Väriä harmauteen

Heipä hei taas! Koska muuttoni pääkaupunkiseudulle oli aika monelta osin hyppy tuntemattomaan, on se avannut ovia uusille mahdollisuuksille. Ystäviä kun ei täällä päin hirveästi minulla ennestään ollut, ryhdyin heti aktiivisesti etsimään uusia. Ja onnekseni olen uusia kavereita jo löytänytkin! Yksi heistä on pirteän rempseä Ronja, jonka kanssa ei ole koskaan tylsää. Ensimmäisellä tapaamiskerralla kerroin harrastavani valokuvausta ja hän suostui oikopäätä mallikseni. Lähdimme sitten kuvailemaan eräänä lokakuun lopun iltapäivänä Helsingin keskustaan. Sää oli ankean harmaa ja vettä satoi, mutta saimme silti otettua oikein kivoja kuvia.

Kuvailimme Senaatintorilla ja Tuomiokirkon rappusilla. Meillä oli vaikka ja mitä suunnitelmia lähteä vähän kauemmas kuvailemaan, mutta koska sää oli aikamoisen hankala, pysyttelimme keskustassa. Senaatintori onkin oikein kuvauksellinen ympäristö!

Ronja ei ole aiemmin kuvattavana kuulemma ollut, mutta siitä huolimatta hän oli oikein hyvä malli. Ronjan kanssa oli helppo kuvata ja hän osasi poseerata hyvin. Olemme suunnitelleet jo pitkään uutta kuvausreissua. Toivottavasti se onnistuu pian!

Mitä mieltä te olette meidän kuvaussession tuotoksista?

Kurpitsoita ja silmämunaboolia

Morjesta pöytään! Vaikka sain palautettua graduni, tämä bloggaaminen ei kyllä kauheasti siitään ole aktivoitunut. Tässä on havaittavissa joku ristiriita siinä, että kun aikaa on paljon, tekemistäkin löytyy tai sitten ettei vain saa niin paljoa aikaiseksi, kun tekeminen ei pursu ovista ja ikkunoista. Mutta eipä jäädä näihin hölinöihin nyt jumiin sen pidemmäksi aikaa, vaan hypäätään reilun kolmen viikon taakse. Tuolloin olin Jyväskylässä käymässä viimeisen graduseminaarini ja rakkaiden ystävieni järjestämien halloween-juhlien ansiosta.

Minua pidempään seuranneet tarkkamuistiset muistavat varmasti, että juhlimme viime vuonna halloweenia samaan tapaan. Meidän uusi perinteemme sai jatkoa, kun taas tänä marraskuun alkuna Riinan ja hänen poikaystävänsä asunto muuttui kauhujen luolaksi. 

Herkut ja koristelut olivat taas aivan vimosen päälle. Tarjolla oli kahdenlaista kakkua, turkinpippuri-munkkeja ja erilaisia sipsejä ja karkkeja. Mun asuni oli tänä vuonna zombiprinsessa. Kuninkaallista ajoilta oli mukaan jäänyt kruunu, mutta ulkomuoto oli hivenen kärsinyt matkan varrella. Olin ehkä vetänyt teeman hivenen överimmäksi kuin muut juhlijat, mutta se ei minua haitannut, sillä olin oikein tyytyväinen asuuni!

Nyt kun en enää asu Jyväskylässä, näen näitä tyyppejä aika harvoin. Se on kamalin asia muutossa pääkaupunkiseudulle. Tässä porukassa olen saanut olla oma itseni, pitää hauskaa ja kärsiä opintojen takia. Muistoja on mielessä paljon, mutta onneksi ei sentään mitään lopullisia hyvästejä olla heitetty, vaan pääsen näkemään näitä aina välillä kivojen juttujen äärellä. Ikävä on silti kova!

Hennillä oli juhlissa mukana polaroid-kamera ja sillä innostuimme ottamaan muutaman valokuvan. Tämä on Riinan ottama kuva toisesta polaroidista. Ihailimme noita otoksia erittäin kauan, sillä on noissa vaan jotain sellaista tunnelmaa, jota ei puhelinräpsyissä ole. Tuon kuvan asettelussa ja kaikkien ilmeissä on myös jotain vanhanaikaista, satuin nimittäin ottamaan kuvan niin ettei kukaan ehtinyt asettautua hymyilemään. Ihana muisto!

