Tässä elämä on

Nyt on loma. Hetkellinen vapaus kaikista opiskeluun liittyvistä velvollisuuksista. Ei kuitenkaan ole hirveän riehakas olo. Enemminkin nyt kaipaan rauhoittumista, pitkään nukkumista ja lepäilyä. Loma tulee siis todellakin tarpeeseen.

Alkuviikosta olin kameran kanssa liikkeellä yliopistolla, koska kuvailin vähän erästä kirjaprojektia varten. Samalla otin parit maisemakuvat. Suuresti harmittaa, ettei järkkäri ollut keskiviikkona mukana, silllä taivas oli silloin aivan upean näköinen. Syvät sininen, punainen ja violetti täyttivät horisontin. Kämppikseni kanssa sitten kuolailtiin näkymää.

Lauantaina ja sunnuntaina kului muutama tunti Taidemuseo Holvissa viikonlopun kestäneessä Joulubasaarissa Kampus Kustannuksen kirjoja myydessä. Sain viiden tunnin aikana myytyä yhteensä kaksi kirjaa. Ei hirveän hyvin, mutta parempi kuin ei mitään!

Ei sitä olisi vielä jokin aika sitten uskonut, että omistaisin Fintelligensin koko tuotannon. Kuunnella en kyllä näitä aio, mutta tarvitsin kandidaatintutkielmaani varten kyseisen duon rustaamat sanoitukset, joten piti tehdä pientä tilausta Rähinä Recordsilta. Uudenvuoden jälkeen näihin paneudutaan.

Olen saanut myös parit joulukortit. Itsekin olen pari lahjaa ja korttia lahjoittanut ihmisille. Olen nykyään hirveän epäjouluinen ihminen, mutta pitää vähän edes yrittää. :)

Kynttilöitä on tullut myös polteltua. Tälläkin hetkellä huoneessani leijuu lempeä vaniljan tuoksu noiden tuikkujen ansiosta. Pitäisi hamstrata enemmänkin tuoksutuikkuja jostain, luovat sen verran kivasti tunnelmaa.

Nyt mä lopettelen tämän merkinnän ja kuuntelen lisää PMMP:tä, siirrän pyykit koneesta kuivausrumpuun, katselen telkkarin sisustusohjelmia ja käväisen varmaan kirjastolla. Tai sitten en. Nyt on loma, enkä aio stressata mitään.

Tuulensuojaan, tuulensuojaan...

No niin! Seuraavaksi olisi luvassa vähän musiikkijuttuja!

Kyseessä on siis varsinaisen suomalaisen legendan, Dannyn, jäähyväiskiertueeseen kuuluva keikka, Viihdemaratonin loppusuora.

Illan show ei ollut varsinaisesti mikään perinteinen keikka, vaan ennemminkin musiikillinen tarina Dannyn elämästä ja uran eri vaiheista. Tähti asteli lavalle nahkarotseineen kappaleen Tuulensuojaan tahdittamana. Aluksi lähdettiin liikkeelle siitä, kuinka musiikki vei miehen mukanaan. Viihdyttiin 50-luvun tunnelmissa ja Danny heitti pöytään Rock Around The Clockin. Sen jälkeen kuultiin Elvistä ja muita 60-luvun kipaleita.

Esityksen aikana valkokankaille heijastettiin lehti- ja studiokuvia Dannysta sekä klippejä esiintymisistä ja elokuvista, joissa hän on seikkalillut. Toi ehdottomasti lisätunnelmaa.

Esityksessä saatiin kuulla myös vanhoja James Bond -biisejä, mitä en oikein ymmärtänyt. Aikakauden fiilistely ilmeisesti oli kyseessä. Lisäksi neitokaiset Katja Lukin ja Varpu Virta pyörähtivät lavalla D-tuotannon tähtinä, Katri Helenana ja Muskana, jolloin kuultiin kappaleet Minne tuuli kuljettaa ja Krokotiilirock.

Väliajan jälkeen jäin lavan eteen kamerani kanssa. Danny näytti mulle etusormeansa, iih!! Pikapikaa kapusin kuitenkin takaisin yläkatsomoon.

Show'ssa muisteltiin myös Dannyn jo edesmenneitä yhteistyötovereita ja ystäviä. Varpu Virta esitti heidän muistolleen Queenin Show Must Go On'in. Erityisesti, ja toki ansaitusti, huomiota sai Armi Aavikko; hänelle laulettiin kaksi kappaletta. Meinasihan siinä herkistyä, kun mietti, millainen elämäntarina silläkin tyttösellä oli. Lisäksi Danny esitti muistelmabiisin omalle isoisälleen.

Keikalla soitettiin monipuolisesti erilaisia biisejä Elviksestä Queeniin sekä vanhoja klassikoita kuten Tutti Frutti ja Cadillac Rock, tietenkään Dannyn omia hittejä unohtamatta. Dannyn omista biiseistä tunsin melko monet. Tuulensuojaan, Seitsemän kertaa seitsemän, Kesäkatu, Tuuliviiri, Kauan ja Kuusamo olivat tuttua kamaa. Virginia, Aaveratsastajat, Amarillo ja muutamat minulle nimettömiksi jääneet biisit taas olivat uusia tuttavuuksia.

Vaikka en mikään suuri Danny-fani olekaan (mikäli se jollekin oli epäselvää), oli keikka oikein nautittava elämys. Monipuolinen musiikki, Dannyn historia ja tuon tähden karisma saivat hienon show'n aikaan. Olen iloinen, että lähdin äidin ja isän matkaan!

