Ihmiset saavuttavat unelmiaan. Tekevät suuria asioita. Minulle on saavutus kävellä kolme kilometriä kotiin. Saavutus, joka vaatii sisua ja kyyneleitä. Minä makaan sängyllä ja mietin viidennen miljoonannen kerran, mikä minua vaivaa. Mikä minua on vaivannut viimeiset vuodet, ehkä sittenkin koko elämäni?
Sain taas uuden nimen, toivottavasti lopullisen ratkaisun. Kaiken alun ja juuren, joka on määritellyt minua ehkä enemmän kuin vielä arvaankaan. Syy, miksi ala-asteen liikuntatunnilla opettajatkin nauroivat minulle, miksi en leikkausten jälkeen meinannut oppia kävelemään, miksi olen aina uupunut helposti, miksi lääkärit ovat sanoneet lihaksiani höttöisiksi. Nytkö se selvisi? Niin perustavanlaatuinen asiako selvisi eräänä aivan tavallisen näköisenä harmaana marraskuisena keskiviikkona. Aluksi se tuntui kevyeltä, melkein vain nauroin. Nyt se pistää maahan, on pakko miettiä, pysähtyä, käsitellä. Ehkä homemyrkyt eivät vielä olekaan vallanneet minua täysin, ehkä minun ei tarvitse aina tulla olemaan niin varovainen paikkojen suhteen kuin olen pelännyt. Nyt minulla on toki erilaiset pelot. Mutta jotenkin ne tuntuvat enemmän omilta.
Lihaskipuja, jäykkyyttä, jomotusta, herkkä iho, väsymys, herättyäni unesta tunnen olevani kuumeessa mutta kun nousen en olekaan, kuumotusta, päänsärkyjä, kolotusta, nilkkoihin sattuu, nilkkoihin sattuu. Miten voin olla näin nuori ja tuntea oloni näin vanhaksi?
Mutta sillä kaikella on nimi. Viimeinkin. Se tuntuu melkein onnelta.
<3
VastaaPoista<3
PoistaHei Krissu ! Olen Maarit Molin, Helsingin Diakonia korkeakoulun sairaanhoitaja-diakonissa opiskelija. Meillä on fibromyalgiaan liittyen ryhmätyö jonka esitämme 27.9. Aiheena on palveluiden saatavuus. Kun etsin tietoa aiheeseemme niin löysin blogisi. Olet koskettavasti kuvannut kokemustasi sairauden kanssa.Lainasin suoraan tekstistäsi kappaleen- suora lainaus viitteineen -ei siis plagiointia :) Jäätiin ryhmäläisten kanssa miettimään haluaisitko antaa sähköpostihaastattelun aiheeseen liittyen? Eli omakohtaista kokemustasi siitä miten olet päässyt diagnoosin saatuasi yhteiskunnan palveluiden piiriin - vai oletko? Fibromyalgiayhdistyksen sivuilta ilmenee että juuri tämä on yksi iso epäkohta fibromyalgiaa sairastavien kohdalla.
VastaaPoistaHei! Kiitos viestistäsi! Pahoittelen, että olen ollut niin epäaktiivinen blogini kanssa viime aikoina, etten ollut huomannut tätä kommenttia! Ei haittaa ollenkaan, että olet lainannut tekstiäni, se on kunnia minulle. :) Kiitos kun kerroit! Onko teillä enää tarvetta haastattelulle, kun ryhmätyö on ohi? Kiva, että tutkitte tätä vielä aika väärinymmärrettyä sairautta! :)
Poista