Tiimipostaus | Kirje minulle vuoden päähän

6.1.18

On vuoden ensimmäinen lauantai, mikä merkitsee vuoden ensimmäistä blogitiimipostausta. Meillä oli tällä kertaa mielestäni aivan mahtava teema postaukselle, meidän tulee nimittäin kirjoittaa itsellemme kirjeet vuoden päähän. Pidemmittä puheitta kirjeen kimppuun!


Hei Krista!

Sinä elät nyt vuoden 2019 alkua ja olet 26-vuotias. Muuta en voi varmuudella sanoa, sillä edelliset vuodet ovat näyttäneet sen, että vuosi on pitkä aika ja moni asia muuttuu. Minä kuitenkin toivon kovasti, että asut Helsingissä tai pääkaupunkiseudulla Antin kanssa mukavassa asunnossa, jonne teillä on ollut varaa ostaa uusi keittiönpöytä huonekaluliikkeestä. Toivottavasti olet töissä jossain paikassa, jonne heräät joka aamu mielellään ja mietit, että kaikki opiskelu ja sen aikainen vaiva on ollut sen väärti. Ehkä olet ollut samassa työpaikassa jo kesästä lähtien tai sitten olet ollut jo useammassa paikassa. Toivon, että et ole ollut työttömänä, ainakaan kovin pitkään.

Toivottavasti sinä yhä jaksat olla kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, vaikka opinnot niitä eivät enää sinulle samalla tavalla tuputa naaman eteen kuin aiemmin. Ehkä olet löytänyt Helsingistä uusia ihmisiä, joiden kanssa voit keskustella samalla innolla kaikesta tärkeästä kuin YKP-ystävien kanssa. Toivottavasti et ole unohtanut kaikkia niitä ihmisiä, joihin sait viimeisinä yliopistovuosinasi tutustua. Tai no tiedän jo nyt, ettet heitä unohda, mutta toivon, että sinulla on myös aikaa ja halua nähdä heitä ja pitää yhteyttä.

Perheen kanssa kaikki menee varmasti samaan tapaan kuin ennenkin, mutta olet varmasti viettänyt aikaa Pihtiputaalla vähemmän kuin minä vietän nyt. Bussi kuitenkin kulkee Helsingistä Keski-Suomeen, joten olet varmasti käynyt aina välillä perhettä moikkaamassa. Villekin on päässyt jo armeijasta ja on varmasti kasvanut ja kypsynyt entisestään. Toivottavasti vietitte kesällä kahdet juhlat. Villen lakkiaiset ja niin, toivottavasti sinä olet valmistunut ennen kesää ja saanut viettää kesäisiä juhlia ystävien ja sukulaisten kanssa.

Muista, että hiuksia ei värjätä synteettisillä aineilla ja että luonnonkosmetiikan tulee olla ensisijainen vaihtoehto. Et saa syödä vehnää, etkä maitoa ja punaista lihaa tulee pääosin välttää. En tiedä, missä Pallosalama menee, toivottavasti se on edelleen pihassasi uskollisena menopelinä. Et saa hommata uutta autoa noin vain, vaan ajelet Pallosalamalla niin kauan kuin se kestää ja sitten harkitset tarkasti uuden kulkuneuvon ostamista.

Muista valokuvata edelleen, vaikka kuinka olisit kiireinen töissäsi. Työ ei saa olla koko elämä, vaan pitää olla muutakin. Ihmiset ovat elämässä kaikkein tärkeintä. Toivottavasti olet saanut liikunnasta säännöllisen osan elämääsi ja sillä tavoin olet saanut otteen fibromyalgiasta. Ehkäpä sinuun sattuisi silloin vähemmän kuin minuun nyt.

Ennen kaikkea toivon, että olet onnellinen ja että tiedät, mihin suuntaan elämässä mennä. Tällä hetkellä kun tulevaisuus tuntuu niin ennakoimattomalta ja isoja muutoksia on luvassa. Sinähän jo tiedät, miten kaikki meni. Eiköhän kuitenkin parhain päin.

Rakkaudella,
2018 vuoden Krista

Muiden blogitiimiläisten kirjeet löydät näistä linkeistä
Anniina / Heli Jenny / Sini

4 kommenttia:

  1. Tää kirje oli jotenkin vaan niin ihana <3 kyllä kaikki aina tavalla tai toisella järjestyy, eiköhän siis tuo sunkin tilanne, vaikka vielä kaikki onkin epävarmaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Eiköhän, siihen pitää vaan luottaa. :)

      Poista
  2. Mielenkiintoisia aikoja eletään! Isoja muutoksia tulossa sulla vuoden aikana.. hauska nähdä minne elämä kuljettaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Vuoden päästä sitten näkee miten kaikki päättyikään. :)

      Poista

Ilahdun suuresti kommentistasi!

Proudly designed by Mlekoshi playground