Vuosi yhdessä

31.1.15


Krissun sanoin

Vuonna 2014 pakkaspäivän 30.1. iltana minä seisoskelin Kirkkopuiston ja Kauppakadun nurkilla hieman hermostuneena. Pimeydestä minua tuli vastaan harmaaseen talvitakkiin pukeutunut poika, joka hymyili leveästi. Lähdimme kävelemään kävelykatua pitkin ja minä selitin siitä, kuinka olin päivällä ollut yliopistolla kuvaamassa ja käteni olivat paleltuneet sen seurauksena. Päädyimme Coffee Houseen, jossa poika osti minulle teetä ja itselleen kaakaota. Menimme istumaan nurkan pyöreään pöytään. Vatsanpohjassa kutitteli ja puhetta riitti monta tuntia.

Vuonna 2015 30.1. ei ollut pakkasta. Oli leuto nollakeli, kun minä ja se poika (tällä kertaa mustaan villakangastakkiin pukeutuneena) kävelimme käsikynkässä Coffee Houseen. Tilasimme vaahtokarkkikaakaot ja minä maksoin, olihan minun vuoro. Menimme istumaan nurkan pyöreään pöytään. Ihmettelimme, kuinka viime kerrasta pystyi olemaan niin kauan, mutta toisaalta niin vähän aikaa. Kuinka meidän molempien elämä oli muuttunut viimeisen vuoden aikana. Kaikki näyttää nyt niin erilaiselta – ei täydelliseltä, mutta paljon paremmalta. Stefan's Steakhousen illallisen jälkeen oli kumman kevyt juosta bussiin.


Poikaystävän fiilistely

Muistan ensimmäisen vuosipäivämme kuin eilispäivän. Vaikea uskoa että eilen tuli jo vuosi täyteen tämän höppänyyden kanssa oloa. Eilen oli siitäkin puhetta, miten vaikeaa sitä on uskoa, mutta samalla vaikea uskoa että vain vuosi on kulunut. Kuitenkin tuntuu siltä, että tunnetaan toisemme niin hyvin.

Eiliset pääetapit olivat Coffee-house, paikka missä käytiin kahvilla sinä päivänä kun tavattiin. Sama pöytä oli vapaana, ja aika nostalginen olo siihen istuessa tuli. Viimeksi itse tuli käytyä siellä tasan vuosi sitten, niin tuli aika jännät fiilikset, että joko sitä on vuosi kulunut. Sen jälkeen kävästiin vielä Stefanilla syömässä oikein kunnon ateria, alkuruuat, pihvit ja kaikki. Oli todellakin arvoisensa paikka, kannattaa käydä.

Mutta joo, ihan parasta sitä vuosipäivässä oli kuitenkin kun päästiin omaan kotiin. Se tuntuu niin oudolta, miten pystyy sanomaan tässä vaiheessa jotakin paikkaa omaksi kodikseen. Kyllä Krissun kanssa yhteen muuttaminen on ollut yksi parhaita asioita ikinä, ja ainakin kuluneesta vuodesta vie voiton. Hankala edes kuvitella elämää ilman. Mutta joo, eiköhän nyt ole täytetty nämä poikaystävä-fiilikset, takaisin studioon.

Ruokajuttuja

28.1.15

Meikä on kipeänä, ihan oikeassa flunssassa tällä kertaa. Kurkku on kipeä ja jaksaminen nollassa. Nyt kun on olo muuten kohentunut jonkin verran, niin pitihän sen lenssun tulla kaveriksi sitten. En tykkää yhtään. No, onpahan saanut hyvällä syyllä olla lukematta tenttiin ja tuijottaa viisi jaksoa Gossip Girliä. 

Ajattelin postailla nyt hieman ja puhua ruokajutuista. Syksyn alussa siis ryhdyin noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota laktoosittomuuden lisäksi. Sen verran ovat nämä terveyskiemurani selkiytyneet, että kyseessä ei kuitenkaan ole keliakia, vaan jokin muu sairaus, jonka takia elimistöni ei oikein kestä viljoja.

