Tiimipostaus | Miten muoviton maaliskuu meni?

Moikka! Kuten Instagramissani ja täällä blogissanikin mainitsin, kokeilimme Antin kanssa osallistua #MuovitonMaaliskuu-haasteeseen. Jo haasteeseen ryhtyessäni tiesin, että täysmuovittomuus ei tule onnistumaan. Eikä se onnistunutkaan. Olen jo jonkin aikaa pyrkinyt vähentämään jätteitäni esimerkiksi suosimalla kestotuotteita, ompelemalla kestoliinoja keittiöön ja ottamalla kestonenäliinoja käyttöön. Maaliskuussa oli tarkoitus pureutua nimenomaan muovin syntyyn.

On hienoa, että muovia ylipäänsä kerätään erikseen jatkokäyttöä varten, sillä sitä ei olla tehty Suomessa vielä kovinkaan pitkään, sillä muovia alettiin keräämään vuonna 2016. Muovinkeräyksen hoitaa tällä hetkellä yksityinen taho, joka kelpuuttaa keräykseensä pienet ja ohuet muovipakkaukset. Edelleenkään ei voi siis kierrättää esimerkiksi muoviämpäreitä ja -leluja. Suurin osa muovijätteestä syntyy ainakin meidän taloudessa kuitenkin elintarvikepakkauksista.

Maaliskuun alussa yritin tehdä pari kauppareissua täysin muovittomasti, mutta nekään eivät onnistuneet. Yritin esimerkiksi ostaa gluteenitonta pastaa pahvipakkauksessa, mutta kotona selvisi, että kartonkipaketin sisällä pasta oli vielä suojattu muovipussilla. Lisäksi esimerkiksi kauramaitopurkissa on muovikorkki, minkä lisäksi nesteitä sisältävät pahvipakkaukset on toki päällystetty ohuella muovikerroksella, joten jos olisi täysin muovittomasti halunnut elää, olisi pitänyt välttää näitäkin pakkauksia. Joten tiesin oikeastaan heti, että kuukaudesta ei tulisi mitenkään selviämään täysin ilman muovin ostamista.

Kiinnitimme kuitenkin entistä enemmän huomiota niihin paikkoihin, jossa muovia pystyi suhteellisen helposti vähentämään. Kasvisosastolla perunoita ja porkkanoita pystyi ostamaan ilman muovia omaan pussiin, Antti leipoi itse leipää vanhoihin leipäpusseihin ja muoviset limsapullot jättämällä kauppaan säästi myös muovia. Enpä tainnut myöskään ostaa karkkia ja sipsejäkin ostimme huomattavasti vähemmän. Nämä valinnat ovat tärkeimpiä toki oman terveyden kannalta, mutta säästääpä siinä samalla pakkausjätettäkin.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa on minun ja Antin muovijätteet tämän vuoden puolelta. Maaliskuun kauppareissujen myötä kasa kasvoi kyllä yllättävän vähän. Tuntuu, ettei kaupassa loppujen lopuksi tehnyt kovinkaan paljon eri tavalla kuin muina alkuvuoden kuukausina, paitsi, että heviosastolla oli vielä tarkempi ja jätti herkut hyllyyn, mutta kyllä sitä muovia silti kertyi vähemmän. Muovi on salakavala materiaali niin hyvässä kuin pahassakin. Tuohon läjään tuli toki loppukuusta iso lisäys edellisessä postauksessa esittelemäni Fiksuruoka.fi-tilauksen pakkausmateriaaleista. On toki hyvä, että tuotteet oli pakattu huolellisesti, mutta kasa kasvoi sen myötä harmillisen paljon siihen nähden, miten vähällä muovilla olimme muuten pärjänneet.

Pari muoviroskaa kertyi muusta kuin ruokatuotteista. Ostin nimittäin kirpparilta kolmen kestonenäliinan pakkauksen ja valkoisen paidan, jotka molemmat olivat muovipakkauksissa. Koska kyseessä oli kirpparilta ostetut tavarat, joista toisessa oli kertakäyttöisiä tuotteita korvaavia kestotuotteita ja toinen oli uudenveroinen vaate, ei pienet muoviroskat siinä niin paljoa painaneet.

Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy vaatesaldo, jonka löysin itselleni vaatteidenvaihtotapahumasta, jota olin itsekin järjestämässä. Kalasataman Olohuoneessa kävi melkein 1 000 ihmistä tuomassa ja hakemassa itselleen vaatetta. Tapahtuman suosio oli meille järjestäjille aikamoinen yllätys, vaikka Facebook-event jotain viitteitä suosiosta antoikin olettaa. Oli kiva löytää itsellekin paljon uusia vaatteita täysin ilman muoviroskaa.

Sellaisia fiiliksiä herätti minulla muoviton maaliskuu. Oletko sinä koskaan pohtinut, kuinka paljon muovijätettä oikein syntyykään?

Käy lukemassa myös Ennin postaus aiheesta.