Uuden elämän alku

Laukku on pakattu ja uusi elämä aloitettu Vantaalla. Istun tällä hetkellä sohvalla kynttilänvalossa ja kirjoitan tätä postausta uudessa kodissani. Tuntuu vielä hieman kummalliselta kutsua tätä paikkaa kodiksi. Ovessakaan ei vielä lue sukunimeäni, sillä muuttoilmoituksen tekeminen venähti hivenen. Nyt olen kuitenkin ollut jo kaksi viikkoa virallisesti vantaalainen. Pysähdyn miettimään asiaa tasaisin väliajoin ja se tuntuu uskomattomalta. Olen asunut koko ikäni Keski-Suomessa ja yhtäkkiä muutan suureen kaupunkiin satojen kilometrien päähän kotipaikkakunnastani. Olen ihan rehellisesti sanottuna sekä äärettömän innoissani että hyvin kauhuissani. Ajatukset ja tunnetilat vaihtelevat. Mitään shokkia en kuitenkaan ole kokenut, sillä olen saanut pureskella tätä elämänmuutosta rauhassa ja hartaasti. Jo viime vuoden toukokuussa Jyväskylän yksiööni muuttaessani tiesin asunnon olevan vain väliaikainen asumisratkaisu. Jo marraskuussa Antti sitten muutti tähän asuntoon ja siitä lähtien olen vieraillut täällä tasaisin väliajoin. Tavarani muutettiin tänne huhtikuun puolivälissä ja kesäkuussa vietin täällä parisen viikkoa. Siksi lasku uuteen arkeen on ollut hyvin pehmeä. Hämmentää toki silti.

Näiden kokemusten perusteella on vielä hankala luonnehtia Vantaata asuinpaikkana, mutta vehreys on yllättänyt minut iloisesti. Asumme metsän vieressä ja lyhin reitti juna-asemalle kulkee kävelytien ja juurakkoisen metsäpolun poikki. En tiedä, mitä ajatella siitä, että suureen kaupunkiin muuttaessani joudun miltei päivittäin varomaan kivikoita ja puunjuuria, mutta olen todella iloinen siitä, että meidän pihapiiri on metsän vieressä sekä ruohoa ja kasveja löytyy. Kehäjuna on pelastus Helsingin keskustaan matkatessa, sillä bussilla kulkiessa hermo ehtii mennä useaan otteeseen. Lähijunalla on nopea ja helppo matkata, vaikkakin asemalle täytyy tosiaan kävellä metsän läpi.

Myyrmannin kauppakeskus on kätevästi lähellä ja siellä on ilmainen pysäköinti parin tunnin ajan. Siellä sijaitsevassa S-Marketissa olemme tehneet ruokaostoksemme ja todennäköisesti teemme niin jatkossakin. Se täällä alueella harmittaa, että K-ryhmän kauppoja tuntuu olevan joka nurkalla, mutta S-Ryhmän myymälöitä ei niinkään. Esimerkiksi juuri Myyrmannissa on Citymarket, mutta ei Prismaa vaan S-Market. Toisaalta pienemmässä ruokakaupassa viikottaisten ostosten tekeminen ei sinällään haittaa, kun aikaa ei kulu turhaan kävelemiseen niin paljoa. Myyrmäen keskusta ei esteettisyydellään päätä huimaa, mutta eipä siellä aikaa onneksi tarvitse viettää. Eräs todella kiva ravintola siellä sen sijaan on, nimittäin Mike's Diner, jossa saa pirtsakan 50-luvun tyylisen sisustuksen lisäksi nauttia muhkeista burgeriannoksista kohtuulliseen hintaan. Antti bongasi vieläpä tiistaisen tarjouksen, joka täytyy ehdottomasti käydä hyödyntämässä jossain vaiheessa.

Vantaalla on Jumbo ja Flamingo, joissa on tullut käytyä jo useampaan otteeseen. Flamingon kylpylä musiikkialtaineen on ihana ja keskuksesta löytyy virtuaalitodellisuuspelipaikka Pikseli, jossa olen käynyt pelaamassa kahdesti, ensin Antin kanssa ja toisen kerran äidin ja Antin kanssa. Jumbossa on hyvät shoppailumahdollisuudet Stockmannia myöten. Tikkurilan Dixi-kauppakeskus on vielä aika tuntematon, ehkä sekin tulee tutuksi jossain vaiheessa. Heurekassa en myöskään ole vielä käynyt, vaikka se on ollut suunnitelmissa jo pidemmän aikaa. Syyskuun loppupuolella pääsen kuitenkin käymään siellä, kun ilmoittauduin ystäväni kanssa siellä järjestettävään tapahtumaan. Onhan täällä varmasti vaikka kuinka paljon kaikkea, mistä minulla ei ole vielä aavistustakaan. Sitähän se uuteen paikkaan muuttaminen on, tutustumista uusiin ympyröihin hiljalleen.

Tästä lähtien Unihiekkaa hiuksissa on siis vantaalaisen tytön pitämä blogi. Ei hyvänen aika, kuinka tuokin kuulostaa niin hitsin oudolle!