Gluteenittomuus on mennyt yllättävän hyvin. Ruokavalion alussa ainoastaan join yliopistolla ruokajuomana kotikaljaa entiseen tapaan, kunnes jossain vaiheessa tajusin, että sekinhän on tehty viljasta (hyvä minä, joskus ihailen omien älynystyröideni toimintaa kovasti) ja muuton aikana haukkasin vahingossa vehnäpizzaa ja pari viikkoa sitten eräissä illanistujaisissa Antti syötti minulle pari murua vehnäkeksiä. Sekä olen ottanut pari karkkia, joiden vehnättömyydestä en ole 100% varma. Mutta muuten olen ollut täysin gluteenittomalla ruokavaliolla viisi kuukautta. Se on tosiaan onnistunut yllättävän hyvin. Välillä tulee hirveitä himotuksia, esimerkiksi jouluna olisin niin kovasti halunnut vehnällisiä joulutorttuja, viime viikonloppuna olisin popsinut mielelläni kääretorttua ja välillä haaveilen ruisleivästä kirsikkatomaattien kera. Mutta kyseisten ruokalajien syöminen ei ole nyt mahdollista, joten yritän kiellettyjen ainesosien haaveilemisen sijaan keskittyä siihen mitä saan syödä. Kun aika paljon kaikkea nannaa kuitenkin saan vielä nauttia. Seuraavaksi jaan parit ruokaan liittyvät kuvat viime ajoilta.


Tässä on esimerkki eräästä aamupalastamme. Teimme blenderillä rahkasekoitukset, joissa on rahkajuomaa, maitorahkaa, maitoa ja Antin porukoilta saatuja itsepoimittuja mustaherukoita. Minä ripottelin päälle chia-siemeniä ja Antin annoksessa on kaurahiutaleita.


Tacot on meidän uusia suosikkeja. Helppo ja maittava illallisratkaisu. Me olemme onnekkaita, kun meillä rutkasti on säilöntäaineetonta jauhelihaa pakkasessa, sen kuin ottaa ja sulattaa. Kun isä metsästää, saa siitä tällaisia pieniä etuja. Muut täytteet ovat yleensä lehtisalaatti, tomaatti, kurkku ja guacamole.


Krissun ja Antin keittiössä toteutetaan välillä vähän luovempia ruokaideoita. Meillä oli kaapissa paistipaloja ja haluttiin keksiä niihin jotain kivaa, joten Antti päätti tehdä leivityksen. Vehnäjauho kun ei jostain syystä oikein sovi, päätimme olla luovia ja murskata sen sijaan tortillasipsejä. Lihat siis pyöriteltiin kananmunassa ja sen jälkeen sipsimurusissa.


Kaveriksi valmistimme perunamuusia. Ihan hauskan makuinen annos. Lisukkeena meikällä oli gluteenitonta leipää sulatejuustoa. Siinä onkin uusi lemppariohjeeni: ota pakastimesta leipää, laita se mikroon sulamaan kahdeksi ja puoleksi minuutiksi ja lopuksi levitä päälle reilusti sulatejuustoa.


Eräänä iltana teimme juusto-perunavuokaa. Itse ruoasta minulla ei ole kuvaa, muta valmistukseen tarvittiin muun muassa tomaatteja, oliiveja ja valkosipulia. Resepti on helppo ja nopea, tuli ihan hyvät eväät näistäkin.


Tänään ei ole ruokahalu ollut huipussaan kipeän kurkun ja heikon olon takia, mutta keitin itselleni kvinoapuuroa. Kvinoa on minulle uusi tuttavuus, toki olen siitä yliopiston ravintoloissa kuullut, mutta aiemmin en ole itse hankkinut sitä omaan kyökkiini. Eräällä kerralla kaupassa vilkuilin erilaisia ainesosia, joista saisin omaan ruokavaliooni monipuolisuutta ja kvinoalaatikko tuli vastaan. Kyljessä kehuttiin kvinoasta saavan erinomaista puuroa, joten pitihän sitä koittaa. Pari kertaa nyt olen keittänyt, mutta en itse erityisen maukkaaksi haukkuisi. Ihan perushyvää, kun laittaa lisäksi voita tai marjoja, mutta ei tuosta ja tuoreesta, höyryävästä kaurapuurosta voi puhua samana päivänä. Ihan hyvä lisäys silti tähän tämänhetkiseen ruokavalioon on kvinoapuurokin.

