Pieniä arkisia ajatuksia

12.9.18

Ulkona tuulee kovaa ja sade ropisee ikkunalautoihin. Sytytin juuri kynttilät palamaan ja istun sohvalla kuunnellen Royal Bloodia. Tämä on sitä syksyä. Sitä, jota loputtomilta tuntuvilla heinäkuun helteillä odotettiin. Ja jonka odotus on jatkunut elokuulle, syyskuun alkuun. Maailma tarvitsee vettä, rauhoittumista, omiin koloihin kaivautumista.


Tein tänään gradua, kuten aika monena päivänä jo aiemmin. Olen vihdoin päässyt jonkinlaiseen rytmiin sen kanssa. Teen joka päivä jotakin, vaikka se tuntuisi aivan liian pieneltä määrältä. Sillä joka päivä kun tekee vähän, viikossa se on jo paljon. Sitkeys, sinnikkyys ja säännöllisyys ovat nyt taikasanoja, kun innostus ja flow ovat tiessään.


Uusi ympäristö tuntuu niin vieraalta ja kummalliselta, mutta melkeinpä kummallisemmalta tuntuu, kun välillä koen tuttuuden ja arkisuuden tunnetta kiiruhtaessani metrosta liukuportaisiin. Kuljen osana massaa ajatuksiini vaipuneina, jotain muuta kuin ympäröivää kiirettä ajatellen ja se on kummallista.  


Olimme Antin kanssa viime viikonlopun reissussa ja perjantaina lähdemme taas liikkeelle, tällä kertaa hieman pidemmäksi aikaa. Iskeeköhän vierauden tunne entistä pahemmin tutuissa maisemissa vietettyjen päivien jälkeen? Onneksi otamme pari vierasta mukaan viikonloppua viettämään.


Eipä minulla mitään ihmeellistä sanottavaa ollut. Pieniä arkisia ajatuksia vain. Mutta ne ovat tärkeitä, sillä niistä koostu suurin osa elämästä.

Auringon säteitä

11.9.18

Viime viikon torstaina elin jännittäviä hetkiä, kun istuskelin Talvipuutarhan edessä sijaitsevalla penkillä. Aurinko paistoi ja minulla oli kuuma, sillä olin kavunnut juuri pienen ylämäen puutarhalle. Ihmisiä istuskeli penkeillä ja käveli ohi. Liikenne soljui eteenpäin kauempana isommalla tiellä, mutta puutarhassa oli erittäin rauhallista. Paitsi minun sisälläni, kun odottelin malttamattomana erästä. Uskaltauduin nimittäin aiemmin laittamaan instagramissa viestiä bloggaajalle, jota olen seurannut jo pidemmän aikaa. Olin todella innoissani, kun hän suostui kuvauspyyntööni. Nimittäin Pin The Fuck Ups -blogin hurmaava Säde aka Miss Ruki Ver!


Sovimme kuvaustreffit Talvipuutarhalle alkuillalle, mutta kävikin niin ikävästi, että paikka oli auki vain kolmeen. Emme siis päässeet ollenkaan sisälle, mutta sehän ei haitannut, koska ulkona oli niin ihana sää ja Talvipuutarhan edustavalla oleva Kaupunginpuutarha on niin kaunis.


Pidän ihmisten kuvaamisesta kovasti, koska jokainen kuvauskerta on erilainen. Jotkut mallit ovat hermostuneita ja heiluvat, kun eivät osaa olla paikoillaan linssin edessä. Toiset asettuvat luontevasti kameran eteen. Ja jokaisesta saa todella kauniita kuvia. Ihmiset turhaan hermoilevat kameran edessä olemista.


Säden kuvaaminen oli kuitenkin todella helppoa! Eikä se tietysti ihme olekaan, onhan hän ollut aiemminkin kameran edessä ja kuvannut blogiin materiaalia. Mutta ei se ole pelkästään sitä. Toiset vain asettuvat kuvattavaksi ja se on siinä! Se on kuvauksellisuutta. Katsokaa vaikka tuota ylläolevaa kuvaa!


Oli hauskaa, että Kaupunginpuutarha tarjosi niin monipuolisesti erilaisia kuvauspaikkoja. Siellä pääsi kukkaistunnelmiin, poseeraamaan porraskaiteeseen nojaten ja pujottautumaan lehdettömään pensaaseen. Aurinko leikitteli eri kulmissa luoden jokaiseen kuvaan oman sävynsä.


Aiomme mennä Säden kanssa uudestaankin kuvailemaan. En malta odottaa sitä, kun jo ensimmäisellä kerralla saatiin aikaan näin kivaa jälkeä! Katsotaan, mitä kaikkea me vielä keksitäänkään!

Mitä pidätte Säden poseeraustaidoista?

Syksyn tavoitelista

6.9.18

On syyskuun kuudes päivä ja syksy on aluillaan. Monesti erilaisia listoja, joissa suunnitellaan tulevaa vuodenaikaa, tehdään aina kesän kynnyksellä, mutta jokaisesta vuodenajasta tulisi edes yrittää nauttia yhtä lailla, joten teen nyt syksyisen tavoitelistan. Syksyistä listaa en ole aiemmin tehnytkään! Syksyksi lasken tässä syyskuun, lokakuun ja marraskuun.


