Päivä Omisissa

Reissun ollessa jo loppumetreillä teimme päivämatkan Splitin lähellä sijaitsevaan Omišin kaupunkiin. Projektikaverit olivat innokkaasti metsästäneet alennuksia ja ilmaisia aktiviteetteja projektinäkyvyytemme varjolla. Toinen yhteistyökuvioistamme olivatkin juuri nämä aktiviteetit Omišissa, jotka onnistuivat huomattavasti paremmin kuin 5 Island Tour, josta kerroin tässä postauksessa.

Aluksi saimme osallistua ilmaiselle opastetulle kävelykierrokselle, jossa meille esiteltiin kaupunkia. Pääsimme myös nousemaan eräälle linnoitukselle ja näkemään hulppeat näköalat kaupunkiin - ilman pääsymaksua.

Oli pakko ottaa selfie korkeuksissa.

Kävelykierroksen jälkeen pääsimme veneilyretkelle, jolla ajoimme aivan ihanalla joella ihaillen maisemia. Lisäksi pysähdyimme eräällä saarella, jossa oli ravintola ja hotelli. Tuolla voisi yöpyäkin, oli sen verran tunnelmallinen paikka luonnon keskellä.

Veneilyn jälkeen kävelimme vanhaan kaupunkiin ja kävimme syömässä pizzaa. Ruokailun jälkeen suuntasimme rannalle, jossa oli mahdollista ajaa vesiskootterilla sekä kokeilla vesisuihkulautaa. Skootterilla ajo näytti hurjalta mutta hauskalta. Silti se jäi meikäläiseltä väliin. Vesisuihkulautailu sen sijaan näytti ja kuulemma oli erittäin vaikeaa ja hieman kivuliastakin, koska tasapainon pitäminen oli hankalaa ja porukka putosi korkeuksista veteen. Hui, en ikinä uskaltaisi kokeilla kyseistä lajia. Mutta ihan siistiä, että osa porukasta pääsi kokeilemaan noita juttuja ihan ilmaiseksi.

Aktiviteettien sijaan kuvailin kaikkea ja juttelin ihmisten kanssa. Näimmepä myös oikein kauniin auringonlaskun vuorien takana. Aktiviteettien jälkeen suuntasimme rannalle baariin, jonne meillä oli 20 euron verran piikkiä auki. Ihan liian ystävällistä. Istuskelimme sitten baarissa, kävimme vilkaisemassa jotakin paikallista festivaalia, kun meidän piti hankkia kuvamateriaalia sieltäkin, mutta itse en viihtynyt paikalla pitkään. Ilta ja alkuyö kuluikin sitten baarissa istuskellen ja hengaten. Takaisin olimme Splitissä kun aurinko alkoi jo nousta.

Touko-heinäkuun kiitollisuuksia

Reissun temmellyksissä ei tullut listailtua kuukauden kiitollisuuksia tänne blogiin, joten otetaas kiinni väliin jääneet kuukaudet tälläisellä kesäkuukausien yhteispostauksella.

Toukokuu oli kiireinen kuukausi viimeisiä velvollisuuksia hoitaessa, ihmisiä nähdessä, kämppää siivotessa ja pakatessa. Äitienpäivänä ehti kuitenkin rentoutumaan, kun äiti oli vierailulla Jyväskylässä. Juhlan kunniaksi käytiin sitten brunssilla De Cafessa. Loppukuusta päästiin liikeelle Antin kanssa, kun lennettiin aluksi Dubrovnikiin. Sieltä sitten matkasimme Korcula-saaren kautta Splitiin.

Kesäkuu kului projektikavereiden kanssa matkaillen projektin puitteissa ja vapaa-ajalla. Tutuiksi tulivat Kaštela ja Krkan luonnonpuisto. Splitissä taas käytiin paljon rannoilla ja hengattiin keskustassa.

Heinäkuussa projekti jatkui ja reissattiin kovasti. Kävin Marian kanssa Budapestissä ja projektin kautta vierailtiin Brelassa ja Sinjissä. Viimeinen reissu tehtiin Omišiin, mistä tulee juttua lisää vielä myöhemmin. Heinäkuun puolivälissä sain Villen ja äidin Splitiin ja kolmen päivän ajan tutustuttiin porukalla kaupungin nähtävyyksiin ja museoihin, syötiin ravintoloissa ja shoppailtiin. Palasin myös kotiin ja aloitin kesätoimittajan työt. Pääsin haastattelemaan Arttu Wiskaria ja Jouni Hynystä RiihiRockissa. Olin myös todella väsynyt matkan jäljiltä, mutta pikku hiljaa tässä toivutaan.