Tällaisia ruokajuttuja tällä kertaa. Sain viikonloppuna äidin kaverilta vinkin eräästä kirjasta, jossa pohditaan ravinnon ja terveyden suhdetta. Siinä esitetään kolmen viikon täysin viljaton ja lisäaineettomuuteen pyrkivä dieetti. Itse en ehkä kolmeen viikkoon kuitenkaan ryhdy, sillä kirjassa kuulemma sanotaan, että jos henkilö kokee olotilansa paranevan kahdessa viikossa, on dieetti onnistunut, minkä myötä kannattaisi pohtia ruokavalion muutosta. Vähän pelottaa kyseiselle dieetille ryhtyminen, sillä jos oloni kohenisi sen myötä, mitä voisin syödä jatkossa hyvillä mielin? Elämä täysin ilman viljoja kun olisi aika lailla haastavampaa kuin gluteeniton ruokavalio. Aion kuitenkin kokeilla dieettiä, kunhan perehdyn ruoka-aineisiin, joita dieetissä suositellaan käytettävän. Lisäksi haluan syödä "vapaasti" vielä seuraavat pari viikkoa, sillä on edessä pari kivaa juttua, jolloin haluan herkutella. Tämän ruokavalion puitteissa toki. Raportoin aiheesta varmasti lisää myöhemmin!

Maukasta loppuviikkoa kaikille!

Aika koukuttava peli

24.1.15

Nyt on viikonloppu. Nyt ei lueta tenttiin, nyt ei siivota, nyt ei tiskata, nyt ei tehdä oikeastaan juuri mitään. Nyt olen Pihtiputaalla, nukuin pitkään, juttelen perheen ja vierailemaan tulleen äidin serkun kanssa. Juon itse tehtyä mehua ja olen koneella. Syön tacoja. Pelaan Hearthstonea.


Joskus lokakuussa Antti, tuo minun oma nörttini, esitteli minulle uuudehkon pelin, jota hänen veljensä pelaa. Se on keräilykorttipeli, jossa kisataan joko tekoälyä tai todellista ihmistä vastaan. Joka päivä tulee uusi quest eli haaste, jonka suorittamalla saa rahaa. Tuolla rahalla taas voi ostaa korttipakkauksia, joista saa kustakin viisi korttia. Pakkauksia voi ostaa myös oikealla rahalla, mutta me ainakaan rahaamme tähän tuhlata.


Kortteja voi lajitella monella eri tavalla. Ensinnäkin olennaisin jako on minioneihin eli taistelukentälle laitettavien otuksien ja spellien eli erilaisia tapahtumia aiheuttavien loitsujen välillä. Classeja eli luokkia on yhdeksän erilaista ja kullakin on oma hero powerinsa, joka auttaa taistelussa. Kortteja tienataan myös kehittämällä kunkin classin tasoa sekä ostamalla yksinpelisiipiä, joissa pelataan tekoälyä vastaan.


Aloitimme kyseisen pelin pelaamisen lokakuussa ja hurahdettiin ihan täysin. Pelissä on tosiaan päivittäisiä haasteita, joita suorittamalla saa rahaa. Haasteita voi varastoida kerrallaan kolme ja jos niitä ei suorita, uudet questit jäävät saamatta. Joka päivä ei siis ihan tarvitse pelata, vaikka kaikki questit haluaisikin suorittaa. Tässä neljän kuukauden aikana me ollaan menetetty vain alle kymmenen haastetta. Toisin sanoen aika paljon on tullut pelattua ja kortteja tienattua.

Mitä pelejä sinä pelaat ja kuinka usein?

Esittelyssä uusi koti: keittiö

22.1.15

Heipodei! Mä suunnittelin tekeväni syksyllä kämppäpostausta, jossa olisin saanut esiteltyä kesällä kotiin hankittuja uusia juttuja, mutta alkusyksystä mun kämppä oli ihan mullin mallin kirpputorille menevien tavaroiden ja muun kaaoksen takia, eikä loppusyksystä oikein ollut energiaa kyseiselle asialle, joten se vähän jäi. Mutta nyt kun minä ja Antti ollaan asetuttu tänne uuteen, yhteiseen kotiin, on hyvä hetki tehdä asuntopostausta ja esitellä kaikkia uutuuksia, joita nyt viime aikoina on tullut hankittua.

En laita kaikkia kämppää käsittäviä kuvia yhteen postaukseen, ettei tule kuvaähkyä, joten luvassa on useampi postaus aiheeseen liittyen. Liikkeelle lähdetään meikäläisten keittiöstä.