Kiitokset kaikille näistä juhlista. Oli mukavaa!

Koristeista joulutunnelmaa

Palautin graduni reilu viikko sitten. Muutamat viikot ennen sitä olivat stressitasoiltaan aikamoisen korkeita. Kuten pari postausta aiemmin kerroin, en saanut oikein nukuttuakaan, kun olin niin strssaantunut. Se taas lisäsi entisestään stressiä ja väsymystä. Nyt on kuitenkin suuri kivi vierähtänyt sydämeltäni, kun sain gradun pois päiväjärjestyksestäni. Nyt on aikaa tehdä ja miettiä aivan muita juttuja. Kuten laittaa joulukoristeita esille. Se tuntuu niin kummalliselta. Ja niin hyvältä.

Monesti ennen joulua on ollut tosi kiireistä tai muuten vain en ole jaksanut oikein koristella, mutta nyt siihen oli hyvä mahdollisuus. Ostin muutamia uusia koristeita, otin vanhat esille ja sain äidiltä mukaan joitakin juttuja, joista hän ei enää tykännyt. Näillä saimme mukavan jouluisen lisän sisustukseemme. Yläpuolella olevan kuvan valot ja koristeet ovat eteisen lipaston päällä.

Olohuoneen ikkunalle laitoimme tähtivalokoristeen ja kynttelikön. Parvekkeelle pystytimme tekokuusen ja laitoimme siihen väriä vaihtavat valot, tähden ja erilaisia koristeita.

Kävimme viikonloppuna Antin serkun ja hänen tyttöystävänsä luona ja heidän sisustuksestaan poimimme kivan idean myös meille. Isompia koristeita voi nimittäin laittaa ikkunan yläpuolelle verhonipsuista kiinni roikkumaan. Nerokas idea pieneen tilaan!

Oletteko te laittaneet jo joulukoristeet esille?

8 vinkkiä vähemmän positiiviseen ajatteluun

Netti ja blogit ovat pullollaan hyvän mielen oppaita, vinkkejä positiiviseen ajatteluun ja asenteen muuttamiseen. Välillä kaiken tämän keskellä tuntuu siltä, että mitään oikeita ongelmia ihmisillä ei ole, vaan ainoastaan vääränlaista suhtautumista, jonka voi helposti muuttaa. Kaiken pahan kun voi karkottaa hymyllä ja positiivisilla ajatuksilla. Hyvä lisää hyvää ja elämä on matka, jonka lopussa kiitos seisoo ja sitä rataa. Tämä on mielestäni erittäin haitallinen ja kuluttava puhetapa.

Nykyajassa elävä länsimainen ihminen, jolla on kohtuullinen toimeentulo, katto päänsä päällä ja ihmisiä ympärillään on maailman mittakaavassa todella onnekas. Ja se on totta, meillä on hyvin paljon kaikenlaista, mikä ei ole saatavilla suurimmalle osalle maailman ihmisistä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö meillä voisi olla oikeita ongelmia. Ongelmat toki saattavat olla hyvin erilaisia kuin toisella puolella maailmaa. Mutta ne ovat silti vakavia, haitallisia ja raskaita kantaa. Tätä ei tulisi unohtaa. Ensimmäinen vinkki onkin: hyväksy, että sinulla ja muilla ihmisillä voi olla ongelmia ja suuria haasteita elämässä.

Positiivisen ajattelun korostaminen mielestäni hautaa alleen kyseisen faktan. Sen, että meilläkin voi olla oikeita ongelmia, joita ei ratkaista hymyllä ja kiitollisuuspäiväkirjan pitämisellä. Sen, että välillä meidän elämä on oikeasti todella hankalaa ja raskasta. Toki joku voi olla oikeasti niin onnekas, ettei ole kokenut elämässään juurikaan vastoinkäymisiä, mutta uskaltaisin väittää, että suurin osa meistä on kokenut erittäin hankalia vaiheita elämässään. Tässä ei kuitenkaan ole olemassa mitään objektiivista mittaria, jonka mukaan mitata näitä ongelmia. Jonkun ongelma saattaa tuntua toisesta pieneltä, vaikka se olisi kantajalleen todella raskas. Toinen vinkki on: älä vähättele toisen ongelmia.

