Me kaikki olemme kauniita

Kehopositiivisuudesta puhutaan nykyään yhä enemmän ja välillä aihe nousee pinnalle niin että ääneen pääsevät nekin, joiden olisi parempi pitää suunsa kiinni aiheeseen liittyen. Minä seuraan Instagramissa monia kehopositiivisuuteen keskittyviä tilejä ja olen ammentanut niistä itselleni todella paljon. Siksi kirjoitan nyt tämän tekstin.

Tässä olen minä, painoindeksin mukaan vaikeasti lihava. Kommenttipalstojen ritarit ovat kovin huolissaan lihavien verenpaineesta, kolesterolista ja diabetesriskistä. Kiitos vain, mutta ainakaan toistaiseksi ei näistä sairauksista ole ollut minulle vaivaa. Ja minä tiedän sen, sillä minua on tutkittu aikamoisen paljon ja kyseisiin vaivoihin liittyviä lukuja on mitattu lukemattomia kertoja.

Näiden sairauksien sijaan minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, uniapnea, fibromyalgia ja homealtistus. Kiinnostaako näiden sairauksien olemassaolo? Ovatko kansanterveyden vaalijat kiinnostuneita homeitiöistä ja ympäristömyrkyistä ja niiden vaikutuksesta ihmisten terveyteen? Saattaisiko käydä mielessä, että hoitamattoman uniapnean seurauksena potilas voi nukahtaa rattiin ja riskeerata monen liikenteenkäyttäjän hengen? Huolestuttaako kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai fibromyalgiasta johtuvan väsymyksen aiheuttama työtehon lasku?

Niinpä. Mutta kyllä huolettaa, kuinka käy veronmaksajien rahoille ja kansantaloudelle, kun lihavat ihmiset sairastuvat kakkostyypin diabetekseen, verenpainetauteihin tai kolesteroli nousee korkeaksi. Nämä sairaudet lihavat ihmiset kun ovat aiheuttaneet itselleen aivan itse! Lihavuus kun merkitsee sitä, että ihminen makaa sohvalla iltakaudet ja syytää kaksin käsin roskaruokaa suuhunsa. Oikeastaan lihavuus itsessään on jo sairautta. Niin hirveän näköistäkin se on!

Voisimmeko kuitenkin käyttää hetken pohtiaksemme, voisiko olla mahdollista, että lihavuus ei ole yhtä kuin sairaus ja laihuus yhtä kuin terveys? Voisiko tässä väitteessä olla jotakin perää? Tai mennä vielä aavistuksen radikaalimaan suuntaan ja pohtia sitä, että lihavuus ei ehkä aina ole oma valinta. No mutta sehän on silkkaa matematiikkaa, pitää vain syödä saman verran kuin kuluttaa. Olisiko kuitenkin mahdollista, että meidän jokaisen keho on aivan omanlaisensa kokonaisuus? Muuttujat tässä matemaattisessa yhtälössä ovat varmasti aika erilaiset nuorella terveellä urheilijalla kuin vanhemmalla reumaa sairastavalla astmaatikolla. Aineenvaihdunnoissa on eroja ja sairauksista johtuen liikkuminen voi olla todella hankalaa. Silti ihmisen on pakko syödä. Entäs miten kuvioon sopivat ne laihat, jotka syövät hillittömiä määriä roskaruokaa ja terveellisesti elävät, melko vähän syövät lihavat? Jos on lihava, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että syö paljon ja epäterveellisesti.

Minä en ole jaksanut viime aikoina syödä kovin terveellisesti, millä varmasti on oma vaikutuksensa vaa'an lukemaan. Mutta minä olen myös kokeillut vähäenergisiä dieettejä, joissa pyritään muutamissa viikoissa pudottamaan painoa epäterveellisen isoja määriä. Se olo, mikä minulla on kaikkien dieettien alkuvaiheen jälkeen tullut, ei mahdollista aivotyön tekemistä tai normaalia elämää. Jos tuijotetaan tiiviisti pelkkää helmitaulua, noiden dieettien mukaiset kalorimäärät saattaisivat vähäisen liikuntani ja hitaan aineenvaihduntani mukaan olla sopivia minulle, mutta saan kituutusruokavaliolla ollessani niin paljon oireita, että en kykene keskittymään mihinkään. Voi arvata, haluanko yrittää tiputtaa muutamaa sataa grammaa näännyttämällä itseäni nälkään vai syödä normaalisti, joskus hieman liikojen herkkujen kanssa, mikä saattaa nostaa painoani.

Kehopositiivisuuden ideana on yrittää juurruttaa mieliimme ajatusta, että kauneutta on monenlaista. Voi olla kaunis ja hurmaava, vaikka ei olekaan xs-kokoinen malli. Xs-kokoinen malli on kaunis, mutta niin on myös 46-kokoinen viestintänainen. Me kaikki olemme omalla tavallamme kauniita ja medioissa pitäisi esittää monenlaisia kehoja. Lihavuus kuitenkin ällöttää joitakin ihmisiä. Se on heidän mielestään rumaa ja kertoo siitä, että ihminen on laiska, tyhmä ja saamaton. He käärivät inhonsa terveyshuoliin ja muihin kauniimpiin sanoihin, kun eivät sentään suoraan kehtaa sanoa, kuinka lihavat ihmiset inhottavat heitä. Siksi heitä ei kiinnosta oikeat suuria taloudellisia tappioita aiheuttavat terveysongelmat, vaan lihavuus esitetään sinä suurena pahana, joka aiheuttaa valtavia kustannuksia.

Näitä kommentteja laukovat yleensä terveet ja hoikat ihmiset. Hienoa, että he ovat pystyneet pitämään itsestään huolta, eikä heillä ole terveysongelmia. Me kaikki emme kuitenkaan ole niin onnekkaita. Meillä joillain on tai on ollut suuria vaikeuksia peruselämästä suoriutumisessa sairauksien vuoksi. Silloin kalorimäärien seuraaminen ja aamuaerobisten tekeminen ei ole mahdollisia ja kiloja saattaa kertyä. Itse olen edistynyt terveydentilani kanssa huomattavasti, mistä olen todella onnellinen. Vaikka painoindeksikäyrät kiljuvat kauhusta, tuntuu se niin mitättömältä kaiken muun keskellä.

Terveys on kaikkein tärkein asia. Sitä ei voi uhrata sille, että yrittää täyttää jotakin alati pakenevaa ihannetta. Muutetaan siis ihannetta. Siksi, että ulkonäön tuijottamisen sijaan voitaisiin aidosti edistää ihmisten fyysistä ja henkistä terveyttä. Hyväksytään hintelät, pyöreät, laihat, ylipainoiset, lihaksikkaat, muodokkaat, litteät ja aivan kaikki.

In a society that profits from your self doubt, liking yourself is a rebellious act.

Rakastakaamme siis itseämme, koska siinä itää muutoksen siemen.