Ruoka on ongelma. Vai onko?

Luen blogeja ja kuuntelen ihmisiä ympärilläni. Ihmisillä on liikaa aikaa ja energiaa ajatella ruokaa, syömistä, omaa ulkonäköään ja kroppansa tilannetta. Blogeja pitävät niin luurangolta näyttävät kukkakepit kuin muutaman X:n vaatekoossaan omaavat - ja kaikki siltä väliltä. Toiset punnitsevat salaatinlehtensä, jotka syövät ja toiset nauttivat illalliseksi pussillisen sipsiä ja dippiä. Tästä kaikesta herää kysymys: mitä minä olen, millainen minun pitäisi olla?

Toisaalta tekisi mieli haistattaa pitkät länsimaiselle kauneuskäsitykselle, että vain laiha on kaunista, mutta toisaalta omasta kokemuksesta tietää, että voi paremmin ja elämä tuntuu helpommalta, jos massaa ei ole niin kovasti ympärillä ja tokihan sitä toivoo olevansa paremmassa kunnossa ja sitä kautta myös ehkä paremman näköinen. Mutta jotenkin ajatukset ja kaikki on ihan hukassa ja levällään sen suhteen, miten siihen tavoiteltuun tilaan pääsisi ja millä keinoin sitä tavoittelisi.

Syöminen on tällä hetkellä minulle pienehkö ongelma. Mä olen jo pidempään ollut laktoosittomalla ruokavaliolla, mutta tällä hetkellä pelkään, että minulla on myös gluteeni-yliherkkyys. Maha tulee kipeäksi kun syö leipää ja jalat on niin turvonneet pökkelöt, että pahaa tekee katsoa. Kesällä oli sama homma ja kokeilin silloin parin viikon ajan gluteenitonta ruokavaliota ja kas vain, eiköhän se auttanut! Nyt kyllästyin taas katselemaan noita jalkojani ja kärsimään vatsaongelmista, joten olen toistaiseksi gluteenittomalla ruokavaliolla. Mutta siitä sain eteeni toisen ongelman.

Nimittäin kyltymättömän nälän. Tämä ei ole sinällään mikään uusi ongelma, mutta se paheni jätettyäni gluteenin pois. Esimerkkinä tästä käy hyvin tämän viikon keskiviikko. Kävin syömässä yliopistolla gluteenittoman ruoka-annoksen: riisiä ja kasvis-bolognesetäytteisen paprikan sekä salaattia. Vaikka ruokaa oli ihan normaali määrä, tuntuu kuin vatsani ei olisi saanut mitään täytettä. Ei silti auttanut kuin jatkaa eteenpäin ja mennä hommiin. Kirjaa taittaessa tuntui, että maha on niin tyhjä, että sinne on pakko saada jotain. Kaveri tarjosi pastillin ja join kivennäisvettä ja teetä, niin kestin sen muutaman tunnin ajan. Kotiin päästyäni söin täyden lautasen riisinuudelia ja soijasuikalekastiketta, ison lasillisen proteiini-smoothieta, kirsikkatomaatteja ja kaksi mandariinia. Tämän ruokamäärän jälkeen tuli melkein täysi olo. Mutta viiden tunnin päästä, kun tulin illalla kotiin kirjanjulkkareista, oli nälkä niin sietämätön, että mun mahaan sattui. Niin paha näläntunne pitäisi tulla vasta jos on suunnilleen kokonaisen päivän syömättä, ei viiden tunnin kuluttua aterioinnista.

En tiedä johtuuko tuo näläntunne oikeasta fyysisestä ruuantarpeesta vai onko mun pääkopassa jotain vikaa. Tosin voi olla, että syömäni gluteeniton ruoka ole tarpeeksi energiapitoista siihen nähden, että joululomalla en melkein muuta tehnytkään kuin syönyt. Mutta en tiedä. Olen jotenkin ihan umpikujassa tämän asian kanssa. Ei paljoa laihduttaminen onnistu, jos pohjattomalta tuntuva nälkä piinaa joka toinen tunti. Mutta toisaalta en ala kärsimään tuosta kammottavasta tunteesta päästäkseni eroon parista kilosta. Olen hukassa ja tuskin mistään saa apua tällaiseen ongelmaan. Pitää vain yrittää syödä tarpeeksi mutta silti terveellisesti.

Onko kenelläkään muulla samanlaista ongelmaa? Tai jotakin muuta syömiseen liittyvää ongelmaa. Kaipaan keskustelua aiheesta.