Tämä on mielestäni osa koko ongelmaa: toisen näkökulmaan ei osata asettua ja toisen ongelmia vähätellään. Myöskään jos itsellä ei ole kokemusta jostain tietystä ongelmasta, siihen ei osata suhtautua oikein. Mikään ei kauheampaa kuin toisen ongelmien vähättely ja muka-hyvien neuvojen antaminen. Esimerkkinä omasta elämästä voin nostaa tähän murskaavasta väsymyksestä kärsimisen, johon etsin luonnollisesti apua lääkäristä. Erikoislääkärin neuvo asiaan oli otahan itseäsi niskasta kiinni ja käy vähän lenkillä. Voi kuule. Ihan kuin en olisi jo kokeillut tämän tason itsehoitomenetelmiä miljoonaan kertaan. Nämä "vinkit" eivät auta ketään ja tuntuvat saajasta nöyryyttävältä. Kolmas vinkki kuuluukin näin: älä neuvo toisia ihmisiä asioissa, joista et tiedä mitään.

Toisen näkökulmaan asettuminen olisi monessa kohdassa oikein tervetullutta. Empatian osoittaminen esimerkiksi kuuntelemalla on erittäin hyvä keino huomioida toista ihmistä. Aina ei välttämättä tarvitse sanoa mitään, eikä kaikkea tarvitse kääntää positiiviseen ja yrittää ajatella valoa tunnelin päässä. Joskus se, että toinen ymmärtää sinua ja hyväksyy sen, että kaikki menee päin honkia ja sanoo sen ääneen, voi auttaa hyvin paljon. Neljäs neuvo on: kaikesta ei tarvitse nähdä niitä positiivisia puolia.

Positiivista ajattelua ja oman asenteen merkitystä korostava puhetapa vahvistaa nykyään vallalla olevaa individualismia. Sitä aatetta, jonka mukaan jokainen on vastuussa omasta elämästään ja onnestaan, elämän vastoinkäymiset ovat itsestä kiinni ja että yksin pärjääminen on tavoiteltava asia. Menestyneet ihmiset kertovat ansainneensa itse kaiken ja epäonnistunutta osoitellaan sormella. Mitäs meni tekemään huonoja valintoja elämässään. Kaikki ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Me emme voi valita kaikkea tiellemme tulevaa itse, eikä valintoja voi tehdä aina vapaasti. Muilla ihmisillä ja olosuhteilla on paljon merkitystä siihen, millaisia vaihtoehtoja on saatavilla, eikä kaikki ole yksilöstä kiinni. Viides neuvo onkin: tiedosta ympäröivät olosuhteet ja niiden merkitys omaan elämääsi.

Positiivisuuteen ja hyvään keskittyminen estää myös näkemästä ympärillä olevia epäkohtia. Ilmastonmuutos ei katoa keskittymällä muihin asioihin ja eriarvoistumisen lisääntyminen ei ole mitätön ongelma, vaikka se ei sinua henkilökohtaisesti koskettaisikaan. Päänsä hautaaminen vaaleanpunaiseen pumpulihöttöön estää terveen vihaisuuden maailman epäkohtia kohtaan ja toiminnan paremman tulevaisuuden puolesta. Kuudes neuvo on: älä sulje silmiäsi maailman epäkohdilta.

Negatiivisuudessa vellominen ei tietenkään ole hyvä, mutta ei myöskään turha optimismi. Jos esimerkiksi joku ihminen käyttäytyy sinua kohtaan huonosti tai aistit, että hän ei arvosta sinua, kannattaa silloin luottaa omiin tuntemuksiin ja tehdä asialle jotain. Liian suopea ja toiveikas ajattelu ei tee hyvää, vaan altistaa pettymyksille aina uudestaan. Seitsemänneksi ehdotankin: hyväksy myös epämiellyttävät asiat, joiden kohtaaminen on vaikeaa.

Huonojen juttujen nieleminen ja mielen perukoille painaminen ei ole pidemmällä tähtäimellä hyväksi mielenterveydelle. Välillä tunteiden pitäisi päästä valloilleen ja myös negatiivisuudelle antaa aikaa. Näistä negatiivisistakin tunteista pitäisi pystyä kertomaan myös muille ihmisille. Elämä on aika pinnallista ja raskasta, jos koko ajan pitäisi olla positiivinen läheistensäkin lähellä. Viimeinen neuvo on: hyväksy omat tunteesi ja kerro välillä myös muille, kuinka ahdistaa, ärsyttää ja suututtaa.