Syksyllä, kun monia monituisia asuntoilmoituksia selailimme, tuli vastaan vähän kaikennäköistä. Jossain kohtaa luovuttiinkin sitten ajatuksesta hankkia asuntoa yksityiseltä, joten kämpän etsintä jäädytettiin ja jäätiin odottelemaan Koasilta ja JYYltä vastauksia. Kun niitä sitten ei kuulunutkaan, selasin jälleen kerran JYYn asuntopalstaa. Siellä oli pari kiinnostavaa ilmoitusta asunnoista, joista löytyi hyvin kuvia. Toisessa oli uusittu, ihanan näköinen keittiö, johon ihastuin ensisilmäyksellä. Ja nyt se keittiö on meidän.


Tältä se näyttää nyt! 

Parasta meidän keittiössä on siistit, tyylikkäät kaapit ja oikeanpuoleisen tason puunnäköinem pinta. Lisäksi kaksi isoa, vierekkäistä allasta ovat luksusta edellisen kämpän ratkaisuun verrattuna. Kaappitilaa on ruhtinaallisesti ja vaikka meillä astioita ja muita keittiötavaroita on suhteellisen massiivisesti, jäi moniin kaappeihin vielä tyhjää tilaa.


Oikeanpuoleinen taso toimii sekä ruoanlaittopaikkana, pienten koneiden säilytyspaikkana, jotta niitä on helppo käyttää sekä jonkin sortin koriste-esineiden ja hedelmien sijana. Kokonaisuus on ainakin minusta aika kiva.


Pöydän ympärillä on vähän erilaisia tuoleja. Noita vanhoja toimistotuoleja olisi se neljä kappaletta, mutta tuon pöydän ympärille tuohon tilaan eivät kaikki mahdu, joten laitettiin Antilla ollut tuoli kolmanneksi. Onpahan pieni hassu yksityiskohtansa se sitten.


Uuden vuoden jälkeen käytiin tosiaan äipän, Villen ja Antin kanssa Ylivieskassa shoppailemassa ja yllä oleva boksi on sieltä reissulta. Tuohon saa laitettua kaikki postista tulleet lehdet ja kirjekuoret kätevästi odottamaan arkistointia.


Antilla oli CD-soitin, jolle ei heti muuton yhteydessä löydetty paikkaa. Tuossa eräänä päivänä tiskatessani mietin, että olisi hauska kuunnella musiikkia puuhastelun ohella, joten ajattelin tuoda tuon soittimen keittiöön. Se sujahti mikrohyllyn alle oikein hyvin ja nyt voidaan keittiöhommia tehdessä tai syödessä kuunnella sitten musiikkia. R2D2-munakellon ostin Antille joululahjaksi.

Sellainen on meidän kyökkimme. Kyllä tuolla kelpaa ruokaa laitella. Kertokaa toki mielipiteenne!

Onnea on pesukone

16.1.15


Vaikka suunnilleen kaikki meidän uudessa kodissa on nyt kunnossa (lukuunottamatta sekavia keittiön kaappeja ja olohuoneen lattialla varastoon pääsyä odottelevaa tavarakasaa), meillä on ollut yksi suuri ongelma. Loppusyksyn, muuton ja joululoman aikana kerääntyneet pyykit. Kun viime viikolla viimein oli saatu pyykkikoneeseen asennettua kaikki ennen joulua ostetut osat ja laitettua ensimmäinen satsi täyteen, päätti konevanhus poksahtaa oikein kunnolla. Tässä ei sitten ihan hirveästi olla pyykkäilty.


Mutta nyt. Nyt meillä on uusi ja hieno pesukone. Kiitolinjan pojat hakivat äsken vanhan masiinan pois ja kantoivat sisään uuden, Gigantista ostetun Rosenlewin. Siellä se nyt pyörii tyhjänä ensimmäistä kertaa. Tuo veden kohina on kuin musiikkia korville! Tässä siis tämän päivän pieni (tai vähän suurempikin) onnenaihe. Vaviskaa pyykkikasat!

Vuoden ensimmäinen postaus

15.1.15

Heipä hei ja hyvää uutta vuotta kaikille!

Viimeinkin meikän elämä on tasaantunut sen verran, että ehtii täällä bloginkin parissa puuhailemaan. Joululoman loppu meni erittäin nopeasti, kun Antti tuli meille ja kävimme mökillä ja pelailimme, vietimme uutta vuotta sekä kävimme äidin, Villen ja Antin kanssa shoppailemassa ja lopuksi teimme muutaman päivän visiitin Antin porukoille. Viime viikon torstaina siirsimme loput tavarat Jyväskylään tänne palatessamme ja sen jälkeen olemme järjestelleet uutta kotia. Muutamia vierailtakin on käynyt kämppää katsomassa ja meitä ilostuttamassa. Nyt on suunnilleen kaikki kunnossa ja opiskelukin on lähtenyt hiljalleen käyntiin. Tavallinen arki on siis täällä taas, viimeinkin. Huh.

