Niinhän se viikonloppui vain kului nopsaan ja vauhdikkaissa merkeissä menikin. Nukkumaan menin lauantai-iltana - tai siis sunnuntaiaamuna - puoli seitsemän aikoihin. Vähän vain venähti riennot kavereiden kanssa. :D Sunnuntaina oli hyvä nukkua, joten heräilin joskus kolmen aikoihin.
Viime viikolla oli myös vähän erilainen projekti. Kävin nimittäin äidin kanssa hänen ystävättärensä järjestämässä betonilehtien valamisillassa tiistaina. Hän on taiteellinen nainen, joka tykkää sisustaa, laittaa puutarhaa ja tehdä käsillä kaikkea, joten hän halusi järjestää tuollaisen illan ja siirtää tietämystään meille. Iltahan kului oikein rattoisasti kahvia juoden, lehtiä tehden ja ihmisten kanssa jutellen. Ihailtiin myös kovasti pihan istutuksia. Minä ja äitihän sitten innostuttiin laittamaan omaakin pihaa vähän parempaan uskoon. Torstaina käytiin jälleen äidin kaverin luona, sillä hän värjäsi ja leikkasi hiukseni ja tuolla samalla reissulla saatiin sitten viherkasveja mukaan kotipihaan istutettavaksi.
Tiistai-iltana möyrittiin maata jo oikein innoissamme.
Torstai-iltana sitten iltamyöhällä kotiin mentyämme irrottelimme kasveja isoista kimpuista pienemmiksi taimiksi, jotka sopivat paremmin meidän pihallemme. Istutimme kasvit, lisäsimme multaa ja kastelimme taimet. Jos olisin täydelliseen kauneuteen ja inspiraation luomiseen pyrkivä bloggaaja, lopettaisin postauksen tähän ja kehuisin, kuinka piha hehkuu nyt uudessa raikkaassa ilmeessään. Mutta kun ei minusta sellaiseksi taida olla, niin julkaisen myös tämän viimeisen kuvan.
Kun menin eilen illalla, siis vajaa viikko istuttamisen jälkeen katsomaan kätösiemme jälkiä, niin millainen näky minua olikaan vastassa. Hymyillen kamera kädessä ajattelin napsaista kivat kuvat blogia varten, mutta mitenkäs oli kasviparoille käynytkään. Suurin osa oli nuukahtanut onnettoman näköisinä maahan ja vain muutama sitkeämpi oli terhakkaana pystyssä. Tosin juurikin nuo tällä hetkellä hirvittäviltä lehtikasoilta näyttävät varret olivat aluksi yhdessä isossa multa- ja juurimöykyssä, joten ne eivät vissiin kovin paljoa arvostaneet sitä, kun me käsin, lapiolla, kuokalla ja muilla väkivaltaisilla keinoilla irrottelimme niitä pienempiin osiin. Voih, saa nähdä millaiseksi piha nyt lopulta sitten muotoutuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun suuresti kommentistasi!