Tänään satoi lunta. Näin tämän talven ensimmäiset lumihiutaleet. Musta ja synkkä maailma sai hennon valkoisen peitteen ylleen. Ainakin hetkeksi.
Saavuin eilen bussilla Pihtiputaalle. Olen täällä sunnuntaihin asti ja monenlaista ohjelmaa on tiedossa. Eilen pikkuveli houkutteli minut salille. Tosin mua ei kyllä hirveästi tarvinnut houkutella, kerran se kysyi ja minä olin innokkaasti mukana. Salilla käyminen oli aika tunteita herättävä reissu. Kolmisen vuotta sitten tajusin ryhmäliikuntatuntien ja kuntosalikäyntien hienouden. Liikunta oli aina aiemmin ollut pelkkää pakkopullaa, mutta yhtäkkiä pidin salilla käymisestä, painojen nostelusta, itseni koettelemisesta ja selkeästi havaittavista muutoksista. Jäin koukkuun liikuntaan.
Sitten tuli sairaus. Vei vähitellen kaikki voimani, toi väsymyksen, huimauksen ja huonovointisuuden. En voinut enää käydä salilla. Olisin halunnut, mutta en voinut, sillä vähäinenkin liikunnan aiheuttama lämmönnousu ja hikoilu sai aikaan huomattavan huimauksen. En jaksanut tehdä mitään ja liikunta jäi.
Mutta nyt. Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen minulla on sellainen olo, että voin liikkua jälleen. Jaksan kävellä yliopistolle, keskustaan ja takaisin kotiin. Olen jaksanut käydä uimassa. Ja eilen kävin kuntosalilla ensimmäistä kertaa niin kovin pitkään aikaan. Tuli hirvittävän nostalginen olo, sillä reilut pari vuotta sitten tuli käytyä Pihtiputaankin salilla melko paljon. Olin niin onnellinen, kun jaksoin tehdä lämmittelyn crosstrainerilla, nostella pieniä painoja ja pysyin puoli minuuttia lankussa polvet maassa.
Voimat ovat hirvittävän vähäiset, kunto on ihan nollassa ja kiloja kehosta löytyy, mutta jaksoin kuitenkin kuntoilla salilla. Siitä tuli niin hyvä mieli ja inspiraatio, että huvittaisi lähteä salille vaikka heti. Mutta nyt täytyy malttaa. Pitää kuunnella omaa kehoa ja mennä sen mukaan. Olen toipilas vielä pitkään. Enkä tiedä, vaikka lamaannuttava väsymyskausi iskisi takaisin jo vaikka ylihuomenna.
En tavoittele suuria. Olen vain niin onnellinen näistä muutamista viikoista, joiden aikana olen jaksanut liikkua enemmän. Ja toivon niin kovasti, että se jatkuisi. Että hiljalleen voisin lisätä liikuntaa ja saisin voimia takaisin. Että pystyisin jälleen tekemään asioita, joita muutkin tekevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun suuresti kommentistasi!