Olen siis rampannut viime elokuusta asti lääkärissä ja tutkimuksissa ja olen liian usein saanut kuulla seuraavat sanat, aina vähän eri muodossa: mitään ei löydy, sinulla ei varmasti ole mitään somaattista vikaa. Ja minä olen aina itku kurkussa sanonut, ettei tämä ole sitä. Minun mieleni ei ole nyt väsynyt, vaan ruumis. Eikä minua ole uskottu. Niin ette voi kuvitella, miltä nuo sanat tuntuivat tänään depressiohoitajan mukavassa nojatuolissa puoli yhdentoista aikaan pää hirveässä väsymyksen sumussa. Miksi siinä vain kesti niin kauan? Miksi tämänkin, vaikkakin oikein suloinen täti rauhoittavan äänensä ja näyttävien silmälasiensa kanssa olikin, oli niin vaikea uskoa, että minulla on fyysinen vika. Jokin vaiva, joka syö minua sisältä ja laittaa elimistön taistelemaan itseään vastaan. En tiedä. Joskus minusta tuntuu, että suomalainen hoitohenkilökunta pitää asiakkaitaan oikeasti vain aivottomana massana, jota pitäisi käsitellä mahdollisimman kustannustehokkaasti. Se on karua se.
Eilen illalla oli taas jonkin verran parempi olo aamuun verrattuna, joten halusin tehdä macaroneja, kun niihin oli ainekset hankittu. Ihan ensimmäistä kertaa eläissäni näitä söpöläisiä lähdin muovailemaan.
Eikä se tokikaan ollut niin helppoa kuin mitä voisi olettaa. Taikinasta tuli ihan liian paksua, joten pursottimella tehdyt muodot jäivät liian selkeästi näkyviin.
Sain minä pari ihan suloistakin aikaan.
Jos olisin kunnon lifestyle-bloggaaja, jättäisin viimeisen kuvan julkaisematta. Mutta koska elämä harvoin on täydellistä, paljastan, että suurin osa macaroneistani oli tämännäköisiä. Liian isoja ja muhkuraisia. Mutta kai nuo ensikertalaisen leivoksiksi ihan välttäviä ovat.
Vaikka leivonnassa tykkäänkin näpertää ja kokeilla haastavia uusia juttuja, en oo vielä uskaltautunu kajoamaan macaron-leivoksiin. Ehkä mä tän kehoituksen myötä viitin tarttua toimeen vaikkei niistä ihan Pinterestin priimakamaa tuliskaan, kunhan maistuvat hyvältä :D
VastaaPoistaTäällä on myös rampattu lääkärissä reippaat yhdeksän kuukautta ja sama virsi "mitään ei löydy" kuultu liian moneen otteeseen. Mulla on osittain aika samantyylisiä oireiluita kun muutaman postauksen perusteella arvelisin sulla olevan. Jatkuva henkinen ja fyysinen väsymys sekä outo yleinen särkytila päällä koko ajan. Itelläni pahimpana kipupaikkana on selkä, joka vetää säännöllisin väliajoin ihan toimintakyvyttömäksi ja sen mukana häviää kyllä positiivuus ja unenlahjatkin. Nyt on tsemppivaihe päällä, kun vihdoin sain maaniteltua lähetteen fysiatrian polille, mutta täälläkin on aika suurissa pohjamudissa rämmitty vähän väliä kun kellään ei oo mitään hajua, mikä minua vaivaa.
Näin nätisti sanottuna virtuaalinen nyrkki naamaan jokaiselle lääkärillle, joka ei suostu tutkimaan fyysisiä oireita vaan sysää kaiken henkisten vaivojen ja kuvittelun piikkiin. Nimimerkillä helpompi saada mielialalääkkeitä kuin lihasrelaksantteja :D
Toivottavasti sun vaivoihin löytyy selkeys ja jelppiä. Kohtalontovereita mystisten olojen kanssa kamppaileville ainakin löytyy!
Kannattaa kokeilla noiden macaronien tekoa, varmasti muutaman kerran jälkeen tulee onnistuneempia, kunhan oppii kyseisen leivonnaisen salat!
PoistaVoih, on aina ikävä kuulla tarinoita siitä, kuinka ramppaa lääkärissä koko ajan, eikä apua saa millään. On ihan hirveän uuvuttavaa taistella itse sairauden sekä terveydenhuoltosysteemin kanssa, että joku suostuisi ottamaan vakavasti. On vain niin helppoa sanoa, että on masentunut ja lykätä lääkkeet kouraan ja kehottaa vähän piristymään ja ottamaan itseään niskasta kiinni.
Oletko saanut mitään tietoa siitä, mikä sinulla saattaisi olla? Oletko googletellut Sjögrenin syndrooman ja kroonisen väsymysoireyhtymän, löytyiskö niistä täsmääviä oireita?
