Fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä

27.10.15

Satuinpa tuossa selailemaan vanhaa blogiani ja huomasin siellä kuvia minusta vuoden 2013 lopulta. Kuvissa olin hoikka ja sutjakka kuten siihen aikaan olin. Kävin ahkerasti salilla, söin terveellisesti ja jaksoin parhaillaan vetää minuutin lankussa salilla. Olin fyysisesti paremmassa kunnossa kuin ikinä elämäni aikana aiemmin. Mutta sisältä olin rikki. Sinä vuonna menetin molemmat todella läheiset mummuni, alkuvuodesta erosin kolmen vuoden suhteesta, kesän lopulla erosin toisen kerran ja loppuvuoden olin todella kuluttavassa parisuhteessa. Olin todella stressaantunut, ruoka ei meinannut välillä mennä alas, en ollut tyytyväinen opintoihini ja jokapäiväinen elämä tuntui haastavalta. Mieli oli mustana ja olin surullinen niin monien eri syiden vuoksi.


Nyt kaksi vuotta myöhemmin peilistä katsoo erinäköinen ihminen. Tällä hetkellä minä olen lihava. Kiloja on kertynyt ja ennen kaikkea turvotusta. Maha on iso ja jalat paksut. Elimistä ei toimi kunnolla ja kannan mukanani huomattavaa määrää kuona-aineita. Minulla on surkea kunto ja välillä on vaikea olla omassa vartalossa. Mutta tällä hetkellä olen enemmän sinut itseni kanssa kuin ikinä aiemmin elämässäni. Sairauden myötä olen joutunut rauhoittumaan ja kohtaamaan itseni. Olen tutustunut itseeni, tiedän missä olen hyvä ja mitä en osaa. Olen itsevarmempi ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Opiskelen alaa, jota rakastan, minulla on ihania ystäviä, minulla on Antti ja meillä on yhteinen kotoisa asunto. Olen terveellä tavalla itsekkäämpi, en yritä miellyttää ketään, vaan teen asioita, joita itse haluan. Ruumiini on väsynyt, jäykkä, turvonnut ja kankea, enkä aina koe oloani kovin mukavaksi sen kanssa. Mutta nyt minulla on henkistä voimaa selvittää, mikä on vialla ja etsiä parannuskeinoja. Minä olen aloittanut uuden ruokavalion, hankkinut vitamiineja ja lisäravinteita sekä olen menossa verikokeisiin ja lääkäriin.


Täytyy sanoa, että mieluummin olen sisäisesti vahva ja ulkoisesti vähän rapistunut kuin se kaksi vuotta sitten eksyksissä ollut tyttönen. Joissain vaiheessa sairastelua mielikin on ollut niin väsynyt, kun ruumiista ei ole mihinkään, mutta nyt minulla on voimaa ja tahtoa. Minä paranen vielä. Ja sitten olen parempi Krissu kuin koskaan aiemmin.

Hyi hyi taas

25.10.15


Oikeasti hävettää tehdä tämä postaus ja tunnustaa tilanne. Viime postauksessa tunnustin 28 vaatetta ja asustetta, nyt pitää tunnustaa, että kesän ja alkusyksyn aikana on tullut ostettua neljä mustaa ja valkoista peruspaitaa. Viime viikonlopun Helsingin reissulla ostin Itäkeskuksesta mustat farkut, sillä ihan liian monet farkkuparit ovat viime aikoina ratkenneet ja hajoilleet, minkä vuoksi ne on pitänyt heittää pois käytöstä. Että tarpeeseen kyllä tuli tämä hankinta ainakin.


Lisäksi viime postauksessa näkyivät uudet talvikengät, jotka ostin eilen pihtiputaalaisesta kenkäkaupasta. Viime talvena en ostanut ollenkaan talvikenkiä, vaan käytin mummulta jääneitä mustia nahkakenkiä, jotka näkyvät ylläolevassa kuvassa. Itse asiassa edellisten talvikenkien ostamisesta on kolme vuotta. Viime vuodet olen käyttänyt aiemmin hankittuja kenkiä ja tosiaan noita mummulta jääneitä, joten eiköhän ne olleet ihan perusteltu ostos.

