Ankeusvuodenaika

Nyt on meneillään kaikkein ikävin vuodenaika, loppusyksy. Alkusyksyn ihana väriloisto ja hitaasti viilenevä sää on vaihtunut loputtomaan harmauteen, pimeyteen, synkkyyteen ja kylmyyteen.

Välillä tuntuu, että voimat on lopussa. Loppukesästä olin jo virkeämpi, kun olin käyttänyt uniapnealaitetta jo useamman kuukauden ja toipunut Kroatian matkasta, joten välillä tuntui jopa hämmäsyttävän pirteältä. Entiseen väsymykseen verrattuna tämä nykyinen olotila on pilvenhattaroiden päällä keveästi leijumista, mutta nyt onkin ehkä enemmänkin mielialan kanssa ongelmia. Kova opiskelutahti saa stressaamaan, harvat luennot ja sitä kautta vähäinen opiskeluun liittyvä ihmisten kanssa oleminen sekä lukemisen ja itsenäisen työn määrä vetävät mielen matalaksi. Viimeinen pisara on tämä ihana loppusyksyn sää.

Ei saisi valittaa, sillä kuten todettua, oloni on viime syksyyn verrattuna ihan loistava. Sen takia ehkä myös tuntuu erityisen ahdistavalta se, etten opiskele joka päivä tai saa luettua kymmeniä sivuja päivässä. Tiedän, että stressaaminen on niin turhaa, mutta jotenkin se stressi vaan hiipii mieleen ja kaikki tekemättömät hommat painavat mielessä.

Onneksi on kaikkea kivaakin tulossa. Kahden viikon päästä lähdemme Antin kanssa Turkuun katsomaan Billy Talentia ja siitä viikon päähän lähdemme myös reissuun. Joulukuun alussa on tulossa YFI-risteilyä ja joulukuun puolivälin jälkeen koittaa joululoma, josta aion ottaa kaiken irti mökillä löhöten.

Ja kyllä se arkikin on ihan kivaa, kunhan siihen osaisi asennoitua oikein. Jokainen istuttu luento ja jokainen luettu sivu vie eteenpäin kohti unelmia. Niin se on ajateltava.