa kaupunkia tuli kierrettyä ja kuvia räpsittyä ahkerasti, minkä lisäksi ehdimme parissa liikkeessä käymään sisällä asti. Mutta koska nukuimme niin pitkään, alkoivat kaupat jo sulkemaan oviaan. Menimme ruokailemaan torin laidalla sijaitsevaan nepalilaiseen Everest Himal -ravintolaan. En ole vähään aikaan ollut niin ähkynä kuin siellä ruokailun jälkeen. Ruoka oli hyvää ja sitä todellakin oli riittävästi!
Päätimme kävellessämme poistua vanhan kaupungin alueelta ja mennä näkötorniin, jonka olemassaolon bongasimme jostakin tienviitasta. Lähdimme kävelemään kohti tornia ja saimme kivuta ensin pienelle mäelle, mikä hivenen verotti meikäläisen voimia. Tornin huipulle pääsi onneksi hissillä. Muuten sinne nouseminen olisi kyllä jäänyt välistä, hah.
Maisemat olivat kyllä aika hulppeat.
Näkötasanteelle pääsystä olisi pitänyt pulittaa pari euroa niin mieluummin pistimme rahat limppariin ja istahdimme lepäämään mahojemme kanssa.
Näköalojen ihailun jälkeen palasimme vanhaan kaupunkiin kiertelemään ja etsimään kuuluisia munkkeja.
Ja nehän löytyivät Wanhan Rauman KaffeBarista. Nuo munkit olivat todella kuohkeita ja hyviä, mutta minun maha oli edelleen aivan täynnä, joten oli työmaa saada syötyä herkku kokonaan. Munkkien jälkeen lähdimme vanhasta kaupungista ja suuntasimme frisbeegolfaamaan. Kierroksen jälkeen jalat oli niin kipeänä, että lähdimme mökille huilaamaan.
Sunnuntaina pakkasimme tavaramme ja suuntasimme vielä takaisin vanhaan kaupunkiin. Menimme Cafe Salin brunssille, joka oli aivan mahtava. Melko edulliseen hintaan kuului suolaisia ja makeita herkkuja, vastapuristettua appelsiinimehua ja listalta sai tilata erikoiskahvin. Ehdottomasti parhaita brunsseja, joilla olen käynyt!
Brunssin jälkeen kävimme vielä Marelan kotimuseossa, joka esittelee vauraan raumalaisen laivanvarustajaperheen asumista ja elämistä Rauman purjelaivamerenkulun kukoistuksen aikana 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Sisustus talossa oli aivan ihana! Samalla museossa oli myös väliaikainen sisällissodasta kertova näyttely, jonne oli koottu esineitä ja tarinoita Raumalla tapahtuneista sodan vaiheista. Kokonaisuus oli todella hieno. Otimme infosta mukaamme ilmeisesti lapsille suunnatun bongaustehtävälapun, jossa oli 16 esinettä, jotka piti museosta bongata. Oli hauska tutkailla huoneita vielä astetta tarkemmin ja etsiä noita tehtävän esineitä.
Museon jälkeen lähdimme ajamaan kotia kohti. Sellainen oli meidän kesälomareissumme Raumalle. Sää suosi koko reissun ajan ja tuntui kyllä ihan kesältä, vaikka syyskuun puolella oltiin jo. Raumaa voin lämpimästi suositella kotimaan matkailun kohteeksi.
Mikä on paras kotimaan kohde, jossa sinä olet vieraillut?
