Näytetään tekstit, joissa on tunniste mediasta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mediasta. Näytä kaikki tekstit

Suomalainen kauppareissu

4.6.15

Aloitin eilen lukemaan alusta Little Mrs Finlandin blogia, jossa hän kertoo perheensä haasteesta ostaa vuoden ajan pelkkiä suomalaisia tuotteita tukeakseen suomalaista tuotantoa ja työllisyyttä. Koska innostun kovasti erilaisista haasteista ja kaikesta maailman parantamisesta, luin kyseistä blogia ihan onnessani. Siitä inspiroituneena päätin toteuttaa oman suomalaisuushaasteeni tämän päivän täydennyskauppareissulla. Meidän taloudessa kun on siis tavoitteena käydä kaupassa ainoastaan kerran viikossa ja ostaa kerralla koko viikon ruoat. Aina ei tietenkään osaa arvioida tai ennakoida, miten mitäkin tuotetta kuluu, joten joskus pitää käydä keskellä viikkoa hakemassa jotakin pientä.

Tämän päivän kauppalista oli seuraavanlainen. Ostospaikkana toimi Keljon Prisma.



Ensimmäiseksi hain mangot pakastimesta. Niiden kohdalla nyt ei tarvinnut edes tarkistaa, olisiko suomalaista tarjolla. Näyttävät olevan Perusta peräisin.

Toiseksi suuntasin kasvisosastolle. Valkosipuleista suurin osa oli espanjalaisia, mutta yhden vaihtoehdon löysin vähän lähempää valmistettuna, nimittäin Virossa. Etelänaapurin sipulit lähtivät mukaan.

Irtosipuleita löytyi helposti suomalaisena, hyvä!

Kirsikkatomaatteja halusin ostaa siksi, että minä olen niiden ehdoton suurkuluttaja ja halusin vähän kartoittaa tilannetta. Nimittäin pohdiskelen aihetta kirsikkatomaatit ja niiden alkuperä melkeinpä meidän jokaisella kauppareissulla, sillä olen toki aiemminkin halunnut suosia suomalaista mahdollisimman paljon - opiskelijabudjetin rajoissa toki. Kirsikkatomaateissa vain on ihan järkyytävät hintaerot suomalaisten ja ulkomaisten välillä. Nyt olisi paketin ulkomaalaisia saanut 79 sentillä, kun taas suomalaisittain melko halpa paketti löytyi 1,69 eurolla. Ei kai tuollainen ero mikään maata mullistava ole, mutta kyllä sitä opiskelijana huvittaa säästää jokaisessa mahdollisessa käänteessä. Sitä paitsi yleensä kotimaiset pikkutomaatit ovat kahden ja kolmen euron tuntumassa. Tämän päivän ennätys oli suomalaiset luomukirsikkatomaatit 5,15 euroa pakkaus. Sellaiseen ei kyllä meikän kukkaronnyörit taipuisi. Mutta tuo halvin suomalainen vaihtoehto lähti mukaan.


Babypinaattia löysin tasan kahta eri vaihtoehtoa. Toinen oli halvempi italialainen, jota yleensä on tullut ostettua. Nyt kun syynäsin hyllyä vähän tarkemmin, löysin tuon toisen vaihtoehdon, hitusen kalliimmaan ruotsalaisen babypinaatin. Se on kuitenkin miltei kotomaamme, joten ostin kyseisen pakkauksen.

Sitten siirryin pois ruokaosastolta etsimään vanulappuja. Olen lehtien juttujen ja blogin perusteella ymmärtänyt Little Mrs Finlandin kertoneen, että suomalaisia partahöyliä ja hammasharjoja ei juuri löydy. Olin siis epäilevillä mielillä kosmetiikkaosastolla ja oikein meni: suomalaisia vanulappuja ei löydy. En tiedä, myytäisiinkö niitä jossain muualla, mutta siinä on varmaan tuote, jota ei kyllä liiemmin Suomessa valmisteta. Päätin kuitenkin olla valistunut kuluttaja ja ostaa luomutuppoja normaalien sijaan. Hitusen kalliimpia olivat.

Viimeinen tuote listallani oli kasviravinne. Meidän armaat tomaattimme kun ovat jostain syystä ottaneet viime päivinä vähän osumaa, ajattelin, että pieni kemiallinen piriste voisi tehdä niille ihan hyvää. Tämänkin suhteen olin melko epäileväinen. Aloin tutkailla Substral-pulloja, koska mielikuvani oli, että ne saattavat olla Suomessa valmistettuja. Ja ne olivat kalliimpia. Kyseisen merkin pullot olivat kuitenkin erittäin vaikeaselkoisia, enkä löytänyt niistä tietoa valmistusmaasta. Ajattelin huvin vuoksi vilkaista vieressä tarjolla ollutta Rainbow'n vastaavaa tuotetta ja kas kummaa, se oli Suomessa, Eurajoella valmistettua!

Tässä oli minun pienen haasteeni tulos. Sain ostettua kolme seitsemästä tuotteesta kotimaisena ja kahdessa valitsin lähempänä tuotetun version. Aina ei kannata tuijottaa pelkkää hintaa, sillä suomalainen ei automaattisesti ole kalliimpi tai jos onkin, ei välttämättä mitenkään merkittävästi. Lisäksi halpismerkeillekin kannattaa antaa mahdollisuus, sillä niiden riveistä löytyy yllättävän paljon Suomessa valmistettuja tuotteita.

