Postikortteja Pihtiputaalta

Olen haaveillut tämän tyyppisen postauksen tekemisestä jo monena kesänä, mutta en ole vain saanut aikaiseksi tehdä. Nyt viimeinkin, paahtavan auringonpaisteen valossa ja illan jo viilennyttyä olen kuvannut Pihtiputaan keskustan alueen parhaita kohtia. Olen miettinyt monesti, että matkaillessa varsinkin ulkomailla kaikki näyttää hirvittävän mielenkiintoiselta ja erikoiselta. Matkoilla tulee kuvattua ovia, sillan kaiteita ja ties mitä, vaikka ne eivät sinällään kovin ihmeellisen näköisiä olisikaan. Kivoja kuvia niistä kuitenkin tulee. Ajattelin yrittää katsoa kotikuntaani samalla tavalla, tyystin vieraana turistina. Lähdin etsimään, mitä kaikkea kuvattavan arvoisia yksityiskohtia kylältä löytyisikään. Ja löytyihän sitä kaikenlaista.

Pihtipudas on Keski-Suomen maakunnan pohjoisin kunta. Täällä on asukkaita viimeisimmän tiedon mukaan 4 102. Keskustassa ja lähialueilla on kaksi ruokakauppaa, kaksi toria, yksi pankki ja kolme huoltoasemaa. Lisäksi löytyy terveyskeskus, kirkko, paikallismuseo, seurakuntatalo, kirjasto, museosilta, kunnantalo, paikallislehden toimitus, seitsemän ravintolaa sekä toimistoja ja pienempiä liikkeitä.

Minä asuin melkein 19-vuotiaaksi Pihtiputaalla, keskustassa, samassa rivitaloasunnossa. Muutin opiskelemaan Jyväskylään syksyllä 2011, mutta yhtä vuotta lukuun ottamatta olen työskennellyt joka kesä kuukaudesta kolmeen paikallislehdessä, joten kesät olen viettänyt aika tiiviisti kotikonnuilla.

Pihtiputaalla parasta on rauhallisuus, luonto ja se, että joka paikkaan on niin lyhyt matka. Kun asuu kylällä, kaikki tarpeellinen löytyy parin kilometrin säteeltä. Se tekee elämästä todella helppoa. Kun on tottunut maalla siihen, että oman kylän palvelut ovat niin lähellä, tuntuu kaupungissa hankalalta matkustaa joka paikkaan niin pitkiä aikoja. Tietenkään Pihtiputaalta ei kaikkia palveluja löydy, mikä tietää täällä asuville säännöllisiä reissuja lähimpiin kaupunkeihin. Jyväskylään matkataan ainakin terveyspalvelujen perässä 138 kilometriä. Se tietysti hankaloittaa elämää kovasti. Toisaalta monia juttuja on tullut matkattua tekemään Jyväskylästä tännepäin kuten huollattamaan autoa ja vaihdattamaan renkaita sekä teettämään ompelutöitä, koska hinnat ovat huokeammat ja asioiminen on helppoa tutuissa paikoissa.

Tämäkin kesä on tosiaan suurimmilta osin kulunut Pihtiputaalla, kun toukokuussa tein kouluhommia täällä ja kaksi viikkoa töitä lehdessä ja järjestettiin Villen ylioppilasjuhlia. Kesäkuun alkupuoliskon olin muualla, mutta juhannukseksi tulin takaisin ja heinäkuun alussa alkoi työt lehdessä. Noin puolentoista viikon päästä pakkaan kamppeeni ja suuntaan etelään. Hui, alkaa vähitellen jännittää jo!