Minulla on sinulle neuvo, jos haluat olla kapinallinen. Tosin nykyään kapinallisuus ei taida olla kovinkaan hienoa. Sen sijaan itsensä kehittäminen ja muokkaaminen ja ahtaminen aina vain tiukempiin muotteihin on. No mutta jos siellä ruudun toisella puolella nyt sattuisi olemaan joku, joka edes hitusen verran haluaa kyseenalaistaa uskomuksiamme ja ajatuksiamme, minulla on vinkki.
Tässä nykyaikaisessa kapitalistisessa ja erittäin ulkonäkökeskeisessä kulttuurissa nimittäin erittäin kapinallinen teko on rakastaa itseään sellaisena kuin on. Meidän tavallisten ihmisten itseinho, epävarmuus ja paineet sopia muottiin mahdollistavat miljardibisneksen. Itse L'Oréal kertoo, että maailmanlaajuiset kosmetiikkamarkkinat ovat kasvaneet tasaisesti uusien innovaatioiden ja kuluttajien toiveiden loputtoman vaihtelun vuoksi. Vuonna 2017 kosmetiikkamarkkinat olivat maailmanlaajuisesti 200 biljoonaa eli 200 000 000 000 euroa. Näin hirvittävä määrä rahaa käytettiin toissa vuonna meikkeihin, voiteisiin, tuoksuihin ja ties mihin tuotteisiin.
Älkää ymmärtäkö minua väärin, kosmetiikkaa saa ja pitääkin käyttää ja itsekin rakastan esimerkiksi meikkaamista. Mutta koska rahaa liikkuu jo pelkästään kosmetiikan vuoksi näin paljon, pohtikaa, kuinka paljon luku nousee, jos huomioon otetaan lisäravinteiden, dieettiohjelmien ja erilaisten painonhallintatuotteiden markkinaosuus. Luku on taatusti aivan valtava ja tämä on taustoitusta tuleville ajatuksille.
Koska luku on näin suuri ja rahaa on tarjolla paljon, sitä halutaan totta kai tehdä entistä enemmän. Tarvitaan markkinointia. Sitä eivät kuitenkaan tee ainoastaan kosmetiikka- ja lisäravinneyhtiöt itse, vaan melkeinpä koko länsimainen kulttuuri on valjastettu sen tarpeisiin. Musiikkivideot, elokuvat, TV-sarjat, mainokset ja sosiaalinen media tuputtavat meille jatkuvalla syötöllä kuvaa kauneudesta. Ja se kuva on aika yksipuolinen. Jos taiteessa tai kulttuurissa näytetään esimerkiksi lihavia ihmisiä, he ovat yleensä hassuja, kömpelöitä, tyhmiä tai pahoja. Joka tapauksessa esitetty sellaisin negatiivisin ominaisuuksin, joita ei ihailtavaan hahmoon liitettäisi. Siksi esimerkiksi Kansallisbaletin Tuhkimo-esityksen naurun kohteeksi osoitettu ylipainoinen hahmo on ongelmallinen. Kommenteissa sanotaan, että kyseessä on vain balettiesitys, mutta voi kun olisikin vain yksi esitys. Hahmo on ongelmallinen, koska se on osa tietynlaisen kauneuden esittämisen loputonta virtaa.
Tämä ihanne on painunut meihin hyvin syvälle, sillä tämä tietty kauneuden esittämisen tapa kulttuurituotteissa on niin systemaattista, läpitunkevaa ja itseänsä toistavaa, ettei ole mikään ihme, että ihmiset uskovat siihen ja siksi ihmisillä on kova tarve muokata itseään sen mukaiseksi. Tähän ajatukseen uskoin minäkin. Mutta silmänsä on mahdollista avata ja ajatuksiaan muuttaa!
Aloin itse lihomaan sairastumiseni myötä. Aluksi se oli aivan kamalaa. Olin nimittäin sitä ennen treenannut, syönyt terveellisesti ja käynyt puntarilla niin että olin saanut painoa pois. Olin lyhyt kuten toki edelleen, mutta melko laiha, joten sovin aika hyvin muottiin. En kuitenkaan ollut todellakaan onnellinen, sillä pääni sisällä kävin läpi hirvittävää kaaosta sen hetkisen elämäni mullistusten vuoksi. Syystä tai toisesta aloin kokemaan väsymystä ja elämä muuttui hankalaksi. Oireita tuli matkan varrella lisää paljon ja elin todella rankkoja vuosia. Samalla painoa tosiaan alkoi kertyä. Aluksi sekin oli yksi valtava murhe kaikkien muiden ongelmien rinnalla ja olin itseeni erittäin tyytymätön. Kunnes aloin altistamaan itseäni erilaisille kuville ja ajatuksille.
Aloin seurata Instagramissa kehopositiivisuus-tilejä, lopetin seuraamasta kaikkia sellaisia tilejä, jotka tekivät oloni epämukavaksi ja aloin seurata pluskokoisia naisia. Aloin saamaan monipuolisempaa kuvastoa kauniista naisista ja sen tueksi ajatuksia siitä, että jokainen keho on yhtä arvokas. Hetkessä ei mikään tietenkään muuttunut, mutta ajan kanssa, kun olen katsonut näitä erilaisia kuvia ja lukenut erilaisia tekstejä, olen onnistunut muuttamaan ajattelutapaani. Edelleenkin laihat ja treenatut ihmiset ovat mielestäni kauniita, koska he ovat, mutta myös lihavat, kurvikkaat ja pyöreät ovat mielestäni kauniita, eri tavalla vain. Enää paino ei ole se merkittävä tekijä, joka määrittelee mielessäni ihmisen kauneuden.
Kirjoitan tässä laihuudesta ja lihavuudesta, vaikka samasta asiasta on kyse myös monien muiden ominaisuuksien kohdalla. Sairauksien jäljet, akne, hörökorvat, puuttuva rinta tai ties mitkä asiat, jotka poikkeavat vallitsevasta, niin kovin vaativasta normista ovat yhtä lailla tekijöitä, jotka luovat ihmisille ulkonäköpaineita ja epävarmuutta.
Siksi itsestään pitäminen juuri sellaisena kuin on, on
kapinallinen teko. Jos lähdemme tavoittelemaan ihanneruumista, emme
saavuta sitä, koska aina on jotain parannettavaa. Aina voi
olla laihempi, lihaksikkaampi, suuremmat silmät, pienempi nenä, kurvikkaampi tai sileämpi iho. Omassa ruumiissa on aina olemassa joku mutka tai kuoppa, jonka voisi korjata. Siksi se, että olet itseesi tyytyväinen juuri sellaisena kuin olet, on erittäin kapinallinen teko. Voit jättää paljon tuotteita kaupan hyllylle ja keskittyä niihin juttuihin, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Ja olla samalla hivenen kapinallinen.
Niin totta! Elämä on paljon helpompaa, jos pystyy päästämään irti jatkuvasta itsensä vertaamisesta muihin. Niin ulkonäön kuin ominaisuuksien ja taitojenkin kohdalla kun on aina olemassa joku, joka on jollain tavalla "parempi".
VastaaPoistaNäinpä! Onneksi näitäkin juttuja voi harjoitella ja oppia arvostamaan itseään enemmän. :)
Poista