Fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä

Satuinpa tuossa selailemaan vanhaa blogiani ja huomasin siellä kuvia minusta vuoden 2013 lopulta. Kuvissa olin hoikka ja sutjakka kuten siihen aikaan olin. Kävin ahkerasti salilla, söin terveellisesti ja jaksoin parhaillaan vetää minuutin lankussa salilla. Olin fyysisesti paremmassa kunnossa kuin ikinä elämäni aikana aiemmin. Mutta sisältä olin rikki. Sinä vuonna menetin molemmat todella läheiset mummuni, alkuvuodesta erosin kolmen vuoden suhteesta, kesän lopulla erosin toisen kerran ja loppuvuoden olin todella kuluttavassa parisuhteessa. Olin todella stressaantunut, ruoka ei meinannut välillä mennä alas, en ollut tyytyväinen opintoihini ja jokapäiväinen elämä tuntui haastavalta. Mieli oli mustana ja olin surullinen niin monien eri syiden vuoksi.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin peilistä katsoo erinäköinen ihminen. Tällä hetkellä minä olen lihava. Kiloja on kertynyt ja ennen kaikkea turvotusta. Maha on iso ja jalat paksut. Elimistä ei toimi kunnolla ja kannan mukanani huomattavaa määrää kuona-aineita. Minulla on surkea kunto ja välillä on vaikea olla omassa vartalossa. Mutta tällä hetkellä olen enemmän sinut itseni kanssa kuin ikinä aiemmin elämässäni. Sairauden myötä olen joutunut rauhoittumaan ja kohtaamaan itseni. Olen tutustunut itseeni, tiedän missä olen hyvä ja mitä en osaa. Olen itsevarmempi ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Opiskelen alaa, jota rakastan, minulla on ihania ystäviä, minulla on Antti ja meillä on yhteinen kotoisa asunto. Olen terveellä tavalla itsekkäämpi, en yritä miellyttää ketään, vaan teen asioita, joita itse haluan. Ruumiini on väsynyt, jäykkä, turvonnut ja kankea, enkä aina koe oloani kovin mukavaksi sen kanssa. Mutta nyt minulla on henkistä voimaa selvittää, mikä on vialla ja etsiä parannuskeinoja. Minä olen aloittanut uuden ruokavalion, hankkinut vitamiineja ja lisäravinteita sekä olen menossa verikokeisiin ja lääkäriin.

Täytyy sanoa, että mieluummin olen sisäisesti vahva ja ulkoisesti vähän rapistunut kuin se kaksi vuotta sitten eksyksissä ollut tyttönen. Joissain vaiheessa sairastelua mielikin on ollut niin väsynyt, kun ruumiista ei ole mihinkään, mutta nyt minulla on voimaa ja tahtoa. Minä paranen vielä. Ja sitten olen parempi Krissu kuin koskaan aiemmin.