Kallion leidit

28.10.18

Moikka! Syksy ja gradu ovat vieneet minun energiani niin että ei sitä ihan liikaa tänne blogin puolelle ole liiennyt. Nyt kuitenkin ajattelin viimein tulla postaamaan teille kuvat, jotka otettiin kuukausi sitten. Muistatte varmaan, että kuvailin Miss Ruki Veriä aiemmin Kaupunginpuutarhassa. Sovimme siellä, että lähdemme kuvaamaan uudestaan ja että hän ottaa siskonsa mukaan. Syyskuun lopussa sitten toteutimme tämän kuvaushetken ja kiertelimme Kalliossa hyviä kauvauspaikkoja metsästäen.


Mukana oli siis instagram-nimimerkein ilmaistuna hengenheitto, missrukiver, sumpus ja ruttoinen. Käykäähän seurailemassa näitä upeita leidejä!


Jokaisella kuvattavalla oli omanlaisensa asu erilaisilla teemoilla. Kaikki olivat todella upeita ja näyttäviä. Jokaiselle löytyi myös sopivia kuvaustaustoja matkalla Karhupuistosta Piritorille.


Ulkona oli aika kylmä, joten halusimme hieman lämmikettä kuvaushetken päätteeksi. Menimme Loosisteriin hörppimään kahvia ja limua ja höpöttelemään.

Oli oikein hauska kuvaushetki! Milloinhan sitä pääsisi taas kameran taakse?

20 faktaa Krissusta

15.10.18

Tällä kertaa kerron teille muutamia faktoja itsestäni!


1) Olen luonteeltani aika kärsimätön ja siksi esimerkiksi gradun mittaisen työn tekeminen on todella haastavaa ja raastavaa.

2) Pelaan edelleen aktiivisesti Pokémon GO:ta ja olen tällä hetkellä tasolla 33.

3) Olen tehnyt kuvakirjat vuodesta 2010 vuoteen 2016, mutta viime vuoden kirja on edelleen kesken. Se on ollut to do -listallani jo aivan liian kauan.

4) Olen meidän perheen lyhin reilun 160 senttimetrin pituudellani.

5) Aina kun lähden reissuun, pakkaan pieneen violettiin matkalaukkuuni vaatteet, mutta koska se on niin pieni, minulla on yleensä mukana myös useampi kangaskassi, joissa on läppäri, meikkejä ja muita asioita.

6) Minulla tai perheelläni ei ole koskaan ollut lemmikkiä. Nyt kun pikkuveljellä ja hänen tyttöystävällään on kissa, olen minäkin aivan innoissani.

7) Vaikka suurin osa käyttämästäni kosmetiikasta on luonnonkosmetiikkaa, en ole löytänyt hyvää meikkivoidetta tai huuliväriä luonnollisena, joten käytän NYX:n versioita näistä.

8) Teemme Antin kanssa melkeinpä kaikki ruoka- ja bensaostokset S-ryhmän liikkeistä, että saamme mahdollisimman hyvät bonukset.

9) Olen vieraillut todella monessa suomalaisessa kaupungissa, mutta en ole koskaan käynyt Kokkolassa tai Porissa.

10) Lapsuudenkodistani nykyiseen kotiini on 399 kilometrin matka.

11) Rakastan elämänkertadokkareita. Olen katsonut viime aikoina sellaiset Amy Winehousesta, Aviciista ja Whitney Houstonista. Saa vinkata hyviä dokkareita!

12) Olen ollut tekemässä kahta eri kirjaa ja ne molemmat löytyvät kirjahyllystäni.

13) Vaikka olen suurimmalta osin maidottomalla ruokavaliolla, juusto on edelleen heikkouteni. Vuohenjuusto, arkijuusto, sulatejuusto ja tuorejuusto menevät kyllä. Miksi juusto on niin hyvää?

14) Meidän perheessä kaikilla on oma Opel ja minulla on vanhin, vuonna 2002 käyttöön otettu Pallosalama.

15) Yläasteella ja lukiossa käytimme kavereiden kanssa Lintukodon oraakkelilta kysymiämme nimiä ja loimme välillemme sukulaisuussuhteet. Voi niitä aikoja!

16) En pysty käyttämään kovin korkeita korkoja, sillä nilkkaani on leikattu monta kertaa ja se kipeytyy edelleen tietynlaisissa asennoissa.

17) En käytä enää Snapchatia juurikaan, koska porukka on hävinnyt sieltä uudistusten takia.

18) En omista tällä hetkellä polkupyörää, sillä pitkäaikainen pyöräkumppanini varastettiin muutama vuosi sitten ja käytettynä ostamani pyörä ei oikein sopinut minulle ja se lahjoitettiin sukulaisille.

19) Pidän juustokakkujen leipomisesta, mutta en halua jatkuvasti tehdä niitä, koska en halua syödä kokonaista kakkua Antin kanssa kahdestaan kovin usein.

20) Olen tutustunut netin kautta ihmisiin, jotka ovat jääneet elämääni pitkäksi aikaa ja ovat minulle kovin tärkeitä.

