Nykyisin minun ja Antin koti-käsite on laajentunut kahden sijasta kolmeen paikkaan. Vaikkei sitä kolmatta ihan omaksi kodikseen vielä voisikaan sanoa, ainakin se on sen toisen koti. Tuosta maagisesta kolmiosta on muodostunut meidän elämänpiirimme, jossa me elämämme arkeamme ja juhlaamme. Mietin tuossa muutama päivä takaperin, milloin olen viimeksi poistunut siltä. Uudenvuoden jälkeen kävimme ostamassa sisustustavaroita Ylivieskasta, lokakuun lopulla olimme mökkeilemässä Jämsässä ja lokakuun alussa kävin Tartossa. Viime aikoina Jyväskylän kahvilat ovat tulleet minulle tutummaksi kuin maailman tarjoamat nähtävyydet. Niissä on kiva käydä, hakemassa pientä iloa sairastelun täyttämään elämään.
Äiti oli viikonlopun kanssani täällä Jyväskylässä kun Antti karkasti pelaamaan Joensuuhun. Lauantaina piti päästä keskustassa käymään ja kahvittelemaan menimme Wilhelmiinan Konditoriaan. Kahvila siirtyi joulukuun alusta paikallisliikenteen pysäkkien vierestä hassusta pikkurakennuksesta hitusen kauemmas Nikolainkulmaan. Rakennus on yksi keskustan alueen ihanimmista ja kahvila tuo hyvin esiin rakennuksen tunnelmaa. Noista pikkuruisista huoneissa toiseen voisi liihotella vaikka kuinka kauan.
Viikonloppu oli kaikin puolin oikein mukava. Välillä oli huono olo ja väsytti, mutta jaksoin touhutakin kaikenlaista. Käydä syömässä, pelaamassa bingoa Hempparissa, kaupungilla pyörimässä, kahvilla ja Palokassa sisustusostoksilla jälleen kerran. Toki myös rentoiltiin Gossip Girlin ja Candy Crush Sagan merkeissä. Ehkä nyt voisi avata hiljalleen tenttikirjan kannen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun suuresti kommentistasi!