Täällä taas!

Viime kerrasta on ihan liian kauan aikaa, mutta täällä sitä taas ollaan! Viime aikoina on tapahtunut niin paljon kaikkea, ettei tiedä mistä alottaisi. Vappu oli ja meni, mutta sen jälkeen tapahtui suurin juttu, nimittäin muutto. Siinä olikin sellainen operaatio, ettei paremmasta väliä. Snäpissä minua seuranneet pääsivät mukaan tähän vaiheikkaaseen prosessiin, josta ei käänteitä puuttunut. Minun piti nimittäin muuttaa alun perin toukokuun alussa keskustaan erääseen yksiöön ja asia varmistui siinä huhtikuun puolessavälissä. 

Saatuani asunnon avaimet ja aloitellessamme siivoamaan asuntoa alkoi minuun hiipiä epäilyksiä. Kuten aiemmin kerroin, olen yliopistolla altistunut homeelle, mikä on aiheuttanut niin suuria vaikeuksia monen vuoden ajalle, että tästä lähtien olen hyvin tarkka tiloista, joissa vietän paljon aikaa. Asunnossa nenääni alkoi kutittaa ja päätä särkeä. Rappukäytävässä haisi aika voimakkaasti, mutta kämpän sisällä ei niinkään. Elin vajaan viikon hirveässä epätietoisuuden tilassa, kun en tiennyt uskoako oireita vai yrittää vain luottaa, että ei siellä mitään haitallista ole. Testiyön jälkeen ei tullut pahempia oireita, joten olin jo positiivisemmalla mielellä, mutta soitto isännöitsijälle muutti kaiken. Olen todella kiitollinen isännöitsijälle, joka kertoi rehellisesti, mitä talossa oli tapahtunut. Sitten alkoi hirveä soppa, kun piti purkaa vuokrasopimus ja alkaa etsiä uutta asuntoa. Loppu hyvin kaikki hyvin, nyt asun Kekkolassa viime vuonna valmistuneessa talossa ja minulla on oma takapiha.

Muutto oli niin sekava asunnon vaihdon ja kaiken arpomisen takia, etten osannut hirveästi pakata etukäteen. Sitten kun muutto varmistui, piti yhtäkkiä pakata kaksion ja pienen varastohäkin tavarat ja kuskata niitä neljään eri osoitteeseen. En ymmärrä, miten meillä pystyi olemaan niin paljon tavaraa. Sitä nimittäin riitti ja riitti. Roskiin meni lukemattomia muovipusseja, Pihtiputaalla on sohvan täydeltä kirpputorille menevää tavaraa ja osa menee mökille tai Putaalle muuhun käyttöön. Paljon tavaraa meni säilöön Pihtiputaalle ja Pielavedelle, sillä minun yksiööni ja Antin alivuokraamaan huoneeseen ei ihan hirveästi tavaraa mahtunut, emmekä sentään ihan kaikesta kämppiimme mahtumattomasta tavarasta olleet luopumassa. 

Olen muuttanut aiemmin kolme kertaa, mutta tuntui, että tässä muutossa tuli oltua kaikkein kriittisin säilytettävän tavaran suhteen. Aiemmin olen muuttanut aina samankokoiseen tai isompaan asuntoon, joten ei ole tarvinnut olla niin tarkka tavaran kanssa. Nyt kun säilytettävät asiat rahdattiin 150 ja 200 kilometrin päähän, piti tosissaan miettiä, mitä oikeasti haluaa säilyttää. Tulipahan käytyä tuota omaisuutta läpi ihan kunnolla!

Tällä viikolla karkasimme siivoamisen, pakkaamisen ja tavaroiden kantamisen loputtua vähän muihin maisemiin Antin kanssa. Olimme kolme päivää Berliinissä ihmettelemässä Saksan kevättä. Siitä on tulossa juttua, kunhan saan käytyä kuvia läpi.

Luonnollisesti tässä härdellissä blogi on jäänyt taka-alalle. Hyvä, että olen ehtinyt toukokuun aikana opiskelemaankaan yhtään. Jonkin verran olen saanut tenttiin luettua, mutta aika vähäistä se on ollut. Meni siis hieman suunnitelmat uusiksi toukokuun opiskelujen suhteen. Toisaalta hyvä, että sai tuon muuton ja uuden kodin laittamisen hoidettua kerralla kuntoon. Tosin nyt ei voi huokaista kuin vuoden verran, koska ensi keväänä todennäköisesti tulee vaihdettua taas osoitetta. Mutta vuosihan on kuitenkin aika pitkä aika, joten sitä ei tarvitse murehtia vielä piiiitkään aikaan, vai mitä?

Huhtikuun kiitollisuudet jäi tekemättä, joten kuun vaihteessa raapustan yhdistelmäpostauksen niin huhtikuun kuin toukokuunkin kivoista jutuista. Samoiten toukokuun blogitiimipostaus jäi tyystin välistä, kun koko tiimillä oli niin hektinen tilanne päällä kaikkien mahdollisten asioiden kanssa. Kesäkuun alussa palaillaan asiaan siis myös tiimipostauksen parissa. Seuraavaksi kuitenkin tulossa juttua Berliinistä!

Olethan vielä matkassani mukana, vaikka blogissa on ollut pientä taukoa?