Seuraavat kuvat ovat viime viikolta, jolloin lomailimme Antin porukoilla Pielavedellä. Kävimme lähtöpäivän aamuna ulkoilemassa: kävelyttämässä koiria ja ihailemassa lumisia maisemia.


On tullut talven aikana kuvailtua niin vähän, että oli kiva saada edes muutamat lumiset otokset talteen. Ehkä kevään aikana tulee kuviltua hieman enemmän.

Maanantaina taas käväisimme keskustassa äidin kanssa ja kiertelin vähän kauppoja. Mukaan lähti kynsilakanpoistoainetta, reilussa alennuksessa ollut Lumenen kosteuttava meikkivoide sekä H&M:ltä nude-sävyinen luomiväripaletti. Ilona taas oli ostanut nuo ihanat kukkakorvikset joulu/uudenvuoden lahjaksi. Tulevat ihan varmasti käyttöön!


Tästä materialistisesta kuvasta päästäänkin hyvin seuraavaan aiheeseen, nimittäin asetin itselleni haasteen vuodelle 2015. Ei mitään uudenvuoden lupauksia, jotka mullistavat elämäni, vaan tällainen vähän erilainen juttu.


En nimittäin aio hankkia itselleni ollenkaan vaatteita. En vaatekaupoista, en netin kautta, en alennuksista, en kirppareilta. Mukaan haasteeseen kuuluvat myös kengät, hatut, huivit ja laukut - näidenkin kohdalla on nollatoleranssi. Sen sijaan haasteeseen ei kuulu meikit ja korut. Niitäkään nyt ei tietenkään ylenmäärin haalita, mutta niitä saan tarpeen tullen hankkia itselleni.

Miksi ryhdyn tällaiseen haasteeseen? Ensinnäkin muuton aikana tajusin, kuinka älyttömästi vaatteita ja asusteita minulla onkaan. Ainakin seitsemän jätesäkillistä niitä kertyi, kun kaikki kaapit tyhjensin. Se on hirvittävä määrä yhdelle ihmiselle. En siis yksinkertaisesti tarvitse niitä enempää. Minulla on lähemmäs kymmenen takkia, mekkoja sama määrä, paitojen ja housujen lukumäärä ei ole ollenkaan tiedossa. Pipoja, hattuja ja huiveja on jätesäkillinen. Toiseksi säästän tässä huimat määrät rahaa. Kun ei tule osteltua uusia vaatteita, säästyy rahaa, kun minulla on kuitenkin kaapit täynnä kivoja vaatteita, joita käyttää. Kolmanneksi maailmassa tuotetaan halpoja rääsyjä niin mahdottomia määriä, ettei niitä ikimaailmassa saataisi myytyä. Aika paljon niitä kuitenkin ostellaan, eikä laatu ole kovin korkea eli tekstiilijätettä syntyy hyvällä tahdilla. Kirpputorit täyttyvät kuluneista halpisvaatteista ja hyväntekeväisyytenä köyhiin paikkoihin lahjoitettavat vanhat vaatteet näivettävät paikallista tekstiilituotantoa ja pukeutumiskulttuuria. Haluan omalta osaltani edes vähän olla hillitsemässä tätä kehityskulkua. Neljänneksi en halua käyttää aikaani kaupoissa maleksimiseen. Kun on kotona, ei uusien vaatteiden hankkiminen käy mielessäkään. Mutta jos lähtee kaupungille kiertelemään kauppoja, kummasti sitä tulee halu ja tarve saada uusia juttuja vaatekaappiin. Aion siis käyttää aikani paremmalla tavalla kuin pyörimällä yksin kauppakeskuksissa.

Eräs asia, jota tältä vuodelta kovasti odotan, ei ole yksin minusta kiinni, joten se ei ole lupaus. Se on toive. Minä haluaisin parantua. Aluksi tietää, mikä minua vaivaa ja sitten parantua tuosta kehvelin siaraudesta. Sen eteen aion tehdä kaikkeni, mikä vain omissa käsissäni on.

Toivotaan, että tästä tulee kaikin puolin edellistään parempi ja kaikin puolin hyvä vuosi!
Proudly designed by Mlekoshi playground