Tuliaisarvonnan voittaja

28.7.15



Arvoinpa tuossa Random.orgin List Randomizerilla tuliaisarvonnan voittajan. Onni suosi Mariannea, laitan sinulle sähköpostilla viestiä!

Arvonnan palkintohan siis on Krakovasta hankittu. Katselin arvontapostauksen kommentteihin tulleita toiveita ja useammassa pyydettiin kosmetiikkaa tai jotakin paikallista herkkua. Tällaisiin tuliaisiin sitten päädyin. Lovely-merkin violetti kynsilakka, Rimmelin London Colour Rush Balm, sävyä Rumour Has It, punaisia viinikumeja, vadelmanmakuinen myslipatukka sekä tämän kesän kuumin juttu, tarratatuointipakkaus.

Onnea voittajalle, toivottavasti palkinnosta on sinulle iloa!

Krakovan kuumuudessa osa 3

28.7.15

Heräsimme viimeiseen kokonaiseen Krakova-päivään, eikä olo ollut aivan niin hirveä kuin mitä edellisen illan olojen perusteella olisi voinut odottaa. Menimme aamupalalle ja kävelimme Sienna-kadulle, josta lähdimme turistireissulle Auschwitziin. En ottanut kameraa mukaan keskitysleireille, sillä siellä kuvaaminen ei tuntunut soveliaalta. Tätä viimeistä matkapostausta en halua synkentää ajatuksilla kyseisestä paikasta, joten aiheesta ei sen enempää.


Reissun jälkeen kävimme kauppakeskuksessa syömässä Burger Kingissä, sillä siitä on tullut meidän reissuperinne. Juttu sai alkunsa siitä, kun Ville olisi halunnut Lontoossa käydä joka käänteessä syömässä Burger Kingissä. Tämän kesän reissun aloitimme hyvin, sillä kävimme ensimmäisen kerran BK:ssa jo torstai-iltana saapuessamme Jyväskylään. Syönnin jälkeen teimme pienet ostokset ja kävelimme hotellille. Lepäilyn jälkeen lähdimme tekemään viimeisen vilkauksen kaupunkiin ja kuluttamaan loput zlotit.


Söimme reissun toiset jättimäiset pehmikset.


Kävimme hevosajelulla, sillä olimme kuunnelleet kavioiden kopinaa monta päivää ja yötä, niin pitihän se itsekin päästä kokemaan. Istuuduimme vaunun kyytiin ja kiersimme vanhan kaupungin ympäri vielä kerran. Hämärän alkaessa laskeutua kaikki näytti niin kauniilta. Vieno iltatuuli puhalsi kasvoille ja oli viileää. Ajelun jälkeen kulutimme loput käteiset ja ostimme viimeiset tuliaiset.

Reissusta jäi ristiriitaiset fiilikset: Krakova on todella huikea kaupunki ja nähtyä tuli paljon, mutta kipeänä oleminen verotti voimia, eikä kaikesta tietenkään pystynyt nauttimaan yhtä täysillä kuin terveena. Joka tapauksessa reissusta jää paljon muisteltavaa ja minä haluan tuonne vielä uudestaan. Krakova vei sydämeni.

Blogikyselyn tulokset

26.7.15

Heipä hei vielä! Toteutin tuossa jokin aika sitten blogikyselyn, jonka tuloksia lupasin raportoida täällä blogissa. Kyselyyni vastasi 66 aktiivista blogeissa pyörivää henkilöä. Kiitän kaikkia vastanneita!

Tein kyselyn tuloksista infograafin, josta ei tosin tullut ihan niin kaunis kuin olisin halunnut, koska parempi tulos olisi vaatinut korkeamman tason, joka mitä ilmeisimmin on maksullinen palvelu. Pilkoin kuvanmuokkausohjelmalla suurennetun kuvan kahteen osaan, jotta tuosta edes jotenkin saisi selvää. Toivottavasti tärkein tulee kuitenkin esille!

Tuloksista sen verran, että suurin osa vastanneista lukee blogeja päivittäin tai monta kertaa päivässä. Suurimmalla osalla ei kuitenkaan ole kuin 1-10 blogia aktiivisen seurannan alla. Löytyipä toki vastaajia, jotka seuraavat aktiivisesti useampaa kuin 30 blogia. Monet lukevat blogia inspiroituakseen ja viihtyäkseen. Blogeista saadaan vinkkejä sekä tuotemerkeistä että yleisemminkin inspiraatiota esimerkiksi sisustamiseen tai remontointiin. Melkein puolet vastaajista olivat aloittaneet blogien seuraamisen aikavälillä 2011-2013. Blogien lukeminen on sekä lisääntynyt että vähentynyt vastaajien keskuudessa. Kokonaisuus on vastaajien mielestä tärkein seikka blogissa.


