Yhteiskuntapolitiikan opinnoista

Koska korkeakoulujen yhteishaku on pian alkamassa, ajattelin kirjoittaa uudesta pääaineestani ja siihen liittyvistä asioista. Toivottavasti tästä olisi hyötyä jollekin tulevan opiskelualan valinnassa!

Yhteiskuntapolitiikkaa opiskellaan Jyväskylän yliopistossa Yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella. Laitoksella opetetaan viittä eri oppiainetta, jotka ovat sosiologia, valtio-oppi, sosiaalityö, filosofia ja yhteiskuntapolitiikka. Kaikista teoreettisin oppiaine on filosofia, jossa pohditaan olemista, hyvyyttä, tietämistä, toimintaa, merkitystä, aikaa ja kokemusta. Keskiössä on käsitteiden määrittely ja todellisuuden teoreettinen tarkastelu. Toiseksi teoriapainotteisin aine on valtio-oppi, jossa tutkitaan politiikkaa ja sen tekemistä. Kaikkein käytännönläheisin aine taas on sosiaalityö, josta yliopistolle kovin epätyypillisesti valmistuu tiettyyn ammattiin: sosiaalityöntekijäksi.

Oppiaineista lähimpänä toisiaan ovat sosiologia ja yhteiskuntapolitiikka. Sosiologiassa tarkastellaan yhteiskuntaa ja sen eri osien välisiä suhteita ja ominaisuuksia. Sosiologia on hyvin laaja tieteenala, jossa voi tutkia melkein mitä tahansa ilmiötä, jossa on mukana enemmän kuin yksi ihminen.

Minun pääaineeni, yhteiskuntapolitiikka taas on jotain teoreettisen ja käytännöllisen väliltä. Yliopisto-opiskelu nyt ei juuri missään tapauksessa täysin käytännöllistä ole, mutta YKP:n tutkimusalat ja kiinnostuksenaiheet ovat hyvin konkreettisia, esimerkkeinä ympäristöongelmat, sosiaalipalvelut, hoiva-ala, työpolitiikka ja hyvinvointivaltio. Siinä missä sosiologia tutkii esimerkiksi yksilön ja yhteiskunnan välisiä vuorovaikutussuhteita ja ristiriitoja, yhteiskuntapolitiikka tarkastelee sitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja kuinka se vaikuttaa ihmisiin. Tutkimuksessa etsitään oikeudenmukaisuutta ja hyviä tapoja järjestää yhteiskuntaa. Karrikoiden sanottuna yhteiskuntapolitiikan tavoitteena on pelastaa maailma.

Koska tavoitteena on pelastaa maailma, kiinnostuksenkohteena on siis kaikki se, mikä yhteiskunnassa on pielessä. Välillä opiskelijakavereiden kanssa nauretaankin, kuinka kaikki on ihan surkeasti tässä maailmassa meidän opiskelujen perusteella. Toisaalta ajan kanssa aiheista osaa etääntyä ja monella alalla on löydettävissä paljon hyvääkin.

Jos sinua siis kiinnostaa yhteiskunnalliset aiheet ja maailmanparannus, etkä pelkää ikäviin aiheisiin perehtymistä, yhteiskuntapolitiikka on juuri sinulle sopiva oppiaine. Miten sitä sitten pääsee opiskelemaan?

Yhteiskuntapolitiikka ei ole mikään haetuin oppiaine, joten tänne on helpompi päästä kuin moneen muuhun oppiaineeseen. Pääsykokeeseen on ainakin edeltävinä vuosina täytynyt lukea yksi suomenkielinen kirja, joka sisältää YFI-laitoksen ja oppiaineiden esittelyä, tieteen määrittelyä, esimerkit määrällisestä ja laadullisesta tutkimuksesta sekä artikkelit filosofiasta, valtio-opista, sukupuolentutkimuksesta, sosiologiasta ja yhteiskuntapolitiikasta. Itse ainakin tykkäsin kirjasta kovasti, sillä se oli selkeä ja helppolukuinen, eikä mikään erityisen pitkä. Pääsykoe itsessään taas sisältää esseekysymyksiä ja käsitteen määrittelyä juurikin kirjaan pohjautuen. Jos kirjan lukee hyvin, kokeessa pitäisi pärjätä.

