Korut puuhun ja Krissu salille

Aika kuluu kovaa vauhtia. Mä yritän lukea, kirjoittaa, kääntää, ymmärtää, lukea, kirjoittaa, taas hieman lukea ja kääntää. Se on kandin tekemistä se.

Mutta se tuskin ketään kiinnostaa. En tiedä onko tämä juurikaan kiinnostavampaa, mutta mulla ja mun unirytmillä on ollut suuri taistelu menossa vuoden alusta asti. Joululomalla mä onnistuin pilaamaan nukkumisasiani ihan täysin. Koko viime vuonna kun ei ollut kovin pitkiä loma-aikoja, jolloin olisi saanut nukkua pitkään, niin en muistanutkaan, kuinka pahoja ongelmia nukkuminen voi aiheuttaa. Lomalla valvoin helposti viiteen ja nukuin kahteen. Siitä vain ei pidemmän päälle tullut kovin kiva olo. Päätin sitten vuoden alusta ryhdistäytyä ja yrittää toteuttaa koko elämäni ajan mahdottomaksi urakaksi osoittautuneen rituaalin: herää joka arkiaamu seitsemältä. 

Voin kertoa, että viime viikko oli suuri nautinto. Aamulla seiskalta ylös, kirjastolle hommiin, siellä 6-8 tuntia lukemista ja kirjoittamista. Tästä huolimatta illalla ei nukuttanut. Mentiin sitten viime viikko joillain viiden tunnin yöunilla. Perjantaina en enää juuri kyennyt aivotoimintaa vaativiin suorituksiin. Viikonloppu oli vapaata kaikesta vastuusta eli ajoissa heräämisestä ja kandijutuista. 

Tämä viikko sitten taas on näyttänyt huomattavasti valoisammata. Olen saanut ehkä käännettyä unirytmini, sillä maanantaina nukahdin puoli yhdentoista jälkeen ja eilen kun valvoin luonani käymään tulleen äidin kanssa kahteentoista, olin ihan poikki. Eli se voi olla mahdollista: maailman aamu-unisin ihminen voi oppia heräämään aamulla ajoissa ja mennä järkevään aikaan nukkumaan. Se ei silti tarkoita, että olisin pirteä. Ehkä se on myös tämä vuodenaika. 

Tänään oli myös lomaa kandikuolemasta. Vietin sen shoppailemalla äidin kanssa Palokassa. Ensimmäisenä suunnattiin Kodin ykköseen, josta matkaan lähti punainen kukkaruukku kynille ja ihanainen korupuu koruille, joita joka tapauksessa hengailee työpöydälläni. Ovatpahan vähän nätimmin tuossa oksilla roikkumassa.

Olen pitkään käynyt salilla pikkuveljen pieneksi jääneillä sisäkengillä. Se, että ne ovat velipojalle pienet, ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat minulle sopivat, joten olen reenaillut kaksi numeroa liian isoilla kengillä. Tänään sitten mentiin Top-sportiin. Ja siellä oli alennusmyynnit. Puman pinkki-mustia fitness-kenkiä myytiin normaalisti 95 eurolla, mutta nyt ne sai viidelläkympillä. Otettiin sitten molemmille omat parit. Lisäksi ostettiin puoleen hintaan jumppahousuja ja mä sain viimein myös pitkään kaipailemani soitinpidikkeen. Tuli treenaamiseen uutta puhtia: tänään tein salilla parhaan treenin pitkään aikaan.

Lisäksi ostettiin Clas Ohlsonilta parit sängynaluslaatikot. Minulla kun nimittäin on uusi sänky ja vanha vuodesohva säilytyslaatikoineen on jo seuraavassa kodissa. Tämän seikan vuoksi minua kovasti haluttaa tehdä postausta tästä pienestä pesäkolostani. Edellisessä blogissani tein kämppäpostauksen, mutta muutosta on muutenkin huoneessa tapahtunut, joten haluan tehdä aiheesta uuden merkinnän. Pysykäähän kuulolla, kamut!