TOUKO-HEINÄKUUN KIITOLLISUUKSIA

❤ Ihanan rauhallinen päivän aloitus ❤ Kuorossa oli hauskaa ❤ Sää oli täydellinen ❤ Oli hauskaa laulaa SingStaria ❤ Laitoin kukkamekon päälle ja aurinkolasit naamalle ❤ Tein vegaanista juustokakkua ❤ Kauneushoitolassa oli kiva käydä ❤ Suihkussa oli lämmintä vettä ❤ Rockbaari oli hauska paikka ❤ Sain paljon hyviä kuvia ❤ Löydettiin yöpaikka helposti ❤ Hyvää sienirisottoa ❤ Soitin Antille Skypellä ❤ Söin tänään kaksi jäätelöä ❤ Selvisin lääkärikäynnistä hengissä ❤ Sain nukuttua kunnolla ❤ Poimittiin mustikoita ❤ Hopeatoffeet on hyviä karkkeja ❤

Viime aikoina...

Johan oli meillä päätös illalle! Ollaan äidin kanssa kahdestaan mökillä ja on nukuttu, grillattu ja syöty. Illalla laitoimme saunaa lämpiämään. Koska meidän mökillä ei ole vielä kaikki ihan valmista, ei saunan ovessa ollut kahvaa, vaan pelkkä ikkunanavaaja ulkopuolella. Meikä kuitenkin näppäränänä tyttönä vetäisi oven kiinni ikkunanavaajan päästä ja sitten saunottiin onnellisena. Kun tuli lähdön aika, tuli pieni paniikki. Ovea ei saanut sisäpuolelta auki.

Ihan täyttä paniikkia ei tullut, mutta pieni pakokauhu kuitenkin. Yö saunassa ei kuulostanut kovin miellyttävältä vaihtoehdolta. Saunassa on onneksi pieni ikkuna, joten avasimme sen. Aukko ei kuitenkaan ole suuren suuri ja pudotus melkoisen pitkä. Saunassa oli jakkara, joka mahtui juuri ja juuri ikkunasta ulos. Yritin tiputtaa sen varovasti maahan, mutta se jäi liian vinosti ja oli muutenkin liian alhaalla hyppyä varten. Sitten ei auttanut kuin alkaa huutaa apua mökkinaapureilta. Onneksemme järvellä oli porukkaa uimassa. Sos-huutomme kuuluivat naapuriin ja keski-ikäinen hieman hätääntyneen näköinen mies tuli saunamme luokse. Osoitin sisäpuolelta kahvaa ja hän avasi oven. Mies oli helpottunut, ettei sen pahemmasta hädästä ollut kyse. Kiittelimme kovasti ja olimme hieman häpeissämme. Ainakin saatiin tarina kerrottavaksi.  

Viime aikoina ollaan muutenkin vietetty aikaa mökillä, kun meillä oli käymässä sukulaisia Turun suunnilta. Mentiin porukalla iltoja viettämään luonnon helmaan ja vieraat yöpyivät mökillä. Grillattiin tomaattia, sieniä, makkaraa, maissia ja ananasta. Nyt on tullut nautittua grilliruokaa ihan urakalla.

Ostin tällaisen siistin Kanes-limupullon. Olin viikolla töissä, niin ei auttanut illalla nauttia mitään prosenttipitoista. Tuo oli älyttömän hyvänmakuista, parempaa kuin mikään siideri ja pullo oli erittäin söpö.

Tällä viikolla tapahtui myös radikaalimpi muutos, kun maanantaina mentiin äidin kaverin luokse meikän hiuksia lyhentämään. Hiukset olivat menneet ihan älyttömän huonoon kuntoon reissussa, eikä niitä sanut enää laitettua mitenkään kivasti. Meni hermo niihin ihan täysin ja aloin katselemaan netistä inspiraatiokuvia lyhyisiin hiuksiin. Löysin kivan 20-luvun tyylisen lyhyen tukkamallin ja vähän kuin puolivahingossa suurin osa mun hiuksista oli kasa karvaa lattialla. Näistä tuli paljon kivemmat kuin olisin osannut etukäteen kuvitella ja mä olen niin onnellinen, että uskalsin luopua pitkistä hiuksista. Tämä look on niin paljon enemmän minua!

