Kirje menneisyyden itselleni

Vuoden alussa kirjoitimme blogitiimiläisten kanssa kirjeet itsellemme vuoden päähän. Koska vuoden 2018 loppu alkaa uhkaavasti lähentyä, ajattelin vastata tuohon kirjoittamaani kirjeeseen ja kertoa menneisyyden Kristalle, miten hyvin hän oikein osasi ennakoida tulevaa ja mitä kaikkea vuoden aikana oikein tapahtuikaan.

Hei Krista!

Sinä elät vuoden 2018 alkua ja minä sen loppua. Kirjoitit kirjeeseesi, että toivot asuvasi vuoden lopussa Helsingissä tai pääkaupunkiseudulla Antin kanssa. Tämä toiveesi on käynyt toteen, sillä huhtikuussa veimme tavarani Vantaalle ja elokuussa muutin sinne itse virallisesti. Minulla ja Antilla on oikein mukava asunto, mutta uutta keittiönpöytää emme huonekaluliikkeestä ostaneet, vaan hankimme Ikeasta työpöydiksi kaksi samanlaista pöytää, joista toinen toimii tarvittaessa myös keittiönpöytänä.

Töissä en vielä ole, enkä ole ollutkaan vielä ollenkaan, vaikka uumoilit, että olisin saattanut työskennellä jo useammassa paikassa. Ja kyllä vain, olen edelleen erittäin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja Helsingistä on löytynyt ihmisiä, joiden kanssa keskustella niistä ja tehdä töitäkin joidenkin teemojen eteen. YKP-kavereitakin olen ehtinyt näkemään, vaikka en ole Jyväskylässä enää kuukausiin asunutkaan. Osallistuin ilman lippua Approille, vietin viikon lokakuussa JYYn Ympäristöviikon aikaan, lähdin Turkuun SYYspäiville ja marraskuussa vietettiin halloweenia juhlien. Osa näistä ystävistäni kävi luonani joulukuun alussa järjestämissäni tuparipikkujouluissa. Totta kai viettäisin heidän kanssaan enemmän aikaa kuin tällä hetkellä pystyn, mutta olen tyytyväinen, että olen ehtinyt tämänkin verran heidän kanssaan aikaa viettämään!

Pihtiputaalla olen toki viettänyt vähemmän aikaa kuin sinä, mutta olen syksyn aikana joka kuukausi käynyt perhettä moikkaamassa. Marraskuussa olin viikon ajan kotikonnuilla ja nyt joulun aikaan olen ollut täällä reilun viikon verran. Ville on päässyt armeijasta ja saanut valkolakin päähän, mitä kesällä juhlittiin ikimuistoisesti. Kaksia juhlia kesällä ei kuitenkaan järjestetty niin kuin toivoit, vaan saamme juhlia valmistumistani talvisissa tunnelmissa, mistä olen oikein innoissani!

Hiuksia en ole värjännyt synteettisillä väreillä ja luonnonkosmetiikkaa on minulla valtaosa käyttämistäni tuotteista. Nyt minulla on kuitenkin vielä kunnianhimoisemmat tavoitteet kuin sinulla ja aion luopua monien erilaisten kosmetiikkatuotteiden käytöstä tyystin, kunhan edelliset olen saanut kulutettua loppuun. Vehnänsyöntiin olen valitettavasti sortunut silloin tällöin ja juustoa syön edelleen, mutta muuten maitotuotteiden käyttö on vähentynyt entisestään. Punaista lihaakaan en juurikaan ole vuoden aikana syönyt. Pallosalamalla on oma kotipesänsä meidän talon pihalla ja siellä se edelleen on uskollisena menopelinä. Uuden auton hommaaminen ei ole ajankohtaista vielä pitkiin aikoihin, älä huoli.

Kiireinen en ole suurimman osan vuodesta ollut töiden takia, vaan sairastelun ja gradunteon, jotka ovat verottaneet kuvausintoani. Toivottavasti tulevana vuonna jaksaisin ja haluaisin taas kuvata enemmän! Liikunnan lisääminen arkeen onnistui alkusyksystä aika hyvin, mutta alku- ja loppuvuosi menivät tämän suhteen aika surkeasti. Olen kuitenkin edistynyt muuten paljon terveyteni suhteen ja minuun sattuu vähemmän ja huomattavasti harvemmin kuin sinuun.

Paljon tapahtui vuoden aikana niin kuin tiesitkin. Isoja muutoksia tapahtui ja osa on vielä edessä. Voin kuitenkin vakuuttaa, että olen jo terveempi ja sitä myöten onnellisempi kuin sinä. Sinä luotit siihen ja se kävi toteen. Kiitos, että jaksoit uskoa tulevaan ja jatkoit valtavaa urakkaa nimeltään gradu. Nyt olen kiitollinen siitä, että maisterintutkinto on tehty. Kohta on aika suunnata katse tulevaan vuoteen ja sen seikkailuihin!

Rakkain terveisin,

vuoden 2018 lopun Krista


Oletko sinä koskaan kirjoittanut kirjettä itsellesi myöhemmin luettavaksi?