Firenze-fiiliksiä osa 3

Päivä 5. sunnuntai 18.5.

Sunnuntaiaamu oli kaikkea muuta kuin synkeä ja harmaa, kun nousimme ylös. Maailma täyttyi auringosta ja lämmöstä. Tuona päivänä tarkoituksenamme oli lähteä etsimään Villa di Castelloa eli vanhaa kartanorakennusta, jonka takana olisi maailman suloisin paikka: puutarha täynnä ruukkuja. Hyppäsimme pienten haahuilujen ja vaikeuksien jälkeen oikeaan bussiin ja otimme kohteeksemme tuon kauan odotetun "ruukkupaikan".

Vaikka meillä oli netistä otetut ohjeet, minne pysäkille jäädä, lopulta jäimme tietysti väärälle. Lähdimme harhailemaan tienviitan osoittamaan suuntaan. Se ei kuitenkaan ollut turhan tarkka viitta. Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja me kävelimme italialaisia pikkukatuja pitkin tietämättä missä olimme ja minne olisi pitänyt mennä. Ihmettelimme sitten pihoja ja niiden eristyneisyyttä, huokailimme kuumuutta ja nautimme maisemista. Pitkien seikkailujen tuloksena ja pienen epätoivonkin jälkeen lopulta pääsimme tuonne maagiseen paikkaan. Ja se oli juuri niin ihana, ellei vieläkin parempi paikka, mitä olin reissua odotellessa kuvitellut. Puisto oli täynnä sitruunapuita, pieniä pensaita, polkuja ja patsaita. Taivaalla porotti aurinko, joka sai kaiken näyttämään satumaiselta.

Päästyämme takaisin keskustaan menimme syömään Hard Rock Cafehen. Tilasimme raikkaat drinkit ja hampurilaisateriat. Oli aikas maittavat mätöt. Tarjoilijakin puhui jopa englantia, joten kyseinen ravintolakäynti oli positiivinen kokemus kaikin puolin. Illalla menimme vielä käveleskelemään kaduille ja kävimme kahvilassa nauttimassa pienet leivokset.

Päivä 6. maanantai 19.5.

Maanantaipäivä oli toiseksi viimeinen kokonainen päivä Firenzessä. Se kului Duomossa käydessä ja shoppaillessa. Duomo oli vaikuttava paikka. Suuri kirkko väri-ikkunoineen, urkuineen ja krusifikseineen. Ihmiset sytyttivät kynttilöitä, olivat hiljaa ja katselivat ympärilleen täydessä hiljaisuudessa. Oli jotenkin harras tunnelma, vaikka olimme keskellä kaupunkia. Duomossa olisi ollut maksullisia osia, kupoleita sun muita, mutta me jätimme ne väliin ja suuntasimme pääsaliin tutustumisen jälkeen kaupungille. Kiertelimme kaupoissa ja kojuilla. Minä ostin tuliaisia, pikkuveljelle paitoja, äidille italialaisen laukun ja kämppikselle Venuksen syntymä -julisteen. Itselleni ostin huopahatun ja korvakorut - koska joka matkalta on pakko hankkia koruja. Antti investoi punaiseen silinteriin.

Käveltyämme ja pienesti väsymyskiukkuiltuamme päätimme mennä uudelleen Hard Rock Cafehen, tällä kertaa häppärin aikaan. Joimme muutamat drinkit puoleen hintaan. Aivan ihana oli pressi eli kannussa tuotu juoma, johon sai itse puristaa tuoreiden marjojen mehua ja makua. Raikasta, marjaista ja maukasta! Illalla käväistiin hostellin lähellä sijaitsevassa cocktail-baarissa buffetissa. Nautimme massumme täyteen tomaatteja, nakkeja, piirakkaa, munakoisoa ja kesäkurpitsaa.

Päivä 7. tiistai 20.5.

Viimeinen kokonainen päivä oli vähän hassu. Oli kuumaa ja meitä molempia alkoi jo väsyttää. (Minua jopa alkoi hieman turhauttaa se, etten ollut moneen moneen päivään opiskellut tai tehnyt muuta "järkevää".) Suurena haaveena oli päästä uimaan, joten hyppäsimme jälleen paikallisbussiin ja laitoimme nokat kohti netistä bongattua uima-allasta. Bussilla päädyimme paikkaan, joka oli oikein suloinen, mutta allasta ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Lopulta löysimme kartan, jonka ohjeiden mukaisesti jouduimme kävelemään jonkin matkaa - tuo matka oli ihan tarpeeksi pitkä siinä helteessä. Viimein pääsimme kohteeseemme. Kysyimme, onko allas auki ja meille vastattiin sen olevan kinni! Baarissa ei tietenkään puhuttu englantia, joten emme saaneet ikinä selville, miksemme päässe pulikoimaan. Meitä alkoi tietysti ottaa ihan hulluna päähän ja ärsyyntyneenä istuimme terassille juomaan Coronaa ja kiroilemaan.

Pullollisten jälkeen lähdimme takaisin bussipysäkille. Bussi kiisi nenän ohitse. Istuimme odottamaan ja kun seuraava viimein saapui, emme päässet kyytiin, koska kuskilla ei kuulemma ollut vaihtorahaa. Liput kun maksoivat neljä euroa ja meillä oli vain kympin seteli. Kiroilimme vähän lisää ja asetuimme odottelemaan vielä seuraavaa bussia. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen pääsimme takaisin keskustaan ja kipitimme suorinta tietä hostellille nukkumaan ja lepäilemään. Illalla kävimme vielä läheisessä viinibaarissa buffetissa ja viinilasillisella.

Päivä 8. keskiviikko 21.5.

Aamulla heräsimme oven koputukseen ja nousimme paniikissa ylös. Hostelliemännällä oli kiire siivoamaan meidän jäljet seuraavien asukkien tieltä. Ei muuta kun sängystä salamana ylös ja pakkaamaan. Laitoimme viimeisistä jääkaapin antimista ruokaa ja otimme laajan arsenaalimme voileipäkeksejä reppuun, joita mussutimme lentokentällä, kun emme raaskineet ostaa sieltä mitään syötävää. 

Lähdimme aurinkoisesta Firenzestä. Matkustamista kertyi yhteensä 16,5 tuntia busseissa ja lentokoneissa. Unta sen sijaan kertyi vain muutama vaivainen tunti kylmässä yöbussissa, joka vei meidät Helsinki-Vantaalta Jyväskylään. Torstaiaamu oli Jyväskylässä valoisa ja lämmin. Reissu oli ihana, mutta oli kiva olla kotona.