Kun sitten pääsee sisälle YFI-laitokselle, suoritetaan aluksi perusopinnot, jotka koostuvat laitoksen yhteisistä opinnoista. Jokainen suorittaa oman pääaineensa johdantokurssin, minkä lisäksi käydään valtio-opin vastuulla oleva Poliittiset instituutiot -kurssi, jossa käydään läpi eri hallintotasojen poliittisia toimijoita kuntien valtuustoista EU:n toimielimiin ja sosiologian vastuulla oleva Sosiaalitieteiden teoriat ja käsitteet, joka nimensä mukaisesti sisältää juttua teorioista ja käsitteistä sekä Kriittinen ajattelu ja tieteellinen kommunikaatio, joka on filosofian oppiaineen järjestämä kurssi, jossa käydään läpi filosofian perusjuttuja - argumentointia, retoriikkaa ja logiikkaa, kun taas yhteiskuntapolitiikan järjestämä kurssi on nimeltään Yhteiskunta, jossa käydään läpi hyvinvointivaltion kehitystä ja erilaisia yhteiskunnallisia uhkia.

Perusopintojen jälkeen suoritetaan aineopinnot ja itse olen käynyt tai käymässä seuraavilla nimillä järjestettyjä kursseja: Hallinto ja hallinnan muodot, Kestävä kehitys, Työmarkkinat ja -prosessit, Yhteiskuntapolitiikan teoriakeskustelut ja talouspolitiikka ja Globalisation and Social Justice. Kuten nimistä voi päätellä, yhteiskuntapolitiikka sisältää tosiaan paljon erilaisia yhteiskunnallisia osa-alueita.

Opiskelu on yhteiskuntatieteellisessä ajoittain melko itsenäistä. Jokainen kurssi sisältää joitakin luentoja, luentotentin sekä kirjatentin, johon pitää lukea yksi tai kaksi kirjaa. Luettavaa siis kertyy aika paljon. Lukujärjestys voi näyttää melko tyhjältä, sillä luentoja ei ole kovinkaan paljoa, mutta esseiden kirjoittelua ja tentteihin lukemista kyllä riittää. Jos tykkää itsenäisestä puurtamisesta, tämä on oikea paikka. Jos taas ei tykkää, voi opiskelukavereiden kanssa jakaa kirjojen lukuja ja päntätä yhdessä.

Tässä oli pieni esittely yhteiskuntapolitiikan oppiaineesta. Jos joku innostui tästä, olen kovin iloinen. Jos taas ei innostunut, ei se mitään, sillä tämän tekstin toinen tarkoitus on saada ihmiset tavoittelemaan omia unelmiaan. Jos opiskelet väärää alaa, vaihda sitä, niin minäkin tein. Olen niin onnellinen, että lähdin vaihtamaan pääainetta. Onnekseni pääsin opiskelemaan yhteiskuntapolitiikkaa, sillä tämä on oikea ala minulle. Totta kai vaihdos aiheuttaa lisätyötä, mutta se kannattaa.

Jos taas haet ensimmäistä opiskelupaikkaa, etsi sopivaa alaa yliopistojen nettisivuilta ja muista tietolähteistä niin kauan, että löydät oman alasi ja tee kaikkesi, että pääset sisään. Jos täydellisen sopivaa alaa ei löydy, hae silti, voit yllättyä positiivisesti. Vaikka kuinka lukisi esittelytekstejä tai kuuntelisi mainospuheita, ei voi tietää, millaista opiskelu lopulta jokaisena arkipäivänä yliopistolla tai muussa koulussa tietyllä alalla on. On vain uskallettava lähteä kokeilemaan. Jos mikään ei tunnu sopivalta, jätä hakeminen. Meillä jokaisella on omanlainen polkumme kuljettavana, eikä kukaan muu voi sitä meille osoittaa. Se on löydettävä itse.