Kysymysmerkki-Krissu

Mulla on jotenkin hämmentynyt olo. En oikein tiedä, mitä ajatella oikeastaan yhtään mistään. Tämä kesä on ollut yhtä aikaa kamalan ihana ja ihanan kamala. Olen saanut kokea monia hienoja asioita rakkaiden ihmisten kanssa, tehdä monipuolista työtä ja käydä ulkomailla. Mutta olen ollut myös hirveän väsynyt. Innoton, energiaton ja välillä miltei toivoton.

Tämän vuoden aikana on ollut kaksi päivää, jotka muistan ja tulen muistamaan, koska ne olivat niin kauheita. Ensimmäinen oli kandinesittelypäivä joskus maaliskuun puolenvälin jälkeen. Raahauduin taas yhtenä aamuna kasiksi yliopistolle, menin semmaan ja esittelin kandini. Kun kävelin sieltä pois, tuntui, että olisin halunnut kaatua maahan lumihankeen ja jäädä siihen, niin väsynyt olin. Kun menin kotiin, halusin vain itkeä, koska en pystynyt enää nukkumaankaan liiallisen väsymyksen takia. Toinen päivä oli 5.7., jolloin olin töissä aamukymmenestä puoli yhteen yöllä. Tuntui, etten kestänyt olla öisellä keikalla juttua tekemässä, kun teki vaan mieli itkeä väsymyksestä. Kun pääsin yöllä viimein joskus yhden aikaan omaan sänkyyn nukkumaan, itkinkin hyvän tovin. Ja siihen kai nukahdin sitten.

Molempien päivien jälkeen oli pakko pysähtyä. Heittää kaikki velvollisuudet harteiltaan, olla vain ja ajatella itseä. Nukkua ja tehdä jotain ihan muuta. Ne ovat auttaneet, mutta eivät vieneet ongelmia täysin mukanaan. Tälläkin hetkellä väsyttää.

Mikä minua vaivaa? Miksi minä olen tällainen? Nukun paljon, olen liikkunut viime aikoina enemmän, olen tehnyt mielekkäitä asioita ja nauttinut elämästä, en ole stressannut mitään ja silti minua vain väsyttää. Olen yrittänyt vaikka mitä: nukkua paljon, nukkua vähän, juoda vettä, syödä vitamiineja, olla rauhallisesti, olla liikkeessä.

Miltähän tuntuisi olla normaali? Sellainen, joka ei väsy kaikesta vähänkin normaalista poikkeavasta, joka jaksaisi tehdä asioita, jolle aamut olisivat edes joskus hieman vähemmän tuskallisia. En tiedä. Ehkä minun on vain oltava tällainen ja elää elämääni sen mukaan.

Mun höppänä

Tuon hölmön kanssa minä oon ollut yhdessä nyt puoli vuotta. On olleet aikamoiset kuusi kuukautta - kaikin puolin. Se, kellä onni on, se onnen kätkeköön, kehottaa tekemään vanha sananlasku. Mutta mun on pakko hehkuttaa vähäsen: oon aika onnellinen tuon kanssa. Mun Antti. ❤

Stailit venyvän elastisii, äärettömän fantastisii

Viime lauantaina lähdettiin mun työkeikan jälkeen Viitasaarelle Pihkuriin kattomaan Elastista. Mähän olen erittäin tunnettu räppitutkija, joten pitihän tuo mies nähdä viimein livenä, keväiselle Gigglin Marlinin keikalle kun Jyväskylässä en päässyt. Yllä olevasta kuvasta näkee mun eri hienon räppityylin. Koska en ihan oikeasti ole räppityttö, niin varastin käpin veljeltä lainaan.

Nautin keikasta yllättävän paljon. Aluksi näytti pelottavasti siltä, että illasta tulee vaivaannuttava ja yleisö jököttää vain paikoillaan. Mutta niin se Ela vain sai valoshownsa kanssa yleisön syttymään ja porukkaa olikin paikalla noin pieneksi tapahtumaksi lopulta yllättävän paljon. Itsekin olin ihan fiiliksissä viimeistään siinä vaiheessa, kun oli Loppuviikon aika.