Laitoin lisäksi kysymyksen liittyen Suomen blogikenttään. Vastauksia tuli monenlaisia, mutta useimmissa kerrottiin blogien määrän ja laadun lisääntyneen huimasti. Samalla blogeista on kuitenkin kadonnut persoonallisuus ja yhteisöllisyys. Toisaalta blogien suuren määrän vuoksi jokainen varmasti löytää mieleistään luettavaa. Lisäksi esille nousi kaupallisuus ja markkinointi. Osan mielestä blogit ovat liian kaupallisia ja kaikki blogit markkinoivat samoja tuotteita tai tuotemerkkejä, kun taas joidenkin mielestä suomalaiset suhtautuvat liian nihkeästi blogilla tienaamiseen. Yksi vastaajista kirjoitti pitkän kommentin liittyen siihen, kuinka hänen ystävänsä tekee kovasti töitä bloginsa eteen, mutta ei saa siitä itselleen täysipäivästä työtä, koska ei tunne ketään oikeaa henkilöä. Vastaaja oli kysellyt apua eräältä kuuluisalta bloggaajalta, joka oli vastannut, että blogia täytyy pitää rakkaudesta siihen. Vastaaja kuitenkin muistutti, että tämä kyseinen suosittu bloggaajakin kuitenkin ottaa kaiken hyödyn irti blogistaan. Uusien bloggaajien on siis vaikea päästä pinnalle.


Tässäpä minun pienimuotoisen tutkimukseni tulokset. Kiitos vielä kovasti kaikille vastanneille!

Krakovan kuumuudessa osa 2

26.7.15

Toisen kokonaisen Krakova-päivän aamuna se valkeni. Me olimme kaikki kipeinä. Nenät niiskuttivat, yskitti, lihaksia kolotti ja väsytti. Mutta ei auttanut muu kuin kammeta itsensä ylös sängystä aamiaiselle. Aamupalan jälkeen lähdimme etsimään apteekkia, josta olisi voinut ostaa Finrexiniä. Ville kun oli jossain tarkkasilmäisenä poikana törmännyt kyseiseen tuotteeseen. Löysimme apteekin, mutta jouduimme odottamaan jonkin aikaa ovien avautumista, sillä olimme niin varhain liikkeellä. Viimein pääsimme puotiin sisälle, mutta Finrexiniä ei löytynyt. Sen sijaan saimme hirveän makuista puolalaista sekoitusta, jolla tosin nenät aukesivat ja olot paranivat huomattavasti.


Nenien niistämisen jälkeen lähdimme etsimään Wavelin linnan luona sijaitsevaa hop-on hop-off -bussipysäkkiä. Minä, joka olen tunnettu hyvästä suuntavaistostani, otin kartan kouraani ja lähdin johdattelemaan pientä saattuettamme kohti linnaa. Jossain vaiheessa tajusimme, että nyt ei varmaan olla matkalla oikeaan suuntaan. Luovutin kartan pikkuveljelle ja hetken ihmettelyn päästä oli selvillä missä olemme ja minne piti mennä. Olimme menneet aika paljon harhaan, kiitos minun.


Kuljimme Krakovan kuumia katuja kipeinä ja epätoivo meinasi vallata meidät. Janotti ja oli kuuma. Lopulta löysimme Wavelin linnalle. Luovutimme pysäkin etsimisen ja yritimme saada jotakin juotavaa ennen sisälle menemistä, mutta ainoa siinä osassa Krakovaa sijainnut ravintolantapainen oli joku hotelli, jonka tarjoilija tuli häätäämään meidät pois sanoen, että paikka aukeaa vasta parin tunnin kuluttua. Oli pakko kerätä voimanrippeet ja kavuta linnalle ilman juotavaa. Siellä meitä odotti niin pitkä jono, että siinä vaiheessa linna ei kiinnostanut niin paljoa, jotta olisimme jääneet jonottamaan. Sen sijaan Ville löysi helpotuksen: linnan alla oli ravintola. Laskeuduimme pitkin jyrkkää linnan kukkulan rinnettä, sillä emme jaksanet lähteä kiertämään tien kautta. Muutamien kirosanojen ja jalkojen lipsumisen jälkeen selviydyimme hengissä rinteeltä alas ja pääsimme ravintolaan.


Voin kertoa, etten kovin monesti ole ollut niin iloinen pienestä kokispullosta kuin tuossa vaiheessa istuessani ravintolan terassilla ja hörppiessäni viileää juomaa. Ruoaksi valitsin kanapastan ja kylkeen tilasimme vielä kannullisen mansikkamargaritaa.