Pieniä askelia

9.10.18



Terveisiä Jyväskylästä! Olin täällä viime viikolla yhden yön ja tulin eilen takaisin. Tuntuu, että tekemistä ja reissaamista on taas aika paljon, mutta kun tekeminen on mieluista ja kiinnostavaa niin mikä jottei! Osallistuin eilen illalla Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan Ympäristöviikon avajaistapahtumaan. Siellä oli kaksi puhujaa, jotka pitivät kahdenkymmenen minuutin puheenvuorot ja sen jälkeen heiltä sai kysyä kysymyksiä ja osallistua keskusteluun. Tapahtuman jälkeen siirryttiin Sohwiin keskustelemaan Zero Waste Finland -yhdistyksen toiminnasta ja tulevista suunnitelmista.

Tapahtuma herätti paljon ajatuksia. Lisäksi eilen julkaistiin Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti, jonka mukaan maapallon lämpötila on noussut noin asteella esiteollisesta ajasta. Raportti kertoo myös, että mikäli ilmaston lämpeneminen jatkuu nykyistä vauhtia, 1,5 asteen raja ylitetään vuosisadan puoleen väliin mennessä, millä on kohtalokkaita vaikutuksia luonnolle, eläimille ja ihmisille.

Oma ilmastoahdistus vaihtelee kovasti. Välillä on todella voimaton olo, kun taas aina ei asiaa oikein jaksa sen enempää miettiä. Omien valintojen miettiminen ja tottumusten muuttaminen on saanut aikaan paremman mielen. Kun teen edes joitain ympäristölle hyviä valintoja, ei tarvitse stressata niin paljon. Stressaaminen kun ei auta ketään eikä mitään, vaan niillä teoilla on nimenomaan merkitystä. En ole täydellinen ja tuskin kukaan on, mutta kun teen edes joitain parempia valintoja ja olen tiedostanut valintojeni merkityksen, olen kulkenut askeleen verran parempaan suuntaan.

Täällä blogissakin olen puhunut jonkin verran ekologisuudesta, mutta asiasta pitäisi puhua paljon enemmän. Välillä puhuminen vain tuntuu niin hankalalta. Tarkoituksenani ei todellakaan ole syyllistää ketään, eikä tuputtaa mitään, mutta aihe koskettaa itseä niin kovin paljon ja haluaisin puhua siitä enemmän. Asenteiden pitäisi muuttua paljon laajemmin ja sosiaalinen media on siinä olennaisessa roolissa.

Tämän ajatuksenvirran päätteeksi haluan kysyä juuri sinulta muutaman kysymyksen.
Tarvitsetko yhtään uutta huonolaatuista pikamuotipaitaa?
Heikkeneekö elämänlaatusi, jos jätät take away -kupit ottamatta?
Muuttuisiko ruokavaliosi huonompaan suuntaan, jos söisit kerran viikossa kasvisruokaa?

Energistä tiistaita kaikille!

Tiimipostaus | Päiväni tulevaisuudentutkijana

6.10.18

On lokakuun ensimmäinen lauantai eli on tuttuun tapaan blogitiimipostauksen aika! Blogi on jäänyt viime aikoina hieman taka-alalle ja siihen on erittäin selvä syy, jonka tietävät kaikki minun instastoorejani seuranneet. Olen nimittäin kirjoittanut pää höyryten gradua, joten kirjoitusenergiaa ei ole enää liiennyt blogiin. Lokakuu saattaa olla aika hiljainen täällä, sillä koko teksti pitäisi saada vielä viimeisteltyä ja sitä on yli 90 sivua. Joten ei välttämättä runosuoni syki enää vapaa-ajalla. Ehkäpä joitain kuvia voisin saada julkaistua? Toivotaan!

Nyt siirrytään kuitenkin postauksen varsinaiseen aiheeseen, joka on my day. Olemme joka syksy toteuttaneet tiimin kanssa kyseisenlaisen postauksen ja niin myös tänä vuonna. Tällä kertaa pyrittiin ottamaan päivän aikana kuvia tunnin välein. Itse kuvasin päivääni keskiviikkona 26.9., joka oli hieman erilainen päivä kuin normaali arkeni. Gradupäivästä ei kukaan jaksaisi lukea postausta, mutta onneksi syyskuun loppuun sattui yksi hieman erilaisempi päivä. Tuona päivänä nimittäin osallistuin Tiedekeskus Heurekassa järjestettyyn FinnSight 2018 -tapahtumaan, joka oli tänä vuonna nimeltään Visiofest. Ystäväni Salla kertoi tapahtumasta joskus kesällä ja minä innostuin lähtemään hänen mukaansa kuulemaan tulevaisuuden pohdinnasta. Seuraavaksi hypätään kuvien kautta päivän vaiheisiin!


kahdeksan jälkeen
Herätys soi kahdeksan aikoihin ja sen jälkeen piti tehdä reippaasti aamutoimet. Aamiaiseksi söin puuroa, johon pilkoin banaania.


yhdeksän jälkeen
Odottelin kehäjunaa, jolla matkasin Louhelasta Tikkurilaan. Oli jännää mennä junalla kerrankin eri suuntaan kuin normaalisti Helsingin keskustaan suunnatessa!