Oikeastihan minä olen rokkityttö. Se uskottavuus kai on syöpynyt musta viime aikoina täysin pois ja tämänkin keikan jälkeen huokailin itselleni. Tunsin aika monta kappaletta: Hallussa, Syljen, Ovet paukkuu, Jarruta, Iisii, Loppuviikko ja Anna soida. Toki tuntemattomiakin biisejä löytyi, mutta nekin olivat nautittavia, koska Elastinen veti tunteella ja yleisö oli mukana.

Pakko kai se on tunnustaa, että mä tykkään räpistä jonkin verran. Ihan vähäsen.

Jyväskylässä asuntomessuilla

Sain keskiviikoksi vapaapäivän ja minä, Antti ja porukat laitoimme auton nokan kohti Jyväskylää. Kävimme katsastamassa kaupungissa käynnissä olevat asuntomessut.

Saavuimme alueelle joskus yhdentoista aikaan. Äiti kävi moikkaamassa tuttujaan, joten suuntasimme aluksi heidän kojulleen. Aloitimme kiertämisen siis Maailmanpylvään luota, mikä oli ihan fiksua, sillä näin me vältimme ruuhkat.

Käväisimme ihan ensimmäiseksi kauppa-autossa, jossa oli myynnissä lähi- ja luomuruokaa. Ostin tattarijauhoja, koska ne ovat gluteenittomia ja niistä kuulemma saa mainiot letut. Mukaan lähti myös mansikkalimua. Se oli hyvin mansikkaista ja maukasta.

Tsekattiin Jyväsjärven rannan lintutorni. Antti oli tapansa mukaan hattu päässä.

Messualueen kaikki pihat olivat ammattilaisten suunnittelemia. Siellä olikin talojen ja niiden sisustusten ihailun lisäksi kiva katsastaa pihoja ja asuinalueen tyyliä. Värikkäät, kuviolliset penkit olivat hauskoja.

Mitä tekee Krissu asuntomessuilla? No kuvaa kasveja tietty! Yllä olevat kuvat ovat Viherperheen kämpästä Maailmanpylväästä. Se olikin messujen ehdottomasti mielenkiintoisin kohde. Asunnoissa oli hauskat pohjapiirustukset ja sisustukset oli suunniteltu kuvitteellisille henkilöille sopiviksi.

Mun ehdoton suosikki oli äijäkämppä. Pinnat olivat tummia, mutta kotoisuutta ja pirteyttä toivat värikkäät kodinkoneet sekä puiset ja nahkaiset huonekalut. Myös nuo pyöreät merkit olivat mielestäni oikein hauska idea.

Draama queenin kämpässä oli kuninkaallista tuntua sekä pinkkiä, harmaata ja valkoista. Ja pari hölmöä ottamassa teinipeilikuvia.

Tässä huoneessa tuo lamppuhässäkkä kiinnitti huomion. Hauskan värinen.

Alue oli oikein suloinen ja pihat kivoja, mutta pieni ihmetyksenaihe löytyi. Kuinka ihmeessä ihmiset jaksavat asua omakotitalossa, jossa pihaa on seinästä laskettuna metri tai pari. Myöskin useiden asuntojen ikkunat olivat melko kookkaat, joten niistä pystyy hyvin seuraamaan, mitä naapuri katsoo telkkarista. Se on kai sitä yhteisöllisyyttä.

Koirille soveltuvan HauHausin pihamaallakin oli esillä koirateema.

Varjossa jaksoi hetken aikaa hymyillä.

Asuntomessujen ihanin lastenhuone.

Iltapäivällä kuumuus alkoi ahdistaa liikaa. Aurinko porotti ja hiki virtasi. Porukka löysi tiensä messuille iltapäivällä, joten kohteissa alkoi olla aika tiivis tunnelma. Välillä oli pysähdyttävä jäätelökojulle.

Eläinteemaisen talon haukiverhot sykähdyttivät.

Pääportilla sijaitseva telttakauppa sai mun olon välillä vaikeaksi. Mä olen toivoton kellofriikki, joten olin ihan vähällä ostaa tuon valkoisen pöytäkellon. Onneksi mulla oli mukana aina niin fiksu Antti, joka vei mut pois tuon kellon luota.