Paitojen hankkimista olisi toki voinut harkita, mutta monet peruspaidat ovat jääneet pieniksi kilojen kartuttua ja osa ovat kuluneet käytössä niin ettei niitä oikein huvita käyttää. Ihmeen paljon sitä ihminen tarvitsee ja "tarvitsee", vaikka kuinka yrittäisi karsia vaatteiden ja asusteiden hankkimista. Möh. Jospa loppuvuosi menisi nollalinjalla.

Touhukas lauantai

24.10.15

Ohhoh, kylläpäs tämä kulunut viikko on ollut vauhdikas. Tekemistä on riittänyt ja jaksamistakin löytynyt yllättävän paljon. On luettu tenttiin, leivottu ja laitettu ruokaa, siivottu kämppä, järjestetty lautapeli-ilta fuksikavereille, käyty luennoilla ja matkustettu Pihtiputaalle. Eilen kävin hierojalla ja äidin kanssa kyläilemässä, paistettiin pihvejä ja katsottiin Poirotia. 


Päivällä tein kukkakaalimuusia ja lämmitettiin pihvejä. Lisäksi tein gluteenitonta, semivegaania suklaamoussekakkua ja laitoin sen jääkaappiin jähmettymään.


Käytiin aamupäivällä vähän shoppailemassa ja matkaan lähti talvea varten ihanan keveät terveyskengät. Ihan hauskan näköisetkin ovat, vaikka pääpointti noissa on iskua pehmentävät pohjat sekä jalan holvikaarta tukevat pohjalliset. Innostuin vähän ja hankin myös tuollaisen hauskan kuviollisen repuksi mukautuvan laukun. Tuolla voi raahata muistiinpanovälineet yliopistolle, jos ei jaksa isoa reppua pakata mukaan.


Ihailin syksyä ja mökin pihaa valaissutta auringonpaistetta. Mökillä ei tullut kovin kauaa oltua, mutta oli ihan mukava piipahtaa katsomassa uutta sisustusta, jonka äiti on sinne loihtinut.


Mökkireissun jälkeen tekaisin gluteenittoman ja vegaanisen pizzan, jonka pohja oli pakastimessa ehtinyt mennä vähän kuivakaksi, mutta maha tuli täyteen joka tapauksessa. Jälkiruuaksi sai suklaamoussekakkua, joka ei ollut yhtään ällömakeaa, koska laitoin mousseosioon kunnon tummaa suklaata. Aika jännän makuista itse asiassa.

Semmoisia touhuja tänään. Nyt pitää makailla sohvalla lepäilemässä, sillä voimat on ihan loppu ja tuntuu, että migreeni hiipii pitkästä aikaa minua ilahduttamaan. Nyt kone kiinni ja peiton alle! Parempia lauantai-illan jatkoja teille, rakkaat lukijani!

Haluaisin

24.10.15


Haluaisin olla söpö tyttö, jonka koti on huolellisesti sisustettu ja jonka askartelut ja käsityöt ovat suloisia luomuksia. Haluaisin olla hurmaava persoona, joka tekee kaikki iloiseksi ja saa ihmiset puolelleen naurullaan ja puheillaan. Haluaisin olla tunnollinen opiskelija, joka käy kaikilla luennoilla, lukee tenttikirjat suunnilleen sanasta sanaan, eikä häiriinny luennolla parin penkin päässä tuhisevasta uinailijasta. Haluaisin olla rohkea maailmanmatkaaja, joka pakkaa rinkkansa aina tilaisuuden tullen ja lähtee etsimään seikkailuja maailman toiselta puolen. Haluaisin olla hölmö taiteilija, joka rakastaa teatteria tai laulamista tai soittamista ja tekee mitä huvittaa muiden mielipiteistä välittämättä. Haluaisin olla järjestelmällinen aktiivi, joka on monessa mukana ja saa asioita aikaan. Haluaisin olla urheilija, joka tuntee voiman lihaksissaan ja saa kehonsa tekemään sen mitä mieli haluaa. Haluaisin olla rouhea muusikko, jota ihmiset tulevat katsomaan pitkien matkojen takaa ja joka hurmaa ihmiset pelkällä olemassaolollaan. Haluaisin olla määrätietoinen bisnesnainen, joka tekee ideoillaan kärsimyksestä kultaa. Haluaisin olla äiti, joka omistautuu lapsilleen ja antaa heille turvallisen ja hyvän elämän. Haluaisin olla valokuvaaja, joka saa vangittua kuviinsa ainutlaatuisuuden tuntua.