Tänään kävimme poimimassa myös mustikoita.

Kesä on ihana, kun saa käyttää hametta ilman sukkahousuja.

Täältä mökkiä ympäröivästä metsästä löytää aina vaikka minkälaista kivaa kuvattavaa.

 Perjantaina äiti oli laittanut pöydän koreaksi vieraita ja ehkä vähän samalla myös meitä varten.

Olen kyllä niin onnellinen, että nykyään on mahdollisuus paeta tänne mökin rauhaan kaikkea. Kroatiassa ollessani haaveilin niin kovasti mökillä olemisesta ja rauhoittumisesta ja nyt täällä saa olla. On metsää, järvi, sauna ja ennen kaikkea omaa rauhaa. Täällä tulee kyllä vietettyä nyt Pihtiputaalla ollessa paljon aikaa.

Tänään tosiaan poimittiin mustikoita. Saaliina oli kolme tuollaista isompaa pakasterasiaa ja kolme pienempää. Oli niin paljon marjoja lähellä mökkiä, että huomenna pakko päästä jatkamaan mustikanmetsästystä. Ellei ala ukkostaa, kuten uutisissa ennustettiin. Toivotaan, että vielä saataisiin nauttia näistä ihanan aurinkoisista kesäpäivistä!

RiihiRock 2016

Aijaijai, olen ehkä hieman jäävi kun sanon näin, mutta olipahan ihan mahtavat festarit! Viime lauantaina Pihtiputaan Elämäjärvellä järjestettiin ihka ensimmäinen RiihiRock. Meikähän siellä sitten heilui kameran kanssa juttua tekemässä ja hauskaa pitämässä. Ja ihan huikea päivä olikin! Saatiin kunnon rockmeinikiä omalle kylälle, joten ei voi olla kuin tyytyväinen.

Festarit järjestettiin Rajalan riihellä, joka on Elämäjärven kylällä sijaitseva, paikallisen pariskunnan rakentama tapahtumapaikka heidän oman kotitalonsa pihan laitamilla. Siellä järjestetään monenlaisia tilaisuuksia ja emäntä laittaa aina pöydän koreaksi. Hän oli valmistellut hampurilaisia laadukkaalla charolaispihvillä festareita varten. Ja ai että olikin hyvää! Koska kyseessä oli pihapiiri, oli festarialue mukavan kodikas ja rento, ei mikään ankea hehtaaripelto. Vieraiden oli mahdollista ottaa matto ja nauttia musiikista nurmikolla istuskellen. Festareita varten he olivatkin joutuneet rakentamaan paljon kaikenlaista aina hirsisestä esiintymislavasta lähtien.

Koska olin paikalla toimittajana, kävin melkeinpä kaikkien esiintyjien keikalla ainakin pyörähtämässä ja ottamassa kuvia. En etukäteen osannut odottaa kovinkaan innolla tämän herran esiintymistä, mutta täytyy myöntää, että se oli illan paras.

Nimittäin Arttu Wiskarin keikka. Mies oli erittäin sympaattinen ja kehui kovasti tapahtumaa ja kiitteli yleisöä, että olivat saapuneet paikalle. Lisäksi minä olen siitä höperö, että nautin keikoista vain, jos tiedän esitettävät kappaleet ja pystyn laulamaan mukana. Wiskarillahan on paljon tuttuja biisejä, joten niitä oli kiva fiilistellä.

En tiennyt aiemmin mitään Freud Marx Engels & Jung -bändistä, nimen olin joskus kuullut. Mutta nyt selvisi sekin sitten. Ihan ei meikäläisen musiikkia ollut, mutta maailmani avautui, kun kuulin heidän soittavan Juomalaulu 2:ta, Spektin Juomalaulu pohjautuu Freukkareiden kappaleelle!! Keikasta lähtien päässä on soinut juon juon, minä poika juon...

