Viime viikon sunnuntaina mentiin porukoiden kanssa mummun vanhalle talolle polttamaan roskapuuta ja muuta jätettä. Minähän olin kasan vierellä innoissani ottamassa kuvia erikoisesta näystä ja metsästämässä näköpiiriini värikkäitä liekkejä.
Alkuviikosta taas paloin henkisissä liekeissä, kun menin sijaistamaan äidinkielenopettajaa lukiolle, jossa aikoinaan itsekin opiskelin. Pidin siis ensimmäiset äikäntuntini ikinä. Pääsin opettamaan sekä lukiolle että yläkoululle.
Olin koko sunnuntain ihan paniikissa, kun en osannut yhtään odottaa, mitä oli luvassa. Ensimmäinen päivä oli oikeastaan ihan ok, sillä olin maalannut edellisenä iltana mieleeni todella pahoja skenaarioita, kuinka kaikki voi mennä pieleen, joten kun ne eivät toteutuneetkaan, olin vain helpottunut. Tosin ensimmäisen päivän jälkeen tiesin, mitä pelätä ja lopulta viikon kolme ensimmäistä päivää olivat melko rankkoja.
Olen erittäin tyytyväinen siihen, että olen Jyväskylässä jälleen ja saan itse opiskella, en ole vastuussa kenestäkään enkä kenenkään oppimisesta ja voin tuskailla yliopiston kirjastolla kandin tekemistä juoden kahvia ja unohtumalla höpöttämään ihmisten kanssa. Se on oikeastaan aika kivaa se. En tajunnutkaan sitä ennen kuin jouduin käymään taas muistuttamassa itseäni kuinka rankkaa siellä työelämässä olikaan. Nyt ei ole taas minnekään kiire.
Oi, tunnelmaa!:)
VastaaPoista