Pääkaupunkivierailu

Viime perjantaina oli hieman erilainen päivä. Minä ja kuusi muuta ylioppilaskunnan kustantamon toiminnassa mukana olevaa tyttöstä laitettiin pakubussin nokka kohti Helsinkiä.

Ensimmäinen päivän kohteista oli WSOY:n kustantamo. Saimme keskustella erään (hyvin kiireisen) kustannustoimittajamiekkosen kanssa ja hän esitteli kustantamoa ja sen toimintaa meille. Istahdimme jonnekin kahvihuoneen tapaiseen tilaan pöydän ympärille modernissa kustantamoympäristössä. Melko lailla mielenkiintoista ja jännittävää!

Esittelyn jälkeen käppäiltiin kylillä Espan suunnilla ja käytiin syömässä Rossossa. Lisäksi kävimme amerikkalaistyylisessä karkkikaupasta, josta hommattiin suussa naksuvaa karkkia. (Kaadoin pussinloput äsken työpöydälleni. Enkä millään jaksaisi siirtää kaikkia tavaroita pois ja alkaa luututa...)

Kuvattiin hienoja vanhoja taloja, jollaisia ei Jyväskylässä näy. Kuin turistit konsanaan.

Toinen tutustumiskohde oli Suomalaisen kirjallisuuden seuran kustantamo, joka sijaitsee Mariankadulla ihan ylisuloisessa vanhassa rakennuksessa. Tyttöset huokaili ihastuksissaan kivutessaan portaissa kyseisenlaisessa rappukäytävässä.

Kun pääsimme ylös, meidät istutettiin taas pöydän ääreen ja meille kerrottiin SKS:n kustantamon toiminnasta hyvinkin yksityiskohtaisesti. WSOY:llä huomasi, että raha ratkaisee, kun taas SKS:llä laatu on ykköskriteeri.

Kävimme myös tutustumassa SKS:n 1800-luvun lopulla rakennettuun päämajaan, jossa oli kansanrunousarkisto ja kirjakokoelmia. Aivan mahtava paikka. Eteinen oli alkuperäisessä asussaan eli kelpasi astella sisään rakennukseen. Uskomuksista ja arvoituksista ynnä muista kansanperinteistä kertovista korteista notkuva kansanrunousarkisto vei sydämemme.

Kustantamoista saamamme tietoähkyn jälkeen menimme Liisankadulla sijaitsevaan Chjokoon, jossa oli myynnissä kotimaisia käsintehtyjä suklaita, praliineja sekä erikoismakuisia jäätelöitä. Kelpasi kirjahyllyjen välissä kävelyn jälkeen hengähtää tuolla. Ja alahyllyltä lähti murulle pussukka tuliaisiksi.

Suklaapuodissa istuskelun jälkeen pakkauduimme jälleen pakuun ja radion perjantai-illan eurodance-popitusten saattelemana ajelimme takaisin Jyväskylään, jonne saavuimme illalla väsyneinä mutta onnellisina - ehkä hieman myös viisaampina. Tai ainakin yhtä kokemusta rikkaampina.

Murheellisten kukkien päivä

Jotkin päivät ovat iloisia - toiset onnettomia. Tämä päivä oli murheellinen. Nyt on haudan levossa viimeinenkin isovanhemmistani. Lepää rauhassa, mummu.

Oma pieni elämä

Nyt on torstai. Mitä olen tehnyt tällä viikolla? Minä olen ollut kahdella luennolla, opetellut taittamaan Windowsilla, itkenyt, syönyt Pancho Villan jättimäisen hampurilaisaterian kahden tärkeän kanssa, vieraillut ensimmäistä kertaa painotalossa, nauranut, lukenut epämiellyttäviä tunteita herättävän runokokoelman, katsonut stand up –esityksen, tuskaillut kandin kanssa, lukenut Helsingin Sanomia nauraen asuinkaverini kanssa taittovirheille, kävellyt lempeässä pimeydessä toisen kainalossa pakkasesta kimaltelevan maailman poikki, jättänyt ranskan kurssin kesken, keikkunut tankotanssitunnilla ensimmäisen ja viimeisen kerran, keskustellut, syönyt kahdesti pizzaa yliopistolla, nukahtanut toisen viereen, analysoinut kuvaa ja tekstiä, ajanut pyörällä monia monia kilometrejä.

Sellaista se on, arkielämää. Yhtä aikaa niin tavallista, harmaata ja tylsää - ja tunteikasta, raastavaa ja jännittävää. Tätä me teemme päivästä toiseen; elämme elämäämme ja teemme asioita, joita haluamme ja joita pitää. Se on meille itsellemme elämää suurempaa, paljon ajatuksia, suuria tunteita. Yhden pienen ihmisen elämä. Jossain se on vain numeroita: saldo pankkitilillä, opintopisteitä rekisterissä, paino vaa’alla, numero kännykän muistissa.

Mutta minulle se on paljon. Oma elämäni. Ja nyt kun näin pysähdyn miettimään, minä olen hirveän onnellinen.

Krissu 21 vee

Torstaina vanhenin ja täytin 21 vuotta.

Aamuni alkoi näin ihanasti. Kiitos kämppikseni.

Perjantaisissa pippaloissa sain ruusun.

Ja sinne leipomaani kakkua on vieläkin pala jäljellä.