Ilta huipentui Kotiteollisuuden keikkaan. En ole ikinä oikein välittänyt kuunnella Kotiteollisuutta, mutta ennen RiihiRockia yritin hieman perehetyä tunnetuimpiin kappaleisiin. Löytyi sieltä muutama mieluinen kipale, mutta täytyy myöntää, etten päässyt vieläkään kiinni heidän musiikkiinsa, enkä keikastakaan oikein nauttinut, tunnistin vain Helvetistä itään ja Raskaat veet. Minun piti myös haastatella Hynystä lyhyesti lehteen, mutta siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. Keikkabussin piti saapua yhdeksältä, johon olimme sopineet haastattelun. Bändi kuitenkin saapui paikalle vasta puoli kymmenen aikaan ja Hynynen oli nukkumassa! Bäkkärillä pyöriessä tuli sitten haastateltua Wiskaria. Sieltä piti kuitenkin poistua, sillä maha vaati ruokaa ja Hynynen jäi. Kyttäilin lopulta kuitenkin Kotiteollisuuden keikan jälkeen bäkkärillä esityksen loppumista ja niin minä lopulta sain kuin sainkin haastatella Hynystä. Oli kovan homman takana, mutta haastattelun jälkeen olin niin onnellinen! Hauska ja vaiheikas, mutta myös pitkä ja väsyttävä työpäivä sai arvoisensa päätöksen. Puoli kolmen aikaan nukahdin tyytyväisin mielin!

Sinisessä luolassa

Eräänä jälleen niin aurinkoisena torstaiaamuna heräsimme ajoissa ja pakkasimme rantakamppeet mukaan. Rivalta astuimme paattiin ja lähdimme ajelemaan niin kovaa kyytiä kohti Dalmatian saaria, että minua ja Madisonia pelotti. Onneksi matkan taittuessa vauhtiin tottui ja pääsi nauttimaan vauhdin huumasta.

Osallistuimme siis viiden saaren kierrokselle, jonka teimme yksityisveneellä. Näin hienot puitteet meillä oli, koska luulimme tekevämme hyvää markkinointiyhteistyötä: matkanjärjestäjä tarjoaa meille alennusta veneestä ja saarikierroksesta ja me teemme vastineeksi videota ja otamme kuvia. Yhteistyö oli lopulta ihan surkea, sillä kustansimme matkasta 75 euroa per pää ja tämän lisäksi meidän piti maksaa pääsylippu Blue Cavelle, emme päässeet Hvarin saarelle, vaikka meille oli luvattu bussit ja kaikki, jotta pääsisimme tutustumaan saaren rantoihin. Paluuaikakin piti olla meidän päätettävissä, mutta eipä ollut, joten jouduimme palaamaan Splitiin ilman Hvarin vierailua ja liian aikaisin. Närkästyimme tästä toki, emmekä tehneet heille videota tai lähettäneet kuvia. Möh.

Jos tätä selkkausta ei oteta huomioon, päivä oli yksi parhaista Kroatiassa. Matkasimme tosiaan yksityisveneellä meidän kymmenen hengen porukalla. Ensimmäinen kohteemme oli Blue Cave, jonne menimme erillisellä pikkulaivalla.

Blue Cave on käsittämättömän upea luonnonpaikka. Kyseessä on siis luola, jonne pääsee auringonvaloa niin että vesi näyttää kirkkaansiniseltä. Luola on melko iso, sinne mahtuu useampi vene kerrallaan. Meidän porukka oli ihan haltioissaan tästä näystä.

Blue Caven lisäksi kierrokselle kuului Green Cave, mutta se ei ollut läheskäään yhtä vaikuttava. Luolan katossa oli vain reikä, josta pääsi auringonsäde tehden veteen vihreän kuvion. Sen sijaan yllä olevassa kuvassa näkyvä Stiniva Beach oli oikein mukava paikka. Laivamme pysähtyi tuonne ja saimme hypätä veteen uimaan.

Pysähdyimme myös Blue Lagoonilla sekä Pakleni Islandilla uimassa ja ihmiset hyppivät laivasta. Hulluimmat hyppäsivät myös matkan varrella Green Caven päältä kymmenen metrin pudotuksen verran mereen. Minulle oli suuri saavutus pompata laivan hyppylaudalta veteen. Olin vain katsellut sen verran kauan muiden temppuilua ja hyppyjä, että oli pakko kokeilla itsekin. Hengissä selvisin ja hyppäsin vielä toiseenkin kertaan. Päivän aikana otimme luonnollisesti myös aurinkoa laivan kannella ihan liikaa ja melkein kaikki paloivat ihonväristä riippumatta. Uimisen ja auringossaolemisen väsyttäminä porukka nukkui tai ihasteli aaltoja paluumatkalla. Ihan huikea kokemus!