Oma huone

Blogiunohdus iskee kun kandipaineet kasvaa. Esimerkiksi tänään naurettiin sanoituksille, pompittiin ulkona hapen toivossa, syötiin Lozzi-kakkosella sekä katsottiin hauskoja gifejä ja videoita kuuden tunnin ajan. Sain mä kyllä sivun analyysiakin kirjoitettua, joten kaikista hidasteista (väsymys, hyperaktiivisuus, kyllästyminen, epätoivo) huolimatta etenen kyllä.

Mutta nyt, kuten joskus aikoinaan lupailin, on vuorossa parit kuvat meikän huoneesta. Otin ne aiemmin jonain kauniina, aurinkoisena päivänä.

Työpöytäni mun. Se on ollut minulla niin kauan, kun koulua olen käynyt eli noin kuusitoista vuotta? Se on raskas, iso ja sinne mahtuu tavaraa. Vaneriset takalevyt on irtoillut ja ne on hakattu paikoilleen aina uudestaan ja uudestaan, kun on tuota tavaraa tullut säilöttyä hieman. Pöydällä komeilevat uudet sisustustulokkaat kukka/kynäruukku ja korupuu. Oma tulostinkin on kätevä.

Soitinta ja pienoinen pelikokoelmani. Eihän kukaan tajunnut, että olen suomen kielen opiskelija? 

Ikkunalaudalle olen laittanut pienet koriste-esineet, joita on kertynyt tässä matkan varrella. Esimerkiksi tuo pienoinen hillopurkki kuvan etualalla on kielimatkalla aivan ihanasta oxfordilaisesta Liisa Ihmemaassa -kaupasta ostettu ja Suomeen tuotu.

Vasemmalla ovi muualle kämppään ja oikealla parvekkeen ovi. Telkkari ja oma patteri löytyy. Seinällä on äidin minulle vanhan Pihtiputaan ala-asteen tyhjennysmyynnistä hamstraama biologian opetustaulu. Pikkujakkara on veljen tekemä.

Uusi ja uljas sänkyni. Nukuin kaksi ja puoli vuotta halvalla, kerran hajonneella ja korjatulla vuodesohvalla, jolla valuin kahden patjan väliin joka toinen yö, joten olin suunnattoman onnellinen, kun sain uuden, kunnollisen sängyn.

Tämän taulun ostin joskus kolme vuotta sitten kun haaveilen omasta kämpästä ja opiskelupaikasta Jyväskyläsäs. Siinä se nyt komeilee oman kämpän seinällä.

Huoneessa on valmis lamppu sekä lisäksi paikka omalle lampulle. Viime vuoden aikana mulla ei ollut siinä mitään, mutta viime kesän lopulla sain hankittua tuon pinkin palleron, joten nyt mulla on kaksi lamppua! Kirkas ja pinkkiä tunnelmaa. 

Epäaito ja aito mariskooli. Tuo oikeanpuoleinen on se aito, äiti keräili joskus leimoja jonnekin kauppaan ja osti noita, joista antoi yhden sitten mulle. Tuo vasemmanpuoleinen vaaleampi on muutaman viikon takaiselta kirpparireissulta. Se maksoi 2,5 euroa, enkä ollut varma onko se aito vai ei, koska se muistuttaa niin kovasti aitoa, joten se lähti mukaan. Kotona totesin suuren vertailun tuloksena, ettei se ole aito, mutta haitanneeko tuo. Mulla on kotona toinenkin epäaito ja se on paljon huonompaa laatua kuin tämä.

Sellainen huone on minulla. Maaliskuun alusta nousee kämpän vuokra, mutta on edelleenkin aika kohtuullinen hinta uudessa talossa olevasta kämpästä, jossa on oma parveke sekä sähkö, vesi ja netti kuuluu hintaan. Kyllä täällä kelpaa asua.