Syyslomapäivä nro 4. Maailma näyttää lumiselta ja jotenkin melko synkältä kun aurinko piilottelee jossain näkymättömissä. Mutta minä olen vapaa, saan nukkua pitkään ja olla perheeni kanssa. Hymyilyttää.
Pyrin toki olemaan fiksu ja filmaattinen ihminen kuten kaikki muutkin, mutta minulla on eräs pahe josta en ole pahoillani. Uusien vaatteiden ostaminen. Eilen hankittiin taas täydennystä kaappiin.
Tänään fiksattiin minun hiuksia. Olen alkanut viihtyä tämänkaltaisessa ulkomuodossa ja jälleen hieman blondimmaksi muuttuminen tekee minut tyytyväiseksi.
Olen toki muistanut myös velvollisuudet. Yritän maalailla mieleeni mediamaisemaa, jota tentissä tarvitaan. Vihreä opus taas on murrenäyte, jonka samoilta kotikonnuilta lähtöisin oleva, Helsingissä suomen kielen parissa uraa uurtanut naishenkilö on osoittanut minulle. Omistuskirjoituksella. Täytyy varmaan lähettää kiitoskortti. Ja tuntikausia kestänyt kadoksissa oleminen jatkuu edelleen, mutta loppu häämöttää.
Ei ole kiire mihinkään, siksi on hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun suuresti kommentistasi!