kymmenen jälkeen
Tapahtuma alkoi kymmenen aikoihin aamukahveilla ja croissanteilla. Puheenvuorot alkoivat puoli yhdentoista aikoihin. Visiofestin avasi kuvassa näkyvä Sitran ennakoinnin johtava asiantuntija Mikko Dufva. Hänen jälkeensä johdannon päivän teemaan tarjoili Sitran ennakoinnin ja strategian johtaja Paula Laine. Pääpuheenvuoron piti tulevaisuudentutkija Wendy Schultz. Hänen luennointinsa visioiden voimasta ja merkityksestä oli todella inspiroiva. Schultz näytti dian, jossa oli siteerattu Clem Bezoldia: scenarios are futures for the head... visions are futures for the heart. Se on aika hyvin sanottu!


yhdentoista jälkeen
Schultz antoi osuutensa lopussa tehtäväksi kirjoittaa jättimäiselle post it -lapulle kolme konkreettista visiota, joiden tahtoisi maailmassa toteutuvan. Muodostimme muutaman hengen ryhmät ja kierrätimme laput toisillemme. Jos omassa lapussa oli sama visio, piti laittaa oikein-merkki ja jos olisi halunnut laittaa saman vision omaan lappuunsa, piti merkitä tähdellä.


yhden jälkeen
Kahdentoista jälkeen en voinut ottaa kuvaa, koska osallistuin Sallan kanssa visiodialogiin, jossa keskusteltiin tulevaisuuden vaikuttamisesta. Koko tapahtumassa oli yhteensä noin 350 osanottajaa, mutta yhdessä dialogissa oli vain kolmisenkymmentä henkilöä. Siellä keskustelimme aiheesta pienissä ryhmissä, joissa oli eri-ikäisiä ja eritaustaisia henkilöitä. Pohdimme muodollista ja epämuodollista vaikuttamista, edustuksellisen demokratian tulevaisuutta ja vallan keskittymistä. Keskustelu oli todella mielenkiintoinen! Sen jälkeen kävin katsastamassa osallistujien kolmen vision post it -lappuja, jotka oli asetettu seinälle näkyville.


kahden jälkeen
Kävimme syömässä lounasta, minkä jälkeen menimme kuuntelemaan visiobuffetin esityksiä. Se sisälsi kymmeniä viiden minuutin puheenvuoroja, jossa eri tahojen edustajat kertoivat tulevaisuuden näkymistään. Olimme paikalla siinä vaiheessa kun eri maakuntien liittojen edustajat kertoivat maakuntiensa näkymistä vuonna 2040.


kolmen jälkeen
Visiodialogeja käytiin kahdeksasta eri aiheesta ja jokaisesta teemasta valittiin yksi puhuja purkamaan keskusteluja ja luomaan uusia näkökulmia koko tapahtumayleisön edessä. Toisessa keskustelussa Salla oli rohkeasti mukana kertomassa näkemyksiään. Keskustelut olivat oikein mielenkiintoisia. Päällimmäisenä pointtina minulle keskusteluista jäi se, että tulevaisuutta pohtiessa pitäisi siirtyä pistemäisestä ajattelusta laajempaan ilmiöiden ja niiden seurausten pohdintaan. Näin sen pitäisi olla aika monessakin asiassa.


neljän jälkeen
Yhteenvetävän keskusten jälkeen Valtioneuvoston kanslian neuvotteleva virkamies Taina Kulmala puhui loppusanat, minkä jälkeen All Female Panel -kollektiivin Saana Peltola piti tulevaisuusaiheisen stand up -esityksen. Se oli oikein mukava ja keveä lopetus asiapitoiselle päivälle.


kuuden jälkeen
Tapahtuma loppui viiden aikoihin, mutta jäin Sallan kanssa vielä hetkeksi juttelemaan, sillä Antti lupasi tulla hakemaan minut. Sallan juna tuli kuitenkin aiemmin ja jäin yksin ulos odottelemaan. Onneksi oli sateenvarjo mukana, sillä satoi ja tuuli aika kovasti. Anttikin lopulta saapui paikalle ja suuntasimme Louhelan K-Marketille pikaisille ostoksille.

Ostosten tekemisen jälkeen menimme kotiin ja myöhemmin Antin serkku saapui meille yövieraaksi. Olin aivan puhki pitkän päivän jälkeen, enkä jaksanut ajatella enää kuvaamista ja loppuillasta unohdin sen täysin. Kyseessä on kuitenkin minun päiväni -postaus, joten eihän sillä illalla muutenkaan ole niin väliä vai mitä, hah!

Jos joku kiinnostui tapahtuman sisällöistä enemmänkin, täältä löytyy diaesityksiä ja videoita puheenvuoroista. Tapahtumassa oli asiaa niin paljon, että kaikkea ei mitenkään ehtinyt eikä pystynyt kuulemaan tai sisäistämään.

Sellainen oli päiväni tulevaisuudentutkijana. Käy kurkkaamassa, millaisia päiviä muilla blogitiimin tytöillä on ollut!
Proudly designed by Mlekoshi playground