Näiden neuvojen tarkoituksena ei ole kehottaa ajattelemaan kaikesta pahimmalla mahdollisella tavalla ja vaipumaan synkkyyteen, vaan hyväksymään myös ne negatiiviset jutut ja tuntemukset ja antamaan tilaa myös niille. Kuten edellisessäkin postauksessa sanoin, elämä ei ole aina hauskaa ja kivaa, eikä sen tarvitsekaan olla. Laadin nämä ohjeet myös siksi, että haluaisin ihmisten olevan aidompia. Ei sosiaalisessa mediassakaan aina tarvitse esitellä vain niitä elämän parhaita hetkiä, vaan välillä voi kertoa myös huonoista jutuista. Minua ainakin alkaa ahdistaa, jos kaikki esitetään jatkuvasti ihanana ja täydellisenä, koska ei kenenkään elämä ole jatkuvasti niin mahtavaa.

Toivoisin myös, että ihmiset osoittaisivat enemmän myötätuntoa silloin kun toisella on vaikeaa. Haluaisin, että vaikeuksiin suhtauduttaisiin myös realistisemmin elämän heittäminä haasteita, eikä henkilökohtaisina epäonnistumisina. Aina ei tarvitse löytää oikeita sanoja, jotka pyyhkivät murheet pois, vaan välillä voidaan hyväksyä se, että nyt menee huonosti. Itse ainakin olisin välillä kaivannut tällaista hyväksyvää ymmärrystä. Annetaanhan siis armoa sekä itsellemme että toisillemme.

Näidenkin vinkkien perimmäisenä tarkoituksena kun on kuitenkin sen hyvän olon tavoittelu, hieman eri kautta vain.

Tiimipostaus | Hyvinvointihaaste: unen seuranta

Nyt on marraskuun neljäs päivä. Apua, miten aika oikein kuluu! Toisaalta tuntuu, että viimeiset pari kuukautta ovat kestäneet ikuisuuden ja toisaalta aika viilettää ohi hirveää kyytiä, kun pitäisi saada asioita aikaiseksi ja aika hupenee. Ristiriitainen olo siis, kyllä vain!

Koska on kuun ensimmäinen viikonloppu, on aika julkaista blogitiimipostaus. Tällä kertaa päätimme tyttöjen kanssa tehdä toisillemme viikon mittaiset hyvinvointihaasteet. Olin vähän vastaavanlaisen idean heittänyt ilmoille jo aiemmin, mutta nyt pääsimme yhdessä tarkemmin muotoiltuna toteuttamaan tämän ja odotan innolla, että pääsen lukemaan muiden kokemuksia tästä. Homma meni siis niin että jokainen keksi yhdelle tiimiläiselle viikon mittaisen hyvinvointihaasteen ja jokainen siis sai toteutettavakseen yhden haasteen. Minä keksin haasteen Jennylle ja minulle tällaisen haasteviestin laittoi Ilona: Kristalle voisin antaa sellaisen haasteen, että viikon ajan seuraa omaa unensaantia ja voi vaikka kirjoitella unia ylös. Voisit miettiä nukutko tarpeeksi ja miten omaa unenlaatua voisi parantaa. Tässä postauksessa on tarkoitus kertoilla haasteen tuloksista ja omista fiiliksistä, joita haasteen aikana ilmeni.

Tämä haaste oli parempi kuin hyvä minulle, sillä unirytmini on aivan surkea tällä hetkellä. Kun olin kesällä töissä, se oli piirun verran parempi, mutta nyt kun vain kirjoittelen itsenäisesti gradua ja asun hyvin epäsäännöllisiin aikoihin työtä tekevän miekkosen kanssa, ei kyllä nukkumisrytmin kanssa voi hurrata. Haasteen kuvaus siis lähinnä kertoo, kuinka huonolla tolalla mun nukkuminen on. Vaikka olen asian tiedostanut aiemminkin, tämä haaste herätteli ihan kunnolla. Hypätään siis katsomaan, millainen hirvitys viime viikko osaltani oli nukkumisen suhteen.