Ruoan jälkeen aivot alkoivat toimia taas ja pohdimme, mitä seuraavaksi tekisimme. Emme halunneet lähteä enää metsästämään bussipysäkkiä, joten suuntasimme ravintolan tien toiselle puolelle, jossa oli jonossa joka paikassa surraavia miniautoja, jotka tekivät turistikierroksia. En tiedä, mikä kyseisen hökötyksen virallinen nimi on, minä kutsuin sitä kärryksi. Kiertelimme sitten kärryllä vanhan kaupungin ja juutalaiskaupunginosan, Kazimierzin.


Kärryajelun ja hotellissa lepäilemisen jälkeen kipeät matkalaiset keräsivät taas voimansa ja lähtivät etsimään ruokapaikkaa.


Pienten erimielisyyksien jälkeen (minähän en ulkomailla syö Mäkkärissä, vaikka pikkuveli kuinka kovasti haluaisi) päädyimme italiastyyppiseen ravintolaan. Koska minä olin saanut siinä vaiheessa jo tarpeeksi ranskalaisia ynnä muita rasvaisia ruokia, otin parmankinkkusalaatin. Voi kuinka raikasta ja hyvää se olikaan. Harvoin ravintoloiden salaatit ovat noin maukkaita. En tiedä, oliko ruoka niin tainaomaista vai olinko vain ihan liian nälissäni. Joka tapauksessa maistui.

Illalla hotellihuoneessa huono oloni vain paheni ja migreenikohtauskin oli aluillaan. Pelotti ja harmitti ihan vietävästi. Mutta ei auttanut kuin ruveta nukkumaan ja toivoa, että seuraavana aamuna olisi parempi olo.

Krakovan kuumuudessa

23.7.15

Krakova on ainutlaatuinen kaupunki. Se on täynnä historiaa ja tunnelmaa. Siellä on tapahtunut niin paljon kaikkea suurta ja katuja reunustavat rakennukset ovat toinen toistaan vanhempia ja hienompia, ettei voi kuin ihailla näkemäänsä. 


Me saavuimme sinne myöhään perjantai-illalla ja lämpötila oli jo siinä vaiheessa niin kova, ettemme saaneet unta hikoilultamme. Seuraavana aamuna hikoilu sen kun jatkui. Muutaman tunnin unien jälkeen köpöttelimme Marmolada-ravintolaan, jossa järjestettiin hotellimme aamiainen. Aamiaisella oli tarjolla leipää lisukkeineen, salaattia, nakkeja juustolla ja ilman, jogurttia, muroja ja kuivakakkuja. Mun ruokailu vähän rajoittui laktoosiongelman takia, mutta koska olen syönyt viljoja viime aikoina, sain minäkin mahani täyteen.


Aamiaisen jälkeen pikkuveli kyykähti sängylleen ja nukahti siihen, joten minä ja äiti päätimme hyödyntää ajan käymällä korukaupoissa, joissa pikkuveli ei olisi viihtynyt aivan yhtä hyvin kuin me. Ihan vain muutamia koruja ja matkamuistoja lähti matkaan.


Yövyimme Hotel Rezydentissä, joka sijaitsee Grodzka-kadulla, joka on ehdottomasti paras tie Krakovan vanhassa kaupungissa. Ihmisiä, kauppoja ja ruokapaikkoja riittää, peilipukuun pukeutunut äijä huiskutteli ihmisille joka päivä ja sama tyttö soitteli viulua melkein joka ilta. Hevoset kopistelivat ohi aamusta iltamyöhään ja hotellimme vastapäisen vaatekaupan varashälytin kuulemma piipitti erään yön, minä en siihen herännyt. Elämää riitti ja ajan sai kulumaan vain istuskelemalla kadunreunalla jäätelö kädessä.


Grodzka-kadun elämää.


Pienen shoppailukierroksen ja lepäilyn jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Emme jääneet vanhan kaupungin torin lukuisille ravintoloille, vaan lähdimme hieman kauemmas etsimään kivaa ruokapaikkaa. Golebia-kadulla vastaan tuli kanadalainen Antler Poutine & Burger, jonka sisään astuimme. Söimme oikein maittavat purilaiset ja jatkoimme tutkimusmatkaa.



Euroopassa tosiaan rikotaan tällä hetkellä lämpöennätyksiä ja kyllä Krakovassakin lämpöä oli ihan liiaksi asti. Lämmintä varjossa 34 astetta, mikä oli suomalaiseen sateeseen ja kymmenen asteen lämpötiloihin tottuneille vähän liikaa.


Jaksoimme kuitenkin kävellä jonkin verran vanhaa kaupunkia läpi ja vierailimme Mariankirkossa. Keskiaikainen basilika oli todella vaikuttava korkeine kattoine ja kaikkine koristeineen. Siellä oli ihana istahtaa ja levähtää ja katsella vuosisatoja sitten tehtyä mestariteosta. Kirkon edustalla hopeinen kerra ja kultainen daami houkuttelivat minut kuvaan kanssaan.