☆ Tee gradua mahdollisimman paljon eteenpäin ja mieluusti ihan valmiiksi asti! ☆

☆ Vietä hauska viikonloppu Antin kanssa Raumalla! ☆

☆ Yritä vihdoinkin saada rutiinia kodin järjestyksen ylläpitoon! ☆

☆ Osallistu tai järjestä itse lautapeli-iltoja! ☆

☆ Käy Jyväskylässä ja Pihtiputaalla ainakin kolme kertaa ja näe mahdollisimman paljon perhettä ja ystäviä noilla reissuilla! ☆

☆ Järjestä valokuvaussessioita joko niin että olet itse mallina tai valokuvaajana! ☆

☆ Käy lenkkeilemässä ja frisbeegolfaamassa silloin kun voimia riittää! ☆

☆ Pidä blogin postaustahti yhtä aktiivisena kuin kesälläkin! ☆

☆ Leivo juustokakkua! ☆

☆ Hanki uusia tuttavuuksia, kavereita tai ystäviä pääkaupunkiseudulta! ☆

☆ Ime itseesi tietoa ja inspiraatiota Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen opiskelijajärjestön järjestämillä SYYspäivillä Turussa! ☆

☆ Käy valokuvaamassa syksyistä luontoa! ☆

☆ Tee jotain kivaa syntymäpäivänä! ☆

☆ Tee vapaaehtoistatyötä omien voimavarojen mukaan! ☆

Katsellaan, kuinka nämä tavoitteet toteutuvat seuraavina kuukausina. Pirteää syksyä kaikille!

Mau ja Purnauskis!

5.9.18

Parin viikon takaisella Tampereen reissullani pääsin käymään ensimmäistä kertaa ikinä kissakahvilassa. Ystäväni ja kissafanikollegani Suski kysyi, olenko käynyt kissakahvilassa, kun siitä on ollut joskus aiemmin puhetta ja koska vastaus oli kieltävä, päätimme ottaa suunnaksi Purnauskiksen.


Söimme aamupalan ja lähdimme ajelemaan autolla kohti Tampereen keskustaa. Aurinko paistoi ja oli ihanan kesäinen sää. Löysimme parkkipaikan helposti ja astuimme sisään kissakahvilaan. Ihastuin näkemääni heti. Paitsi että jo heti kassan vieressä meitä tervehti eräs kissa-asukeista, myös paikan läpikotainen kissateemainen sisustus ja ylhäiset antiikkihuonekalut, joiden päällä arvoisat karvaiset leidit ja herrat istuivat, veivät sydämeni täysin.


Purnauksiksessa tarjoillaan ihanan kissaseuran lisäksi leipäannoksia, keittoja, jälkiruokia sekä kylmiä ja kuumia juomia. Pääsymaksu sisälle on 5 euroa.


Valitsimme molemmat syötäväksi päivän kakun, joka oli suussa sulava mustikkajuustokakku. Se oli niin hyvää! Juomaksi valitsin kahvin, jonka pinnalle oli taiteiltu teemaan sopivasti kissan kasvot. Herkut oli aseteltu tarjolle oikein näyttävästi.


Vierailun aikana sai vapaasti ihailla kissoja ja meille kerrottiin tietoja kisulien luonteenpiirteistä sekä saimme purkillisen raksuja, jotka maistuivat varsinkin valkealle Lumi-kissalle. Oli ihana päästä katselemaan sekä rapsuttelemaan erikokoisia ja -värisiä mirrejä. Ne istuivat pöytien päällä, sohvilla, makailivat raapimapuussa, asettuivat riippumattoon ja kassapöydälle sisään saapuvien iloksi. Kissoilla oli kotoisat oltavat ja vierailijalle nousee väkisinkin hymy huulille. Tällaista liiketoimintaa on ilo kannattaa!

Arboretumin kukkaset

4.9.18

Kaksi viikkoa sitten matkustin junalla Tampereelle ystäväni Suskin luokse. Aikaa oli edellisestä tapaamisesta kulunut melkein vuosi, joten oli todella kiva päästä taas touhuamaan kaikkea yhdessä. Vaikka Suski on valitettavasti bloginsa sulkenutkin, haluttiin mennä kuvaamaan varsinkin kun mukanamme oli ihana Emilia, joka myös kirjoittaa blogia. Ratinassa tehdyn shoppailukierroksen ja Kung Food Pandassa syödyn tuhdin lounaan jälkeen suuntasimme Hatanpään Arboretumille, joka on ehdoton kuvauspaikka Tampereella kameran kanssa liikkuessa. Ihailimme kukkasia ja nautimme auringonpaisteesta, vaikka välillä meinasikin tuulla aikamoisen paljon. Kuvia tallentui kameran muistikortille ihan kiitettävä määrä.

Suuret kiitokset Suskille minun kuvaamisestani! ♥

 
Emilia kirjoittaa How beautiful love can be -blogia ja otimme Suskin kanssa paljon kuvia, jotta hän sai materiaalia blogiinsa. Puitteet olivat oikein kauniit ja malli oli innokas, joten mikäs sen parempaa.


Olen tosi onnellinen siitä, että viime kesänä tuli otettua niin paljon kivoja kuvia erilaisissa ympäristöissä. Kesä on aina kuvausinnon kannalta parasta aikaa, kun on paljon valoa ja lämmintä ja luonto antaa parastaan. Viime kesänä välillä kuumuus toki verotti voimia, mutta onneksi kuitenkin jaksoin kuvailla ja olla mallinakin. 


Nämä kaariportit olivat aivan ihana kuvauskohta. Arboretumissa on niin paljon kaikkea kaunista!


Kännykät ja kamerat olivat kovassa käytössä koko vierailun ajan.


Saatiin myös otettua yhteiskuva meistä kolmesta retken päätteeksi. ♥

Olipas kiva käydä läpi näitä aurinkoisia kuvia. Kyllä voi kahdessa viikossa sää muuttua täysin. Ainakin pääkaupunkiseudulla on ollut niin harmaata ja syksyistä kuin olla voi. Syksy saa toki tulla jo, mutta kyllähän tuota auringonpaistetta silti jää kaipamaan.
Proudly designed by Mlekoshi playground