ENSIMMÄINEN YÖ

MAANANTAI-TIISTAI

Iltatoimet on tehokkaasti ja mukavasti hoidettu jo klo 23 ja nukkumaan menen puoli kahdentoista jälkeen. Yritän nukkua puolen tunnin ajan, mutta uni ei tule. Kahdentoista jälkeen laitan ASMR-videon päälle ja arvioni mukaan nukahdan puolen tunnin jälkeen. Nousen aamulla ylös 9.20 eli olen saanut unta noin 9 tuntia. Aamulla särkee hivenen päätä. Unen syvyys oli ihan ok.

TOINEN YÖ

TIISTAI-KESKIVIIKKO

Laitan ASMR-videon soimaan klo 23.45 ja nukahdan todella pian. Näen kuitenkin vaiheikkaita unia. Aamulla tai ennemminkin päivällä herään klo 10.45, sillä kännykästä on loppunut akku, enkä ole kuullut herätystä. Jos herääminen on omissa käsissä, se tapahtuu todella myöhään. Unta olen saanut 10 tuntia, olo ei ole hyvä, koska olen nukkunut niin pitkään.

KOLMAS YÖ

KESKIVIIKKO-TORSTAI

Laitan ASMR-videon soimaan puoli kahdentoista aikaan. Yritän tunnin ajan nukkua, mutta uni ei vain tule. Pää on ihan virkeä. Antti tulee puoli yhden aikaan kotiin ja juttelemme vielä hetken. Nukahdan ehkä lähempänä yhtä. Herään klo 9.15. Olen virkeämpi kuin edellisenä aamuna, koska herään aiemmin ja unta on kertynyt noin kahdeksan tuntia.

NELJÄS YÖ

TORSTAI-PERJANTAI

Menen makailemaan sängylle yhdentoista aikoihin, mutta olen kännykällä aika kauan. Nukkumaan rupean noin 0.20 ja uni tulee pian. Aamulla nousen 10.45 monen herätyksen jälkeen ylös. Unta kertyi noin 9 tuntia.

VIIDES YÖ

PERJANTAI-LAUANTAI

Ilta venyy taas Antin kanssa aivan liian pitkäksi ja menen nukkumaan 1.10, jolloin sentään saan unta. Aamulla herään 10.30, mikä on suhteellisen hyvä heräämisaika nukkumaanmenoaikaan nähden ja unta kertyi yli 9 tuntia, mutta en tietenkään erityisen virkeä ollut, sillä nukkumaan meno hieman venähti.

KUUDES YÖ

LAUANTAI-SUNNUNTAI

Olen väsynyt jo aika aikaisin, mutta niin se ilta taas kummasti venyy ja menen nukkumaan 20 yli yhdentoista. Uni tulee pian, kun koko päivän on touhunnut. Kelloja on käännetty, joten vaikka herään klo 9.10, on kello oikeasti jo 10.10. Olen erittäin uninen ja päivä tuntuu käynnistyvän tahmeasti.

SEITSEMÄS YÖ

SUNNUNTAI-MAANANTAI

Menen nukkumaan jo varttia vaille yhdeltätoista, sillä oikeastihan kello olisi jo 23.45. Herään aamulla seitsemältä, joka tietysti vanhaa aikaa olisi klo 8. Teen tämän, koska tajuan unirytmini olevan päin honkia. Olen ihmeen virkeä aikaisen heräämisen vuoksi.

En tiedä, mitä tämä on. Laiskuutta, iltavirkun elämää, tottumusta, mukavuudenhalua? Hyväksi se ei ainakaan ole, mutta tällaiseksi tämä menee, kun ei ole pakollisia herätyksiä aamulla. Aikaisempina vuosina on kuitenkin ollut jotain luentoja tai tapaamisia, joihin on pitänyt herätä ja pitää yllä edes jonkinlaista rytmiä, mutta nyt kun tekee ainoastaan itsenäisesti hommia, se menee tähän.