Kirkkovierailun jälkeen lähdimme Planty-puistoon päin. Siinä vaiheessa tajusimme, että Planty ei ihan joka kohdassa ole mikään maailman hurmaavin viherikkö, sillä se kiertää koko vanhan kaupungin ja on näin ollen melko tavanomainen puisto. Ostin kuitenkin vadelmia ja istahdimme penkille nauttimaan ne.


Kierroksen jälkeen oli pakko mennä käväisemään hotellilla, sillä äiti alkoi tulla kipeäksi ja muutoinkin kuumuus verotti voimiamme. Levon jälkeen tassuttelimme Galeria Krakowskaan, suureen kauppakeskukseen vanhan kaupungin ulkopuolella. Ruokaa nautimme Pizza Hutissa.


Ostimme drinksut, äippä otti alkoholintonta mojitoa ja minä luulin ottavani herkkujuoman, joka lopulta osoittautuikin kaljaksi, johon oli lisätty vähän jotakin muuta makua. Pettymys.


Ruoan jälkeen kiertelimme hieman Galeria Krakowskan kaupoissa. Sisustuskaupoissa oli varsinkin kaikkea ihanaa myynnissä, mutta emme ostaneet kuitenkaan mitään matkalaukkujemme painoksi.


Vanhan kaupungin tori ja Grodzka-katu olivat tosiaan täynnä elämää. Kauppakeskuksesta hotellille päin köpötellessämme satuimme parahiksi näkemään breakdance-esityken. Se ei ollut kovin pitkä, mutta ihan sopivan pituinen meidän väsyneille jaloillemme. Loppuilta oli hyvä lepäillä.

Linkitä blogisi 2015 + arvonta

15.7.15


Heipä hei! Olen lähdössä huomenna taasen tien päälle ja perjantaina on lento Puolaan, joten en tule olemaan koneen äärellä hetkeen. Tämä vuoksi ajatelin järjestää linkitä blogisi -postauksen, ettei blogini ihan hiljene reissun ajaksi. Lisäksi uutta lukemista on aina kiva saada. Laitetaan mukaan vielä pieni mauste eli arvonta! Ostan voittajalle jotakin kivaa reissultani. Kommenttiin voi laittaa toivetta tuliaiselle!

SÄÄNNÖT

1) Linkitä blogisi. Mukaan riittää pelkkä linkki, mutta jos haluat, voit myös laittaa mukaan pienen kuvauksen! Teen esittelypostauksen kivoimmista blogeista!

2) Jos haluat osallistua linkitä blogisi -haasteeseen sekä arvontaan, edellä mainittujen juttujen lisäksi kerro yksi positiivinen ja yksi kehitettävä seikka blogistani.

3) Jos haluat arvontaan kaksi arpaa, linkitä lisäksi tämä postaus omaan blogiisi, Facebookiisi, Instagramiisi tai johonkin muuhun sosiaaliseen mediaan ja laita linkki mukaan kommenttiin.

4) Voit laittaa kommenttiin mukaan toiveen siitä, mitä haluat tuliaisiksi! Mitään älyttömän kallista en tietenkään voi tuoda, mutta otan toiveen huomioon, kunhan se on lähetetty ennen 20.7. Lähetän palkinnon voittajalle postissa.

Aikaa osallistua on 26.7. saakka. Kiitokset jo etukäteen kaikille osallistujille ja onnea arvontaan!

Juhlapäivä

14.7.15

Kuvat (c) Karri Jäntti

Aamupäivä ruoanlaittoa ja leipomista, ruohonleikkausta ja siivoamista. Sitten pikainen suihku ja laittautuminen. Kolmen aikaan ihmisiä alkoi saapua paikalle vesisateen siivittämänä. Alettiin syömään ja jossain vaiheessa aurinko paistoi. Paikalla oli nuoria, parit vanhemmat ja pieni, söpö vauva. Mahat täyttyivät salaateista, piirakasta, rullista, juustokakusta ja kuppikakuista. Kaikki eivät tunteneet toisiaan, mutta mitä pidemmälle ilta kului, sitä enemmän kavereita löytyi. Boolia juotiin kaksi kulhollista ja tölkkejä monta muovikassillista. Pelattiin juomapelejä jalkapallon ja pingispallojen kanssa, sauna lämpeni ja lampi huuhtoi liian kuumuuden iholta. Puolenyön jälkeen koko talo raikasi juhlakansan laulaessa suomihittejä. Neljän aikaan oli pakko mennä nukkumaan. Päivä oli ikimuistoinen ja nyt Antti on juhlittu kandi.
Proudly designed by Mlekoshi playground