Olen kiinnittänyt asiaan ennenkin huomiota, mutta tuolla reissulla tuli syynättyä vielä tarkemmin. Itse en kuitenkaan voisi ryhtyä täysin suomalaisten tuotteiden varaan, sillä kyllä ne kuitenkin ovat yleisesti ottaen kalliimpia, kaikkea ruokaa ei ole tarjolla suomalaisena ja itselläni ei ole aikaa tai kiinnostusta lähteä etsimään sopivia tuotteita monista eri kaupoista. Kannustan kuitenkin mahdollisimman monen tarkkailemaan omaa ostoskäyttäytymistään ja ostamaan vaikka joka kauppareissulla yhden suomalaisen tuotteen, jonka olisi normaalisti ostanut halvempana ulkomaisena. Se on ekologisesti ja kansantaloudellisesti arvostettava teko. Minä uskon siihen, että me voimme yhdessä muuttaa maailmaa.

Listalta polulle

1.5.15

Tänään vihdoin ja viimein sain minäkin kuulla blogosfääriä ravistelleen ikävän uutisen, blogilista.fi:n loppumisen. Vaikka monenlaisia erilaisia kanavia ja tapoja blogien seuraamiseen onkin, on blogilista.fi ollut hirveän hauska ja sympaattinen listauspalvelu, jossa on nähnyt blogien suosion luetuimmat-listalla, oman blogin sijoituksen sekä kaikki uskomattomat tagit. Tämä kaikki on kuitenkin historiaa kesäkuun alussa.



Ei kannata kuitenkaan vaipua epätoivoon, vaan kääntää katseet kohti uusia juttuja. Blogilistan korvaajaksi povattu blogipolku.com on saanut hiljalleen lisää blogeja huomaansa. Minäkin kävin omani sinne liittämässä. On hauska lähteä seurailemaan, mitä tästä nettisivustosta kehkeytyykään. Käykäähän vilkaisemassa sivua ja osallistumassa arvontaan levittämällä sanaa uudesta palvelusta!


Meikänkin blogi sieltä nyt sitten löytyy. Nähdään blogipolulla!

Minä olen nainen

27.6.14


Minä olen nainen. Minun pitäisi olla kaunis ja laiha. Siro ja suloinen, nätti ja näpsäkkä. Minä painan 74 kiloa. En ole hirveän lihava, mutta en varmaan nykypäivän kauneusihanteisiinkaan mahdu.

Minä voisin kyllä ryhtyä syömälakkoon ja juosta kuin heikkopää. Voisin käydä salilla kuutena päivänä viikossa, väsyttää itseni loppuun ja luopua sosiaalisesta elämästä. Mutta minä en tahdo. Minulle tärkeintä tässä elämässä ei ole se, minkä numeron näen puntarilla tai montako senttiä jalkojeni ympärys on. Kuten aiemminkin totesin, olen nainen, joten luonnollisesti olen kiinnostunut ulkonäöstäni ja omasta olemuksestani. Loppujen lopuksi siinäkin numerot ovat kuitenkin vain sivuseikka. Kauneutta on itsevarmuus, omaan itseensä panostaminen niin sisäisesti kuin ulkoisestikin, onnellisuus ja tyytyväisyys elämään. Tikkujalat ja ihon läpi törröttävät luunpäät tuskin sen sijaan ovat esteettinen näky.

Voisinhan minä muuttua laihaksi, jos se olisi mahdollista noin vain. Olisin solakka ja litteävatsainen. Rasvaton ja kiinteä. Nätti kukkakeppi. Mutta olisinko minä silloin juuri minä? Olisinko tällainen ja suhtauduttaisiinko minuun näin? Saatanhan minä haluta ensi viikolla kovemmin, mennä salille joka päivä töiden jälkeen ja lopettaa rasvan ja sokerin nauttimisen. Mutta entä sitten, muuttuisiko elämäni siitä loppujen lopuksi sen kummemmaksi.

Minä treenasin syksyllä melko paljon. Söinkin terveellisesti ja vähän, numero vaa'alla pieneni. Sen huomasi ystävätkin. Yksi heistä sanoi minulle: vaikka sä oletkin nyt laihempi, niin silti sä olet sama ihminen. Pysähdyin miettimään. Niinhän minä olin.

Minä rakastan monia ihmisiä. Luulisin, että jokunen rakastaa myös takaisin. Enkä usko, että se rakkaus on riippuvainen numeroista. Toki jos minä alkaisin paisua donitsipalleroksi, voisi joku siitä huomauttaa ja sanoa, että nyt ei olla oikealla tiellä. Mutta ei siinäkään lopulta olisi kyse numeroista, vaan minun hyvinvoinnistani. Minä arvostan monia ihmisiä, mutta se ei johdu siitä, että he näyttäisivät tietynlaiselta tai heidän puntarissaan olisi tietty numero. Vaan siitä, että he ovat ihania ihmisiä, minulla on hauskaa heidän kanssaan, heissä on pala minua. Siksi he ovat ystäviäni.

Enkä kirjoittanut tätä siksi, että voisin tämän jälkeen vetäytyä peiton alle karkkipussien ja sipsisäkkien kanssa hyvällä omatunnolla. Sen sijaan olen Saksan reissun jälkeen pyrkinyt syömään taas terveellisemmin ja jättämään herkkujen syönnin vähemmälle. Puolen vuoden salimaksunkin aion maksaa. Minä kirjoitin tämän siksi, että luin Muuttolintuja syksyllä -blogin postauksen ja aloin ajatella. Ja tajusin, kuinka sairas meidän ajattelumaailmamme kauneuden suhteen nykyään todella onkaan.

Tulin surulliseksi.
Proudly designed by Mlekoshi playground