Olen ollut pari viime viikkoa taas erityisen väsynyt. Siihen on kuitenkin monia syitä: syksy ja pimeys, omasta ruokavaliosta lipsuminen, huonoissa tiloissa ajan viettäminen, reissaaminen, stressi, flunssanpoikanen ja huono unirytmi. Pelkästään en oman laiskuuteni ja valvomisesta nauttimisen syyksi tätä surkeaa unirytmiä voi kuitenkaan oikeasti laittaa, sillä viime viikkoina olen välillä mennyt kyllä ajoissa nukkumaan, mutta uni ei vain ole tullut. Päässä kun on vilissyt miljoonia asioita ja olen ollut ihan virkeä. Siihen taas syynä on varmasti se, että olen ollut todella stressaantunut. Gradun pusertaminen, uudessa paikassa asuminen, yksinäisyys, työnhaku ja sen murehtiminen sekä tulevaisuuden epävarmuus ovat stressanneet todella paljon, mikä näkyy myös unirytmissä.

Kaikki on yhteydessä kaikkeen, erityisesti terveyden ja hyvinvoinnin osalta. Stressi luo negatiivisia ajatuksia, ne taas luovat alakuloisuutta ja väsymystä ja väsymys luo lisää stressiä. Olen kuitenkin iloinen siitä, että tunnistan tämän prosessin itsessäni. Tiedän melko varmasti ne syyt, jotka aiheuttavat minulle huonoa oloa ja voin pyrkiä muuttamaan niitä. On kuitenkin faktaa, että elämä ei aina ole kivaa, eikä sen aina tarvitsekaan olla. Joskus voi olla väsynyt ja alakuloinen ja sekin on ihan ok. Se on erittäin vapauttava ajatus. Eihän stressaamalla aikaansaatu positiivisuus ole mitään aitoa onnellisuutta.

En halua päättää tätä postausta näin negatiivisesti, joten ajattelin seuraavaksi höpötellä teille hieman ASMR-videoista, joista tuolla ylempänä mainitsin. Minun blogi to do -listalla kun on ollut jo jonkin aikaa ASMR-postaus ja nyt on parempi kuin hyvä hetki puhua aiheesta! ASMR eli Autonomous Sensory Meridian Response on aistielämys, joka syntyy erilaisten ärsykkeiden seurauksena. Itse voisin verrata kokemusta kylmiin väreisiin. Aistimuksen voimakkuus vaihtelee ääniärsykkeen mukaan. ASMR-videoiden tarkoituksena on sekä synnyttää tällaista miellyttävää värinää että rentouttaa ja auttaa nukahtamaan. 

Itse en kuuntele ASMR-videoita yleensä tämän väristyksen aikaansaamiseksi, vaan nukahtamisen vuoksi. Välillä nukkumaan mennessä ajatukset laukkaavat ties missä ja silloin ASMR-videon kuuntelu ja kuiskauksiin, naputteluihin, rapinoihin ja muihin ääniin keskittyminen auttaa rentoutumaan ja nukahtamaan. Itse pidän eniten ASMR-videoista, joissa kuiskitaan, naputellaan, rapistellaan ja käytetään erilaisia pintoja ja tapoja tuottaa ääniä. Lisäksi jotkin syömisvideot ovat miellyttäviä. En pidä niin paljoa esimerkiksi nuolemisäänistä, "korvienputsausvideoista" tai hyräilystä. ASMR-videoita on lukemattomia erilaisia ja niiden tekijöitä myös. Itse aloitin oman ASMR-matkani kuuntelemalla ASMR Darlingia. Hän on nyt epäaktivoitunut, mutta onneksi vanhoja videoita voi katsoa aina uudelleen ja uudelleen! Nykyään kuuntelen paljon videoita, joita ovat tehneet Gibi ASMR, ASMRSurge ja FrivolousFox ASMR. 

ASMR-videot auttavat rentoutumaan, luovat hyvää mieltä ja parhaimmillaan miellyttäviä väristyksiä. Ainoa huono puoli on se, että langallisten kuulokkeiden kanssa menee joskus yön aikana solmuun, kun nukkumaan mennessä on kuulokkeet korvilla. Joskus kuuntelin videoita ilman kuulokkeita, mutta en enää osaa, sillä äänet ovat silloin niin paljon vaimeampia.

Sellaisia ajatuksia herätti minussa tämä haaste. Käyhän lukemassa muiden tiimiläisten ajatuksia hyvinvointiviikosta alta löytyvistä linkeistä.

Anniina / Elli / Heli / Ilona / Jenny / Sini

Hyviä unia juuri sinulle!