Siitä on nyt viisi kuukautta, kun palautin graduni. Viisi kuukautta siitä, kun minulla oli päivittäisiä velvollisuuksia. Alkuvuosi oli aika rankka, kun pitkään jatkunut stressi purkautui ja työttömyys painoi mieltä. Nyt olen tottunut tähän uuteen elämänrytmiini ja seuraava kriisin paikka on aivan varmasti edessä sitten, kun saan töitä ja tämä nyt jo niin tutuksi tullut elämänvaihe muuttuu taas.
Mitä sitten olen oikein tehnyt nämä viime kuukaudet, kun en ole ollut töissä?
Tammikuussa järjestin kolmet maisterijuhlat sekä olen tehnyt paljon vapaaehtoishommia Zero Waste Finlandille ja Planille, tutustunut uusiin ihmisiin ja paremmin hieman jo vanhempiin tuttavuuksiin, laittanut ruokaa, syönyt ulkona, käynyt kahviloissa ja pari kertaa leffassa, pelannut pari kertaa pakohuonepeliä, lillunut kylpylässä, kuunnellut äänikirjoja, katsonut Netflixiä ja YouTube-videoita, pelannut Pokémon GO:ta, ommellut kestotuotteita, käynyt Tallinnassa, Pihtiputaalla, Lappeenrannassa, Pielavedellä ja Kuopiossa, käynyt läpi vaatekaappini, lahjoittanut tavaraa pois, tehnyt kirpputorihankintoja, selannut tuntikausia Instagramia ja Facebookia, seurannut vaaleja, työskennellyt vaalitoimitsijana ja kerännyt roskia.
Niin se aika vaan kuluu ja hiljalleen on alkanut tottua siihen, että aikaa on paljon. Olen todella onnellinen järjestöhommistani, sillä ne ovat olleet paikka, jonne olen saanut purkaa luovuuttani ja haluani tehdä jotakin hyödyllistä. Zero Waste Finlandin Instagramissa olemme saaneet kasvatettua seuraajamäärää tuhansilla, järjestimme melkein tuhannen kävijän vaatteidenvaihtotapahtuman ja muoviaiheisen keskusteluillan. Lisäksi pääsin pitämään elämäni ensimmäisen asiantuntijapuheenvuoron Kotkassa pidetyssä ilmastonmuutosaiheisessa seminaarissa. Planissa olen tehnyt työtä sen eteen, että saisimme kunnolla pyörimään pääkaupunkiseudun vapaaehtoisten toimintaa ja kuvasimme videon, jossa haastattelimme kansanedustajaehdokkaita. Useita tapahtumia on lisäksi suunnitteilla molemmissa järjestöissä.
Kotona ei aina ole kauhean siistiä ollut, vaikka aikaa siivoamiselle kyllä olisi ollut. Aina ihmettelen tätä samaa, mutta en käsitä, miten siivoaminen on minulle niin hankalaa. Se ei vain inspiroi ollenkaan. Minulla ja Antilla on nyt tavoitteena siivota koko kämppä kunnolla joko huomenna tai ylihuomenna. En malta odottaa...
Olen totta kai töitäkin hakenut ja päässyt muutamissa hakuprosesseissa eteenpäinkin. Olen viime aikoina miettinyt huolestuttavan vähän sitä, etten ole töissä. Pitäisi taas aktivoitua työnhaussa, mutta kymmenien hylkykirjeiden saaminen ei jotenkaan motivoi laittamaan hakemuksia lisää. Olen ajatellut, että kyllä se työpaikka löytyy sitten kun on löytyäkseen. Stressaaminen ei tässä tapauksessa auta yhtään.
Kevät on pitkällä ja luonto puhkeamassa kukkaansa. Olen niin onnellinen lisääntyneestä valosta ja siitä, että ulkona on lämmin. Täällä pääkaupunkiseudulla lumen sulaminen on paljastanut myös järkyttävän roskamäärän, jota olen pieneltä osaltani pyrkinyt vähentämään poimimalla pussillisia roskia. Roskien kerääminen on kiva tapa ulkoilla ja samalla pitää huolta luonnosta.
Tällaista tänne kuuluu. Millaisilla fiiliksillä sinä olet ottanut kevään vastaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun suuresti kommentistasi!