En haluaisi olla tyttö, joka pelkää lukkia niin paljon, ettei saa unta illalla. En haluaisi olla tyttö, jonka tekee mieli hihittää kaikelle taloustieteen luennolla. En haluaisi olla tyttö, joka arvioi joka päivä väsymyksensä ja nivelkipujensa tasoa pohtiessaan, mitä päivä tuo tullessaan. En haluaisi olla tyttö, jonka koti on sotkuinen, vaikka sitä kuinka yrittäisi siivota. En haluaisi olla tyttö, jonka säärikarvat kasvavat valtoimenaan. En haluaisi olla tyttö, joka kantaa harteillaan raskasta taakkaa maailman kohtalosta ollessaan kykenemätön ratkaisemaan omia ongelmiaan. En haluaisi olla tyttö, joka rahat kuluvat parkkisakkoihin. En haluaisi olla tyttö, joka ei tiedä mistä unelmoida. En haluaisi olla tyttö, jonka suunpielet aukeavat B-vitamiinin puutteesta.

Mutta ehkä sellaisenkin tytön on ihan hyvä olla olemassa.

Haloo Helsinki!

19.10.15


Lähdimme siis viime torstaina Antin kanssa jo toista kertaa muutaman viikon sisällä Helsinkiin. Tällä kertaa emme menneet pääkaupunkiin pin-up -juttujen takia, vaan meillä oli mukanamme keväällä ostetut Haloo Helsingin areenakeikan liput.


Saavuimme torstaina niin myöhään, ettemme jaksaneet tehdä muuta kuin käydä Kampin K-Supermarketista hakemassa ruokaa, minkä jälkeen suuntasimme Antin siskon kämpille, jossa majoittuduimme reissun ajan.


Perjantaina lähdimme ensitöiksemme Arabiaan, sillä Antti oli ostanut Facebookin nörttikirppikseltä jotain kirjoja ja kävimme noutamassa ne sieltä. Kirjojenhakureissun jälkeen lähdimme kikkailemaan busseilla ja Antin ansiosta löysimme tiemme Itäkeskukseen. Siellä shoppailtuamme hyppäsimme metroon ja menimme syömään aivan mahtavaan ruokapaikkaan, Hämeentien Bar Loosisteriin.


Sisustus oli hieno ja saimme molemmat mieleiset purilaiset. Antti tulisen ja lihaisan burgerin ja minä gluteenittoman ja vegaanin. Oli todella maittavaa ja nautimme paikan tunnelmasta. Ruoan jälkeen poikkesimme oluthuoneella, minkä jälkeen oli päiväunien aika.


Hartwall Areenalla olimme noin varttia vaille kuusi eli 45 minuuttia ennen ovien avaamista. Saimmekin ihan älyttömän hyvät paikat, olimme toisessa rivissä. Keikka oli yhtä parhautta. Se kesti yli kaksi tuntia ja saimme kuulla melkein kaikki kahden uudemman levyn biisit, pari vanhempaa hittiä ja yllätysvetona coverin Mokoman biisistä Kuu saa valonsa auringolta. Esityksessä nähtiin lyhyehköjä videoita, joiden aikana bändiläiset kävivät vaihtamassa vaatteita. Tunnelmat siirtyivät hartaasta viulujen komppaamasta Kevyempi kantaa kappaleesta Haloo Helsinkiin, jonka aikana kaikki riehuivat ihan kunnolla. Lisäksi Elli piti kiitospuheen faneilleen, jotka lähettävät bändille kirjeitä ja kertovat niissä omasta elämästään. Kyyneleethän siinä vaiheessa valuivat ihan valtoimenaan. Kuinka ihania ihmisiä nuo Haloot ovatkaan suosiostaan huolimatta!


Keikan jälkeen olimme ihan täpinöissämme, joten emme voineet lähteä nukkumaan, vaan suuntasimme keskustaan lasillisille. Nautimme Teerenpelissä luomusiiderit ja -oluet ja käväisimme Henry's Pubissa toisilla, mutta siinä vaiheessa nämä vanhukset olivat siinä kunnossa, että piti lähteä kämpille tutimaan.


