Helmikuun positiiviset

Kuu on taas vaihtunut ja maaliskuukin päässyt jo aluilleen. Helmikuu oli aikamoinen kuukausi, sillä sairastelin ihan liikaa, mutta toisaalta hommaakin riitti. En kuitenkaan halua muistella näitä, vaan keskittyä kaikkiin kivoihin juttuihin, kuten tässä postauksessa kuuluukin!

Helmikuun ensimmäisenä päivänä osallistuin JKL-blogien raakasuklaailtaan Foodinilla. Oli kiva päästä näkemään muita bloggareita ja maistelemaan terveellisiä herkkuja. Mukaan lähti myös ihana goodie bag täynnä kaikkea kivaa ja terveellistä.

Toisen viikon tiistaina osallistuin työpaikkavierailulle Jyväskylän kaupungilla ja sain kuulla kaksi mielenkiintoista tarinaa, kuinka kaupungille voi työllistyä. Noista työpaikkavierailuista ja uratarinoista saa aina vähän lohtua, että kai sitä yhteiskuntatietelijäkin lopulta työllistyy jonnekin, haha. Samaisen päivän iltana osallistuin suomalaisuusteemaisille sitseille. Minulla oli tuolloin antibioottikuuri menossa, joten olin ihan rauhallisissa merkeissä, mutta menoa kyllä riitti muiden sitsaajien toimesta.

Perjantaina laitoin nokan kohti Helsinkiä, kun luvassa oli Planin inspiraatiopäivät. Perjantaina ei ollut vielä ohjelmaa, joten kävimme syömässä Fafa'sissa, kahvilla Coffee Housessa sekä illalla Planin porukalla Dennisissä pizzalla. Se päivä kului näköjään aika pitkälti syömisen merkeissä. Lauantaiaamuna sitten lähdimme isolla porukalla Nuuksio-hotelliin inspiroitumaan. Siellä saimme muun muassa kuulla Meeri Koutaniemen ja Ina Mikkolan inspiroivia puheita, lisää tietoa Planista ja sen vaikuttavuudesta sekä ideoimme tulevaa kampanjaa. Sekä totta kai söimme.

Se oli kyllä ihan mahtava viikonloppu! Vaikka reissun jälkeen väsytti todella paljon, sai sieltä myös aikamoisen annoksen energiaa. Oli mukavaa tutustua muihin Planin vapaaehtoisiin ja kuulemistamme puheista sai hirveästi lisää innostusta ja inspiraatiota vapaaehtoistyöhön. Aikamoista porukkaa kyllä, ei voi muuta sanoa!

Antti oli ostanut minulle ystävänpäiväksi ruusuja, mikä oli oikein ihana yllätys kun palasin sunnuntai-iltana Helsingistä kotiin. Kukat säilyivät hyvänä yllättävän monta päivää! Ystävänpäivän iltana osallistuin Outin ja Heidin kanssa Vero Modan ystävänpäivätapahtumaan. Kaikki tuotteet olivat alennuksessa, söimme herkkuja, otimme kaverikuvan ja saimme Heidin kanssa pikakampaukset. Minulle tehtiin kiva kiharapehko. Voi kun jaksaisi joskus itsekin laittaa hiuksia!

Samaisen viikon viikonloppuna tein vihdoin ja viimein vuoden ensimmäisen työviikonloppuni. Ensimmäisellä juttukeikalla kävin katsomassa vanhojentansseja. Oli ihana nauttia kauniista pukuloistosta ja nuorten onnellisuudesta, vaikka hieman heikko olo olikin. Toisen jutun taas tein madepilkkikilpailusta, missä käymisen jälkeen oli pakko päästä kaakaolle. Pihtiputaalla oli myös ihanan paljon lunta.

Töiden jälkeisenä maanantaina oli vuorossa KorteForten kuorositsit. Teemana oli kissat ja herrasmiehet, joten minä, Saima ja Sirkku piirsimme itsellemme viikset ja nenät kissatyyliin. Oli kyllä hauska laulaa kuorolaisten kanssa sinä iltana vähän enemmänkin!

Tiistaina kokoonnuimme YKP-tyttöjen kanssa meille tekemään sushia. Monet maistoivat tätä herkkua ensimmäistä kertaa ja kaikki taisivat tykätä! Oli kyllä hauska tehdä isolla porukalla sushia ja höpötellä samalla oikein kunnolla! Keskiviikkona taas oli Mitä-verkoston lautapeli-ilta ja vaikka porukkaa ei paljon ollutkaan, oli meillä oikein mukava ilta pelailun, karkkien ja mansikkasmoothien merkeissä.

Viime viikonloppu kului jälleen Pihtiputaan maisemissa kun heittäydyin hurjaksi ja tein toisen työviikonlopun heti putkeen. Säät olivat viikonlopun aikana ihan mahtavia! Kävin lauantaina äidin kanssa kävelemässä ja nauttimassa tuosta valosta ja kauneudesta! Sunnuntai-iltana kirjoitushommieni päätteeksi lähdimme äidin ja Villen kanssa Putaan Pizzeriaan, koska sieltä saa aina niin hyvää ruokaa, eikä se varmasti lopu kesken! Riitti pizzaa Jyväskyläänkin tuotavaksi.

Kuvia aiheesta ei ole, mutta on ihan pakko mainita, että katsoimme viikonlopun aikana Amy Winehouse -dokumentin ja se oli vaikuttavinta vähän aikaan! En ennestään tuntenut kovin hyvin Amyn tarinaa, enkä musiikkiakaan kovin laajalti tunnetuimpien kappaleiden lisäksi. Dokumentissa sitten pääsi todella uppoutumaan Amyn kiehtovaan ja sydäntäsärkevään tarinaan. Mikään toinen katsomani elämänkertadokumentti ei ole koskettanut yhtä syvästi kuin Amy. Suosittelen lämpimästi katsomaan! Hänen musiikkinsakin avautuu ihan eri tavalla dokumentin katsomisen jälkeen.

Sellaisia kivoja juttuja kuului helmikuuhun! Ei kun kevättä kohti vaan!