Maisterijuhlani

Postauksen kuvat ovat Jennyn käsialaa, paitsi viimeisen kollaasin oikeanpuoleinen kuva, jonka otti tätini Eija.

Viime lauantaina oli suuri päivä. Oli nimittäin minun maisterijuhlani aika. Juhlapaikkana toimi idyllinen puutalo Hommala, joka sijaitsee 20 kilometrin päässä Pithiputaan keskustasta Korppisen kylällä. Koska minulla ei ole ollut vielä töitä, ehdin järjestellä ja toisaalta myös stressata näitä juhlia erittäin paljon etukäteen. Sain maisterintutkintotodistuksen käteeni 30.12., joten hyvissä ajoin ainakin paperi tuli perille ennen juhlia, kun sitäkin aiemmin ehdin stressata ja paljon.

Vieraita kutsuttiin paikalle reilusti, koska halusin paljon ihmisiä ympärilleni juhlimaan saavutustani. Luonnollisestikaan kaikki eivät syystä tai toisesta paikalle päässeet. Itseni ja perheeni mukaan lukien juhlissa oli lopulta kuitenkin 50 henkilöä, joka on todella paljon. Se oli oikein sopiva määrä Hommalaan, sen isoon tupaan ja pieniin kammareihin.

Aluksi nostimme maljat ja äitini piti pienen puheen. Sen jäljeen ohjelmassa oli totta kai syömistä, kuten juhliin kuuluu. Tarjolla oli hirvikeittoa, jonka liha oli peräisin meidän omasta pakkasesta. Vaihtoehtona oli kasviskeittoa lihatonta ruokavaliota noudattaville. Lisukkeena oli erilaisia leipiä. Ruoan jälkeen oli vuorossa minun pitämäni puhe, jonka aikana tunteet nousivat pintaan, mutta onnistuin kuitenkin pitämään sen purskahtamatta itkuun! Puheessa kertasin menneitä opiskeluvuosia, sitä kaikkea, mitä niiden aikana oikein opinkaan ja kiittelin kaikkia rakkaita ihmisiä ympärilläni. Sain puheesta paljon kehuja ja joidenkin silmäkulmaan se oli kuulemma tuonut kyyneleenkin.

Puheen jälkeen juotiin kahvia ja syötiin kakkua. Yritin käydä puhumassa kaikille vieraille edes jonkin verran, sillä isoissa juhlissa on se huono puoli, ettei ehdi juttelemaan kaikkien vieraiden kanssa niin paljon kuin haluaisi. Onneksi ehdin jutella aika hyvin ihmisille, minkä lisäksi vieraat viihtyivät hyvin ja juttelivat keskenäänkin niin että salissa vallitsi kova puheensorina, vaikka booliakaan ei oltu vielä alettu tarjoilemaan. Oli niin ihana nähdä, kuinka toisilleen ennestään tuntemattomat ihmiset löysivät toisensa ja aiheita, joista jutella!

Jossakin vaiheessa sekoitimme boolit ja laitoimme ne esille. Lisäksi iltapalaksi oli tarjolla kasvis- ja lihapullia, makaronisalaattia, vihersalaattia ja leipiä. Musiikkia laitettiin taustalle soimaan tunnelmaa luomaan. Illan jo edettyä pidemmälle oli aika yhteiskuntapoliittisen Trivial Pursuit -kisan, jonka voitti joukkue, jossa oli kaksi yhteiskuntapolitiikkoa ja yksi journalisti. Julistinkin samalla yhteiskuntapolitiikan opinnot hyödyllisiksi, ainakin niiden avulla voittaa yhtesikuntapolitiisen Trivial Pursuit -kisan, jos ei muuta!

Illan kuluessa porukka väheni vähän kerrassaan ja me viimeiset valvoimme puoli kuuteen asti. Olin aivan rättipoikki, kun viimein kaaduin sänkyyn pitkän päivän jälkeen. Nämä tällaiset päivät jäävät mieleen ikimuistoisina, niin myös tämänkin! Kiitos kaikille päivän riennoissa mukana olleille! Nyt on tutkintoa juhlittu ja kunnolla!