Kiitos paljon, mä toivon sullekin tsemppiä! Kyllä se elämä hymyilee vielä meidänkin risukasoihin. :)
Googlea on kyllä pahoinpidelty ihan liiaksi asti. Mulla on jo vuosia sitten todettu kilpirauhasen vajaatoiminta, joten senkin takia on tosi vaikee sanoo, mitkä väsymys- tai unioireet johtuu kilpirauhasarvojen heittelystä ja mitkä on kokonaan uusia oireita, jotka ilmenee tän selkäongelman myötä tai takia. Ja jo ilman kilpirauhasen temppuiluakin ikävän monet krooniset sairaudet muistuttaa niin paljon toisiaan, että hankala sulkea mitään pois ja hankala varmaks kohdentaa, mikä vaivaa.
PoistaEi tässä taida auttaa kun koittaa kohentaa kuntoaan ja pitää kivut aisoissa siihen asti, kun pääsee kuvattavaksi. Jos ei mitään selkeetä vikaa näy, niin täytyy alkaa painostaa lekureita kaikenmaailman autoimmuunisairauksien karsimiseen.
Inhottava hankkia neurooseja googlettelemalla, mutta toisaalta oman tietosuuden lisääminen ei oo ikinä haitaks. Esimerkiks yksikään lääkäri ei oo koskaan maininnu fibromyalgian olemassaolostakaan ja nyt kun asiaa on ite selvitelly, niin kaikki oireet täsmää siihen, että sekin diagnoosi ois käytännössä mun kohdalla mahdollinen :D
Niin hymyilee, se on lohdullista :) ennen sitä saa vaan aika kovanaamana lähestyä Terveyskeskuksen väkeä, jos haluaa saada jotain edistystä omaan oloonsa :D
Joo se on paha, jos apunaan on pelkkä Google. Saattaa itsensä analysointi mennä ihan yli sen kanssa. :( Lääketieteen asiantuntijoiltahan se apu ja vastaus pitäisi tulla, mutta joskus (yleensä) sen saaminen on niin hankalaa...
PoistaKannattaa painostaa kyllä lääkäreitä tutkimaan asiaa! Ei kenenkään tarvitse kärsiä sairauksista vain sen takia, ettei sairaaloissa jakseta tehdä työtään. Mä toivotan sulle kovasti onnea matkaan! :)
Olen itse leiponut muutamaan kertaan noita macaroneja onnustuneesti. Kauniitahan ne ovat, mutta omaan makuun liian makeita :) Tosin jos siskoni on paikalla niin oma syömättömyyteni ei haittaa :D
VastaaPoistaEn tiedä, minkälaisella ohjeella teet, mutta itse mittaan ainekset aina grammalleen oikein. Kokeilen ensin tehdä yhden macaronin pellille. Jo siitä näkee kannattaako taikinaa sekoitella vielä löysemmäksi. Ilmeisesti myös hammastikulla voi tasoitella pintaa sileämmäksi, jos olet jo ehtinyt kekoja tehdä pellille. Macaroneja tehdessä noudatan ohjeita aina prikulleen: taikinan tekeminen, pellin koputtaminen, odotusaika ennen uuniin laittamista ja sitten itse paistaminen.
Uskon, että seuraavalla kerralla onnistuu jo paremmin ja varmasti hyvänmakuisia silti. Toi täyte näyttää sulla tosi hyvältä! Mitä siinä on? Itsellä oli tuon täytteen kanssa alussa ongelmia, kun meinasi tulla liian löysää. Meinasi valua välistä pois. Tosin marmeladi on aina varma valinta.
Joo, aika makeita nuo kyllä ovat! Näyttävät söpöiltä, mutta eivät maistu niin hyvältä. :D Tai no esimerkiksi kahvin kanssa nuo ylimakeat suupalat ovat kyllä ihan nannoja.
PoistaMä tein nuo macaronit Valion sivulta löytyvien ohjeiden mukaisesti. Selailin toki joitain muitakin sivuja, mutta kaikissa on aineksia hieman eri määrä, joten en oikein tiennyt minkä mukaan tehdä, mutta valitsin sitten tuon. Huomasin jo tekovaiheessa, että tuo taikina on ihan liian paksua, mutta en oikein tiennyt, millä sitä olisi saanut löysemmäksi. SIllä kananmunan valkuaisellako?
Tuossa täytteessä on vain voita, tomusokeria ja väriainetta. Se ohje on myös sieltä samaisesta Valion reseptistä ja tuo onnistuikin tosi hyvin. :)
Pitää koittaa joskus uudestaan, jospa sitten matkassa olisi parempi onni. :)
Ps. Kiva, että kommentoit!
Mä olen itse tehnyt tällä ohjeella: http://ebetys.blogspot.fi/2012/10/macaron-ohje.html
PoistaTässä postauksessa oli aika hyvä neuvo sen massan sopivaan koostumukseen liittyen: http://suklaapossu.blogspot.fi/2013/11/macaron-leivokset.html eli siis sitä koostumusta muutetaan ihan vain sekoittamalla taikinaa enemmän. Mitä enemmän taikinaa sekoittaa sitä löysemmäksi se tulee :)
Muuten on ollu kiva lukea sun blogia, vaikkei niin hyvin tutustuttukkaan seiskaluokalla :)
Hei kiitos noista linkeistä! Pitää kokeilla seuraavalla kerralla noita ohjeita. Ja malttaa sekoittaa taikinaa hieman enemmän. :)
PoistaKiva kun olet lueskellut blogia ja toivottavasti viihdyt täällä jatkossakin! :)