Tältä Jyväskylän asuntomessut näyttivät minun näkökulmastani. Mua kiinnostaa käydä katsomassa tuota uutta asuinaluetta sitten kun messut ovat ohi. Haluan nähdä miltä tuo suunniteltu, uusien talojen ja pihojen kokonaisuus näyttää arjen tultua. Messuilla ainakin se näyttä aika ihanalta paikalta asua, pihojen pienuutta lukuun ottamatta. Tuli suoraan sanottuna hirveä kotikuume. Jonkinlainen pikkuinen talo siististi sisustettuna tuollaisella rauhallisella alueella piinaa mun haaveissa mun aika kovasti. Mutta ehkä se siitä hälvenee, vielä ei ole kotirouvailun aika. Mutta toivon, että joskus saisin oman drama queen -kotini. Sellaisen, joka miellyttää juuri minun silmääni.

Auta mua, heiaheia!

Mä tuossa taannoin hehkutin, että nyt elämä lähtee uusille urille ja alan taas liikkumaan. Arvatkaa kuinka sitten kävikään. Enpäs niin kovin aktiivinen sitten ollutkaan. Eilen alkoi ärsyttää ihan toden teolla. Otti päähän, koska ihmiset, jotka ovat aiemmin luoneet sitä sosiaalista painetta, ovat jossain muualla. Ja mä tykkään ruuasta. Tämä yhdistelmä alkaa näkyä ja se sai mut eilen raivostumaan.

Joten. Eilen kun pääsin töistä, lähdin juoksu- ja kävelylenkille. Niin, eilen, 30 asteen helteessä. Voin kertoa, että olipahan mielenkiintoista. Loppumatka oli yhtä tuskaa ja kotiin päästyäni hengästytti niin paljon, että oli pakko juosta suoraan suihkun alle. Illalla kaveri houkutteli mut rannalle ja lämpimässä vedessä tuli pulikoitua ihan kivasti.

Pieni inspiraation lisääjä on urheilusuoritusten arkistointisivusto heiaheia. Söpölle sivustolle saa lisäillä värikkäitä palleroita aina kun on ollut urhea ja tehnyt jonkinlaisen urheilusuorituksen. Mä toivon, että saan tuon avulla pidettyä yllä edes jonkinlaista säännöllistä kuntoilua.

Ehkä se tästä. Vielä joskus ihan oikeasti.

Juhlittu kandi

Viime viikonloppu oli yhtä juhlaa, sillä oli aika juhlistaa mun tutkintoa. Perjantai-iltana aloiteltiin kavereiden kanssa yhden ystävän kämpillä ja myöhäänhän siinä meni jo ensimmäisenä iltana. Lauantaina oli varsinainen juhlapäivä, jolloin pistettiin pöytä koreaksi ja kutsuttiin sukulaisia, naapureita ja ystäviä käymään.

Kollektiivinen meikkaushetki ennen juhlia.

Lahjoja tuli kielloista huolimatta ja ruokaa riitti. Me haluttiin järjestää mahdollisimman stressittömät juhlat niin järjestelyjen kuten vieraidenkin osalta, joten sanottiin kaikille, ettei lahjoja tarvitse tuoda ja hankittiin juhlaruoat valmiina. Panna cottia sen sijaan tehtiin itse. Päivän säätila oli melko hiostava ja ukkonen jyrisi, mutta onneksi se ei liikoja kuitenkaan haitannut.

Illalla oli aika päästä kavereiden (ja porukoiden) kanssa vauhtiin. Juotiin boolia, pelattiin korttia, syötiin vähän lisää ja käväistiin paikallisessa kuppilassa. Oli ihan mahti ilta. Nukkumaan pääsi lopulta joskus puoli neljän aikoihin.

Sunnuntaina käytiin kavereiden kanssa pizzalla auringon helottaessa niskaan suorastaan epäinhimillisesti. Päikkäreiden jälkeen kävi vielä vähän lisää vieraita ja syöppöily jatkui. Illalla käperryttiin Antin kanssa katsomaan True Bloodin neloskautta.

Olipahan viikonloppu. Jäi monia kivoja muistoja mieleen.