Mitä minulle kuuluu?

Meidän keittiön pöydän tilanne kuvaa meikän pään sisäistä maailmaa ja vähän ehkä elämääkin tällä hetkellä. Pientä, mutta vielä ihan hallittavissa olevaa kaaosta. Olen vaihtelevasti väsynyt ja täynnä energiaa, flunssainen mutta innostunut tekemään kaikkea. Ja sitä tekemistä kyllä riittää. Tasapainoilen opiskelujen, työnteon, vapaaehtoistyön ja sairastelun kanssa, eikä se meinaa aina olla helppoa. Olen nimittäin sairastellut tämän alkuvuoden aikana enemmän kuin laki sallii ja välillä meinaa hermo mennä ihan totaalisesti. Takana on kaksi antibioottikuuria, kymmeniä nenäkannuhuuuhteluja ja tuhansia teekupposia. Jotenkin ihmetyttää, miten sitä on taas terveytensä kanssa näin ongelmissa, mutta toisaalta koko elämäni ajan minulla on ollut näitä sairastelukausia. Pitää varmaan hyväksyä, että aina sitä jonkin verran tulee sairastelemaan, mutta tällä erää voisi jo vähän helpottaa, kiitos! Tosin Anttikin on nyt ollut jo yli viikon kipeänä, että kai nyt on oikeasti joku flunssa-aalto menossa niin en kai minä silloin nyt voi terveenä olla!

Olen sairastelustani huolimatta tehnyt kaikenlaista, välillä paremmin voimin ja joskus vähän hammasta purren. Jos seuraatte minua instassa tai snäpissä, olette varmaan huomanneet, että olin toissa viikonloppuna Nuuksiossa Planin sidosryhmäkoulutuksessa. Se oli ihan huikea viikonloppu ja antoi älyttömästi innostusta, mutta samalla valvominen ja pitkät päivät verottivat energiatasoja. Nyt on kuitenkin ollut ihan erilainen into tehdä hommia meidän Mitä-verkostossa, kun viikonlopun aikana kuuli, kuinka vapaaehtoisten työpanoksella on merkitystä ja miten kannattaa olla ylpeä siitä, että käyttää omaa aikaansa vapaaehtoistyön tekemiseen. Saatiin tosi paljon ideoita kampanjan toteuttamiseen ja parin viikon päästä on meidän kevään ensimmäinen tapahtuma, jota ollaan kovasti suunniteltu vuoden alusta saakka!

Opiskeluissa on tällä hetkellä menossa henkilöstöjohtamisen kurssin loppujutut. Pitäisi kirjoittaa ryhmässä 15 sivun tutkielma rekrytoinnista, mikä aiheuttaa välillä vähän harmaita hiuksia. Tuntuu niin hassulta kirjoittaa rekrytoinnista työnantajan näkökulmasta, kun ei ole työntekijänäkään oikeastaan ollut ikinä kunnon muodollisessa työhaastattelussa! Samalla pitäisi lukea tenttiin, joka on ensi viikon perjantaina. Uppoudun nyt siis seuraavaksi puoleksitoista viikoksi henkilöstöjohtamisen maailmaan ihan kunnolla.

Vuoden ensimmäisen työviikonlopunkin sain viime viikolla tehtyä, kun alkuvuodesta oli niin hiljaista, ettei ollut mitään tapahtumia, joista olisi voinut kirjoitella. Helmikuun alussa olisi ollut yksi viikonloppu, mutta silloin olin niin poskiontelotulehduksissa, että työnteko ei tullut kyseeseen. Viime viikonloppunakin olin välillä aika kipeänä, mutta jaksoin onneksi tehdä työjutut. Sain otettua vanhojen tansseista aika kivoja kuvia!

Nyt pitäisi pakata ja hypätä Onnibussiin, joka vie minut Pihtiputaalle. Olisi nimittäin heti putkeen luvassa seuraavaa työviikonloppua. Eihän siinä muuta kuin kamera ja kynä käteen huomenissa.

Hauskaa loppuviikkoa kaikille!