Lauantaina nukuimme pitkään, söimme, laitoimme kämpän kuntoon ja otimme tavarat mukaan. Kävimme Senaatintorilla kuvailemassa ja istuskelemassa, minkä jälkeen kävimme kuolaamassa Lautapelit.fi-kaupan tarjontaa. Olin niin vähällä ostaa jotakin, lähinnä Catanin lisäosat houkuttelivat, mutta sain hillittyä itseni.


Ennen bussiin menoa haimme Picnicistä evästä ja minä sain neljällä eurolla kaksi kuivaa gluteenitonta leipäpalaa, joiden välissä oli salaattia, tomaattia ja juustoa. Saihan sillä siirrettyä vähän nälkää, mutta ei todellakaan neljän euron arvoinen. Nyyh, hyvästi Picnicin patongit jälleen kerran.


Jyväskylään saavuttuamme kävimme hakemassa Taikurista iltapalaa. Rojahdimme sohvalle katsomaan Modern Familya tyytyväisinä siitä, että olimme taas kotona. Reissussa on aina kivaa, mutta niin on kotiinpaluukin!

Luonnon helmassa

9.10.15

Terveisiä Pielavedeltä! Tänään päivällä minä ja Antti lähdettiin koirien kanssa ulkoilemaan. Ihailimme jäistä, kylmää maailmaa, jonka auringonvalo sai näyttämään uskomattoman kauniilta. Luonto oli pukeutunut niin moniin eri väreihin: vihreään, ruskeaan, valkeaan ja siniseen. Koirat seikkailivat heinikoissa ja punaisen lelun perässä. Lopulta lelu hukkui pellon lukuisten korsien sekaan, vaikka sitä kuinka kovasti etsittiin. Ilma oli raikas ja sitä oli hyvä hengittää.


Elämä on kaunista. Siihen täytyy uskoa ja luottaa.

Syksyistä

7.10.15

Jou! Oltiin tänään illalla YKP:n porukalla katsomassa yliopistolla Cowspiracy-dokumenttia. Kyseisessä rainassa käydään läpi karjatalouden vaikutuksia maapallon päästöihin, lajien sukupuuttoon, sademetsien tuhoutumiseen ja makean veden ehtymiseen. Dokumentti oli pysäyttävä tuoden esille julman totuuden lihan ja maitotuotteiden syömisen seurauksista. Pisti ajattelemaan ja aion varmasti jatkossa ostaa enemmän vegaanisia, maitotuotteita korvaavia elintarvikkeita. Lihan kulutus on ollut tähänkin asti melko vähäistä, mutta maitotuotteiden vaihtoehtoihin ei ole tullut tutustuttua. Siinäpä uusi alue valloitettavana!


Lauantaina käytiin Antin, Ilonan ja Paavon kanssa kuvailemassa Vaajakoskella. Olipa ihanaa pitkästä aikaa lähteä ulos käppäilemään kameran kanssa. Eikä tarvinnut yksin olla liikkeellä. Sää oli mitä mainioin auringon paistaessa täydeltä taivaalta.


Samalla reissulta kävimme Vaajakosken Design-talossa pienillä ostoksilla. Matkaan lähti puisia pyyhemerkkejä ja dippikulhoja, jotka pääsivät käyttöön heti seuraavana päivänä, kun söimme susheja ja soijakastikkeelle tarvittiin omat astiat.


Tällä viikolla olen käynyt kuorossa laulamassa, meditoimassa, ollut luennoilla ja nukkunut ihan liikaa. Meinaa voimat vaan olla melko vähissä ja se pistää mielen melko lailla matalaksi. Lasken jo päiviä, mutta pitää vaan jaksaa odottaa vielä vajaa kuukausi infektiolääkärille pääsyä. Meinaa olla välillä melko hankalaa näillä energiatasoilla. Pitää vaan yrittää antaa itselle armoa opiskelun suhteen tässä tilanteessa, vaikka kuinka huvittaisi osallistua kaikille luennoille ja lukea tentteihin. Opiskella ehtii kunnolla myöhemminkin. Parantumiselle pitää antaa aikaa nyt.
Proudly designed by Mlekoshi playground