Vastaus

Kävin tänä aamuna erikoislääkärillä mystisen sairauteni tiimoilta ties kuinka monennen kerran. Nyt voin sanoa tietäväni, mikä minua vaivaa. Mikä on heikentänyt psyykkistä ja fyysistä terveyttäni ihan liian pitkään, mikä on vienyt voiman ja vahvuuden kehostani ja antanut tilalle loputtomalta tuntuvan väsymyksen ja raastavan epätietoisuuden. Se on kilpirauhasen vajaatoiminta.

Äkkiseltään sairaus kuulostaa pikkujutulta, joka paranee, kunhan ottaa vähän puuttuvaa hormonia purkista. Mutta näin ei kuitenkaan ole. Sairaus vie fyysiset voimat täysin ja heikentää kognitiivista toimintakykyä, koska ylivoimainen väsymys aiheuttaa keskittymis- ja muistihäiriöitä. Aamut ovat yhtä tuskaa, kun jokainen päivä alkaa samanlaisella aivosumulla, minkä myötä psyykkinen tasapaino horjuu. Liikkuminen on hankalaa, koska nivelet ovat kipeitä ja huimaa, kiloja kertyy ja tulee turvotusta niin että oma keho alkaa tuntua vieraalta. Palelee, valot sattuu silmiin, äänet tuntuvat voimakkailta ja iho on herkkä. Koko elämä näyttäytyy oireiden läpi hyvin erilaisena.

Onneksi parannuskeinoja on kuitenkin olemassa. On synteettisiä hormonivalmisteita kuten Thyroksin, joka sisältää synteettistä T4-hormonia, T3-hormonia sisältävä Liothyronin sekä synteettisiä molempia T4- ja T3-hormoneja sisältäviä yhdistelmälääkkeitä. Kaikkia kahdeksaa terveen kilpirauhasen tuottamaa hormonia saa vain eläinperäisestä Armour Thyroidista, jota tosin lääkärit eivät määrää potilaille kovinkaan helposti.

On kuitenkin todella hankalaa löytää sopiva lääkeannostus, minkä vuoksi säätämisessä voi kulua useita vuosia. Minä olen Thyroksinia käyttänyt helmikuusta asti ja annosta on nostettu kerran aloittamisen jälkeen. Olo on kohentunut lääkkeen aloittamisen ja noston myötä huomattavasti, mutta nyt kun nostosta on kulunut pidemmän aikaa, on väsymys alkanut taas vaivata enemmän ja muut oireet ovat muuttuneet voimakkaammiksi. Tällä hetkellä minun projektinani on käydä lääkärissä niin kauan, että saan lääkityksen kohdilleen ja jotta voisin kutsua itseäni terveeksi ihmiseksi, joka jaksaa tehdä asioita samalla tavalla kuin muutkin. Sitä päivää olen odottanut niin kauan, mutta nyt hiljalleen alkaa tuntua, että sen saavuttaminen on oikeasti mahdollista.

Kun mietin näitä menneitä kahta vuotta, en voi sanoin kuvailla sitä väsymyksen ja epätoivon määrää, mikä niihin on sisältynyt. Ja se kaikki tietyllä tavalla "vain" kilpirauhasen vajaatoiminnan takia. Sairauden, jonka mahdollisuutta olen epäillyt jo vuosikausia, sillä sitä esiintyy suvussani ja se on perinnöllinen. Mutta minun piti käydä läpi kaikki tämä ennen kuin sain lääkityksen. Tekisi mieli kirota julkinen terveydenhuolto jonnekin synkeään paikkaan, mutta toisaalta olen hyvin onnellinen, että minut on tutkittu niin perusteellisesti. Viimeisen vuoden aikana minulta on sekä yksityisellä että julkisella puolella tutkittu vatsa ja aivot sekä otettu huulikoepala ja kymmeniä verikokeita Cushingin taudin kokeista vitamiinitasoselvityksiin sekä borrelioositesteistä suunnilleen kaikkiin mahdollisiin hormonitutkimuksiin, jotta selviäisi mikä minulla on. Olen siis tutkitusti aikamoisen terve tyttö yhtä epäkohtaa lukuun ottamatta.

Ja sitä pientä epäkohtaa olen yrittänyt tainnuttaa vaikka millä konsteilla. Tällä hetkellä Thyroksinilla ja muokatulla ruokavaliollani, säännöllisellä nukkumisrytmillä ja oman kehon kuuntelemisella. Näistä olen saanut kovasti hyötyä, mutta silti minun ja maailman välillä on vielä ohut sumuverho. Minä en ole täysin terve ja se tuntuu pahalta. Mutta sitäkin tunnetta olen oppinut hallitsemaan ja ymmärtämään, aivan kuten olen oppinut itsestäni ja kehostani paljon muutakin tässä viimeisten kahden vuoden aikana. Tiedän terveellisestä elämäntavasta huomattavasti enemmän kuin ennen sairauttani, koska minun on pitänyt tehdä työtä hyvinvointini eteen. Tällä hetkellä arvostan huomattavasti enemmän opiskelua ja sitä, että kuitenkin jaksan tehdä monenlaisia asioita. Olen oppinut tuntemaan, kuka minä olen ja mitä minä elämältäni haluan. Olen huomannut, ketkä ovat aitoja ystäviä ja hyväksyneet minut sairaudestani huolimatta ja jaksaneet kuunnella sairauskertomuksiani. Olen tajunnut vielä paremmin, kuinka arvokas asia perhe on.

Paljon on ollut pahaa, mutta aika paljon myös kaikkea hyvää.